Tulevaisuuden kusettamat

Seitsemänkymmentäluvun lopulla syntyneenä vietin nassikka-aikani monen ikätoverini lailla scifin ympäröimänä. Elämämme täyttivät Taisteluplaneetta Galactica, Lost in Space, Asimovin Säätiöt, Tähtien sota sekä Space Invaders. Kaukaisesta tulevaisuudesta puhuttaessa viitattiin 2000-lukuun. Elokuvat, sarjakuvat sekä kirjat maalasivat meille kuvan 2000-luvun alun maailmasta, jossa kotirobotit hoitaisivat arkiaskareet, kaupunkeja ympäröisivät lasikuvut, autot lentäisivät, ateriat nautittaisiin pillereinä ja avaruusmatkailu olisi osa arkipäivää. Laserpyssyistä nyt puhumattakaan.

Ennustaminen on aina vaikeaa, ja erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Historia on täynnä metsään menneitä arvioita huomisesta, eivätkä edes Nostradamuksen tai Jules Vernen kaltaisten tulevaisuudenmaalarien muka-hämmästyttävät ennustukset oikein kestä lähempää tarkastelua. Robert Fultonin kehittämä sukellusvene oli jo olemassa paljon ennen kuin Verne kirjoitti Kapteeni Nemosta ja Nautiluksesta, ja Nostradamuksen ennustukset ovat parhaimmillaankin luokkaa "kaksi maata käy sotaa, mutta vain toinen voittaa".

Vaikka lentävät autot antavat vielä odottaa itseään, on monella muulla alalla edistytty huimasti nopeammin kuin kukaan osasi nähdä. Vaikka Internet on karkeimmassa muodossaan kuusikymmentäluvun peruja, ei kukaan silloin ennustanut sen merkitystä ihmiskunnalle. Geenimanipulaatio on arkipäivää, eikä lampaan, koiran tai ihmisen kloonaamista kukaan jaksa enää oikein ihmetellä. Minut pysäytti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pieni mainos lentoyhtiön lehdessä. Virgin Galactic tarjoaa kaupallisia avaruusmatkoja muutaman vuoden sisällä. Ilmoittautumisia otetaan vastaan. Tunsin ensimmäistä kertaa todella eläväni 2000-luvulla. Ehkä tulisin sittenkin vielä saamaan sen kauan himoitsemani laserpyssyn.

Kirjoittaja on 70-luvun lopulla syntynyt etelähelsinkiläinen kirjailija