Nyhrääjäkansa

Olitpa marketissa tai maantiellä, edessäsi pyörii, poukkoilee, törmäilee, tunkee ja kiilaa, mutta ennen kaikkea nyhrää ja nyhrää ja nyhrää väylien tukkeena pitkälle jalostunut nyhrääjäkansan edustaja. Maantiellä hän näyttää pelkäävän omaa varjoaankin kuin Bukefalos ja liikkuu sen vuoksi äärimmäisellä varovaisuudella ja etanamaisella hitaudella. Tunnistat hänet marketissa helposti: hän ei hetkeksikään hellitä ostoskärryjen kahvasta, vaan rystyset valkoisina puristaa sitä minne tahansa hänen tiensä johtaakin. Ahtain rako, sinne kärryt poikittain. Ja katsopa tuoltahan tulee tuttu vuosikymmenten takaa, nytpä saamme käytävälle (joka jo ennestään on lähes tukittu) oivan barrigadin kun keräännymme kaikki joukoksi kärryjemme ympärille, tästä ei kyllä kukaan pääse ohi. Jo armeijassa korostettiin; ”puolustus on suomalaisten leipälaji”. Ja niin on käytävä tukossa muilta iloisen rupattelun kantaessa yli muiden nopeasti marketista pois yrittävien edessä. Ja herranjestas, tuolla on makkaramaistiaiset, kakki sinne kasaan, saamme jälleen aikaiseksi oikein mahtavan revohkan. Kyllä kannatti tulla markettiin, saatiin oikein makkaranpalat.

Ja maantiellä sama meno. Koska liikenneturva ym. instanssit ovat vuosi varoittaneet nopeuden vaaroista, me kyllä noudatamme nopeusrajoituksia vieläpä ottaen reilusti alakanttiin, ettei vaan lipsahtaisi kilometrinkään verran yli. Lisäksi vahdimme viranomaisen apuna ajamalla kiinni keskiviivassa, ettei kukaan muukaan erehtyisi tuohon nopeuden syntiin. Jos ajan moottoritietä, ajan aina ohituskaistalla, sillä Suomessa ohittaminen on synti ja aivan veriruskea synti, mistä ei viimeisellä tuomiolla aivan vähällä selvitäkään. Sitten vielä liikennevalot, enpä lähdekään vihreän syttyessä vaan odotan, että väri varmasti on vihreä, saattaahan ihminen nähdä väärin, etenkin näin Joulun alla kun maailma on täynnä erilaisia valoja. Jos nyt sitten seuraavissa valoissa on jo parin minuutin ”vanha vihreä”, niin odotinhan edellisissä riittävän kauan, ei sitä synniksi lasketa, tulihan perässäni vielä kolme samanlaista Hidas-Hippoa. Mutta kyllä viranomaisten pitäisi tehdä jotain noille takapuskurissani tiukasti kiinni ajaville, jotain, mitähän mielenkiintoista sieltä löytyy, kun aina on joku peräpeilissäni, mutta ohi en perkele päästä, en.

Ja vilkku, sitähän käytetään aina kun rattia käännetään, vaikka vain tie kaartuisi. Kun T-risteyksessä olen ryhmittynyt oikealle, on aivan välttämätöntä näyttää vilkkua oikealla, saattaisinhan yrittää yllättäen kääntyäkin vasemmalle (kuten tänään Omenan edessä) niiiin, eihän sitä koskaan tiedä. Mutta kun risteyksessä käännyn oikealla ja vaihdan vasemmalle kaistalle, niin vilkutan edelleen oikealle, jokuhan saattaa huomata aikeeni ja ehtiä vasemmalle ensin. Valoja en tietenkään käytä pimeälläkään, ennen kuin on pakko, kyllähän minä nuo valot nään. Kyllä täällä liikenteessä pitää pelätä henkensä puolesta koko ajan, kun nuo toiset ovat tulleet varmasti vain minua jahtaamaan, suorastaan tähtäävät autoani vertauskuvallisesti ”sormi liipasimella”. Kun saavun jonon hännille, en tietenkään aja riittävän lähelle edellistä, vaan täytyyhän ainakin kolmesti jonoa tiivistää. Olisihan se hölmöä jos ei saisi aina välillä liikkua puolta metriä eteenpäin.

Mutta kun jotkut onnettomat tunarit ajavat Länsiväylällä ulos tieltä, on aivan oikein kohdistaa katseensa tuohon onnettomaan ja jos nyt sitten tässä tulee joitakin pieniä ketjukolareita, eihän se ole minun vikani vaan tuon onnettoman joka ensin kolaroi.

Jo on korkean jalostusasteen kansa, saisikohan tästä rahakkaan vientituotteen?

Kirjoitettaessa soi Ronnie Hawkins: Mary Lou