Cityn ja Sports Bar Casino Helsingin yhteisessä juttusarjassa tutustutaan suomalaisen urheilun kannattajakulttuuriin. Joka jutussa käydään läpi yksi laji – eri lajeilla on erilainen kannatuskulttuuri. Tällä kertaa vuorossa lajien kuningas jalkapallo.
Tutustu myös Tuomarin kysymys-vastauspalstaan, minkä kautta voit kysyä mitä tahansa urheilusta. Tuomari vastaa ihan mitä tahansa.
Torstai 5.6.2014 klo 11, Krakovan lentokenttä. Ensimmäinen t-paita liimaantuu selkääni. Tilausbussi odottaa lentokentän helteisellä parkkipaikalla 11-henkistä seuruettamme. En odota bussimatkaa varsinaisella innolla, sillä pakaroissa tuntuu yhä edellisen viikonlopun bussimatka Latvian Baltic Cupiin. Jalkapallofanin elämä on pahimmillaan – ja parhaimmillaan – tuhansia kilometrejä vain 90 minuutin tähden.
Tällä kertaa emme ole matkalla katsomaan Suomen maajoukkueen peliä, vaan menossa itse kantamaan sinivalkopaitaa kannattajien väliseen Eurofan-jalkapalloturnaukseen. Osallistumme ensimmäisinä suomalaisina kahdeksatta kertaa Ukrainan Lvivissä järjestettäviin kekkereihin. Matkaa Krakovasta Lviviin on 360 kilometriä, ruokailutaukoineen ja rajamuodollisuuksineen matkamme kestää vajaat kahdeksan tuntia. Avaan päivän ensimmäisen oluen.
Oikaisen jalkani ja otan rennosti. Minun ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin seuraavan päivän pelikunnostani, sillä matkajärjestelyt on puolestani hoitanut Suomen maajoukkueet kannattajat ry.
Vuonna 2002 perustettu SMJK on maajoukkueen kannattajille ylpeydenaihe. Noin 2000-päinen joukkio tunnetaan parhaiten Olympiastadionin hurjana mylvivänä ”Pohjoiskaarteena”, jota pelaajat ja päävalmentaja Mixu Paatelainen vuolaasti kehuvat kotipelistä toiseen. SMJK:sta sietääkin olla ylpeä, sillä se on toiminut olemassa olonsa ajan suomalaisen maajoukkuefanikulttuurin näkyvänä esitaistelijana ja mallina muidenkin lajien kannattajaryhmille. Viime vuosina sen innoittamana perustetut koripallo- ja lentopallomaajoukkueiden kannattajayhdistykset ovat nekin keränneet lyhyessä ajassa tuhansia jäseniä.
Jalkapallofanitus yhdistää myös kansainvälisesti. ”Monet Eurofanissa ystävystyneet kannattajat ovat vierailleet toistensa luona etenkin kannattamiensa joukkueiden vierasmatkoilla”, Eurofania alusta asti järjestämässä ollut Slavik Novytskyi sanoo. Slavik ylpeilee Eurofanin olevan ainutlaatuinen turnaus suuren osallistujamäärän (22 joukkuetta) ja 11 vastaan 11 -pelisysteemin ansiosta.
Kaikki kuitenkin alkoi pienestä, sillä vuoden 2007 ensimmäisessä turnauksessa oli neljä osanottajaa: Pietarin Zenit, Shakhtar Donetsk, Kiovan Dynamo sekä järjestäjä Karpaty Lviv. Slavik on itsekin kovan luokan Karpaty-fani, mutta tänä viikonloppuna hän vannoo kannustavansa kaikkia joukkueita, jotka ovat uskaltaneet matkustaa Ukrainaan. Ja hyvä niin, sillä Lvivin viikonlopun ainoat konfliktit käydään pelikentällä ja sovitaan illalla baaritiskillä yhdessä laulaen ja huiveja vaihtaen.
Psyykkisestä valmistautumisesta huolimatta ja edellisillan perusteellisesta nesteytyksestä johtuen Suomen joukkueen suurimmaksi ansioksi jää vuoden 2014 turnauksessa paikan päälle selviytyminen. 0-6-turpajaiset Dynamo Minskiä ja 1-3-taistelutappio Irlannin maajoukkueen kannattajia vastaan johtavat joukkueen vääjäämättömään putoamiseen seuraavan päivän jatkopeleistä. Avaan päivän ensimmäisen oluen.
Lyhyeksi jäänyt kenttäaika ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta, sillä niin muiden joukkueiden pelaajat kuin paikallinen mediakin kiinnostuivat Suomen joukkueen maalivahdista. 67-vuotias Olli Paavilainen johti suvereenisti puolustusta ja esitti huikeita torjuntoja, muun muassa Dynamo Minskin tähtipelaajan rankkariin. Kiitoksista huolimatta takaiskumaalit jäivät harmittamaan joukkueen veteraania: ”Vastustajat oli hiukan parempia paluupalloissa, joita ei pystynyt ottamaan kiinni. Muuten täytyy olla kohtuullisen tyytyväinen. Sen mitä pystyi, yritti tehdä joukkueen eteen”.
Huikean reissun jälkeen katseet suuntaavat jo tulevaan, sillä jalkapallon ystävän vuoden selkeä päätapahtuma, Brasilian MM-kisat, pelataan seuraavien viikkojen aikana. Vielä tällä kertaa meidän suomalaisten on valittava oma suosikkijoukkueemme vieraiden maiden joukosta, kuten monien muidenkin ympäri Euroopan. Eurofan-osallistujista ainoastaan hollantilaiset Heerenveen-seurajoukkueen kannattajat pystyvät hurraamaan oman maansa puolesta. Usea heistä kuitenkin ilmoitti pitävänsä MM-menestystä yhdentekevänä; he ovat Heerenveenin kannattajia, eivät Hollannin maajoukkueen.
Suomessa on vielä matkaa Hollannin kaltaiseen jalkapalloyhteiskuntaan. Meillä maajoukkue yhdistää koko futiskansaa ja sen menestystä toivovat kaikki. Pohjoiskaarteessa voi nähdä jopa FC Lahti -fanin tuulettamassa kaulakkain helsinkiläisen kanssa.