Suuri Junaryöstö

Autopikajuna P265 saapuu ajallaan Rovaniemen asemalle. Paikalliset matkustavaiset ja ensimmäiset talvituristit purkautuvat Lapin pääkaupungin asemalaiturille ja aloittavat vaelluksensa kuka mihinkin. Autoaan autojenkuljetusvaunusta hakevat kiiruhtavat pikkupakkasessa ja hiljaa viriävässä aamutuulessa kohti lastausramppia. Ilma tuntuu tottumattoman iholla kylmemmältä kuin se onkaan. Tovin odottelun jälkeen alkaa lähestyvien autojenkuljetusvaunujen päädyssä, näkyä keltainen vaunumiehen huomioliivi ja pian tuleekin koko vaunuletka näkyviin.

Vauhtiaan koko ajan hiljentäen lähestyvät vaunut, joiden päädyssä vaunumies vaimealla äänellä kertoo puhelimeen vaunun etäisyyden laiturin stoppareista. Viisi, kolme, kaksi ja yksi metri ja vaunut vaimeasti kolahtaen tapaavat stoppareinin. Vaunumies hyppää alas ja lähtee letkan vastakkaiseen päähän avaamaan luukkuja ja sisällä olevien autojen kiinnityksiä.

Kukaan odottavista autokuskeista ei huomaa mitään poikkeavaa siinä, että vaunumies ei tulekaan kaikkien vaunujen läpi. Saatuaan ensimmäisenä odottavan vaunun taaimmat ovet avatuiksi, hän yllättäen saapuukin vaunun viertä odottajien luo. Kun hän ajoluiskan ritilän läpi huutaa yläpuolella odottavien jalkojen juuresta ”Rosvoja, vaunussa on käynyt rosvoja, autoja ei saa ennen kuin poliisi on tutkinut paikat”.

Hyvin hitaasti alkaa odottajien tajuntaan syntyä ajatus tapahtuneesta. Autojenkuljetus-vaunussa rosvoja, eihän se ole mahdollista, ei kai minun autossani ole käyty. Siitä sitten takaisin aseman lämpimään ja kertomaan matkakumppaneille matkan viivytyksestä. Asemalla viriää keskustelu. Joku kertoo vaunumiesten sanoneen, että vaunuja ei talvella lukita, koska lukot jäätyvät eikä niitä sen jälkeen saada auki.

Kotvan odottelun ja päivittelyn jälkeen saapuu ensimmäinen rikostutkija paikalle. Hänellä on melkoinen urakka, sillä kaikki vaunun niin ylä – kuin alakerrankin kymmenen autoa ovat joutuneet rosvouksen kohteeksi. Taaempi sivu- tai takaikkuna säpäleiksi ja sen jälkeen matkatavaroiden kimppuun. Jokaisen matkalaukun sisältö on purettu pohjimmaisia kalsareita ja pikkuhousunsuojia myöten lasi- ja vaatemössöksi. Onpa erään naismatkustajan vihreä kaalimato jätetty kasan päällimmäiseksi kuin ilkkumaan ”tutkimmepa intiimeimmät paikkasi”.

Poliisin naistutkija saa myöhemmin pari muuta tutkijaa avukseen ja sormenjälkien etsintä ja valokuvaus alkaa saada vauhtia. Pari etsivää haastattelee jokaisen vahinkoa kärsineen autoilijan, kyselee kadonneen omaisuuden ja oheistaa rikosilmoituksen tekoon.

VR:n miehet kohottavat kääntymään paikallisen autovuokraamon ja korjaamon puoleen sekä jakavat korvausanomuskaavakkeita. Tämän jälkeen valtiollisen raideliikenteenharjoittajan taholta vain suuri hiljaisuus. Koko äärimmäisen huonoissa tunnelmissa alkaneen ja käytännössä pilalle menneen lomaviikon aikana ei tästä organisaatiosta kuulu mitään.

Soitettaessa syntyneiden vaurioiden kustannusten korvauksista Rovaniemen vastuuhenkilölle, kuullaan, että hän on sairauslomalla ja soittaja ohjataan kääntymään Oulun yksikön puoleen. Täältä vastaava kehottaa edelleen ottamaan yhteyttä Riihimäen asiakaspalvelukeskukseen. Kun matkustaja kyllästyy ja esittää kantanaan, että eiköhän se olisi teidän asianne ottaa yhteyttä vahingon kärsineisiin, luvataan näin tehtävän. Jonkun ajan kuluttua nuori reipas naisääni soittaakin ja pahoittelee, mutta matkustajan asema ei parane. Soitettaessa palautepuhelimeen, siellä varsinainen vastuunpakoilija pesee kätensä kuin Pilatus ja vierittää syyn Brysselin miesten niskaan, ”he ovat näin säätäneet”.

Joku matkustaja ehkä olisi toivonut jonkun vastuuseen valmiin ja - kykenevän henkilön ottavan selvää keitä ovat vahinkoa kärsineet matkustajat – kaikistahan on olemassa hyvin tarkat tiedot – ja pahoittelevan tapahtunutta ja ennen kaikkea antavan lupauksen liikenteenharjoittajan oma-aloitteisesta vahinkojen ja matkan viivästymisen korvauksista.

Näin kai se nykyään maineestaan huolta pitävän yksityisen yrityksen strategian mukaan kuuluisi mennä, etenkin jos ei voi valtiollisena monopoliyrityksenä huseerata markkinoilla asiakaskunnastaan välittämättä.

Kirjoitettaessa soi Repe Helismaa: Meksikon pikajuna