Useimmat meistä ovat ehtineet testaamaan vr-laseja ja virtuaalitodellisuutta jossain muodossa. Ensimmäiset kerrat virtuaalisessa vuoristoradassa tai lentokoneen pilottina tuntuvat vatsanpohjassa, mutta kokemusten karttuessa immersio eli uuteen ympäristöön uppoutuminen valitettavasti pikku hiljaa hälvenee.
Virtuaalitodellisuudet kehittyvät kovaa vauhtia kameroiden ja koneiden laskentatehon noustessa ja uusien kaupallisten toimijoiden tullessa markkinoille. Varma merkki teknologian leviämisestä tavallisten kuluttajien käyttöön on Sonyn PlayStationin osallisuus uudessa markkinassa: Sony oli maaliskuussa myynyt 4,2 miljoonaa kappaletta omaa vr-settiään. Pelejä löytyy jo yli eri 200 nimikettä.
Tarinankerronnan, pelimekaniikan ja hyötykäytön suhteen vr-pelit ja -ympäristöt ovat vasta lapsenkengissä. Vuoristoradat ja erilaiset pelit ovat ilmeisimpiä virtuaalitodellisuussovelluksia, mutta kiinnostavia kokeiluja on tehty muun muassa uudenlaisen tarinankerronnan suuntaan esimerkiksi viemällä virtuaalitodellisuuden avulla ihmisiä maailman kriisialueille tai antamalla heille interaktiivinen rooli osana leffamaista peliä.
Terveydenhuollon puolella vr-peleillä on edistetty kuntoutujien fysioterapiaa ja sairaaloissa lasten huomio on viety kivoilla vr-kokemuksilla hämäämällä pois ikävistä testeistä.
Notre Dameenkin pääsee uskottavalle virtuaalikierrokselle, vaikka tosielämässä mesta on palanut maan tasalle.
Virtuaalinen tulevaisuus
Tulevaisuudessa vr:n potentiaalia hyödynnetään entistä laajemmissa ja vapaammin pelattavissa peleissä, laitteiden koko ja johtojen vaikutus pelikokemukseen vähenee kehityksen myötä ja elokuvateollisuus löytää uusia tarinankerronnan tapoja. Kun vr lyö kättä ar:n eli lisätyn todellisuuden (augmented reality) kanssa, syntyy uusia kokonaisvaltaisia elämyksiä esimerkiksi verkkokaupan syrjäyttämiin hylättyihin ostoskeskuksiin. Jo nyt virtuaalipelaaminen on ottanut oman paikkansa elämyksiä tarjoavissa ostoskeskuksissa.
Netissä vr-kehittäjien palstoilla on luettavissa sekä optimismia että pessimismiä vr:n mahdollisuuksien suhteen. Osalle se on käänteentekevä teknologia, joka tulee mullistamaan paitsi pelaamisen, myös tarinankerronnan muodot ja poistamaan maantieteelliset ja muut ikävät fyysiset esteet elämästä. Toiset näkevät sen enemmän teknologisena kuplana, eräänlaisena välivaiheena, jonka potentiaalia ei välttämättä tulla missään vaiheessa kunnolla ulosmittaamaan.
Filosofinen näkökulma: onko tämä Matrix?
Vr ansaitsee myös filosofisen näkökulman. Virtuaalitodellisuudeksi kutsutaan mitä tahansa tietokonesimulaation avulla luotua keinotekoista ympäristöä. Se voi matkia oikeata maailmaa tai olla täysin keinotekoinen. Tästä näkökulmasta jo hiiren kursorin liikuttaminen verkkosivulla on olemista virtuaalisessa tilassa. Kokemuksen “virtuaalisuutta” on kuitenkin loogisempi arvioida sen perusteella, miten merkittävän kokemuksen “toisaalla olemisesta” virtuaalimaailma tuottaa.
Toistaiseksi virtuaalipelit näyttävät vielä liiaksi peleiltä ja laitteet johtoineen rikkovat immersion. Ensimmäinen kerta virtuaalivuoristoradassa ottaa mahan pohjasta ja heilauttaa tasapainoa, koska näköaisti on meille niin ensisijainen. Seuraavilla kierroksilla opit jo kuuntelemaan muita aisteja ja immersio hälvenee.
Kun grafiikka ja laitteet kehittyvät ja jos päästään tilanteeseen, missä todellisuutta on vaikea erottaa virtuaalikokemuksesta, päästään isojen kysymysten äärelle. Isoista kysymyksistä ehkä kiinnostavin on tuttu kaikille Matrix-elokuvan ystävil: jos virtuaalitodellisuus tuntuu täysin todelta, mistä voimme tietää, ettemme jo elä sellaisessa? Jos ihminen joskus pystyy kehittämään virtuaalitodellisuuden, joka on yhtä todellinen kuin oikea todellisuus, miksei ihminen olisi voinut kehittää sellaista jo aiemmin ja se, mitä elämme on se jo aiemmin luotu todellisuus?
Kokemus nyt
Jos kuitenkin päästää irti tuosta ratkaisemattomasta dilemmasta ja palaa maan tasalle nykyhetkeen, voi arvioida kuinka toimivia vr-kokemukset tässä päivässä ovat. Mittavat testaukset PlayStationin laitteilla tekivät selväksi, että vr voi tuottaa lisäarvoa pelaamiseen. Se lisää jännitystä, tuo mukaan liikettä ja tarjoaa sellaista uutta, mitä parin vuoden välein päivittyvät konsoli- tai tietokonepelit eivät pysty tarjoamaan.
Toisaalta hyvien pelien perusmekaniikka on ollut sama Commodore 64:n ajoista asti ja hyvät tarinat tai uskottavat pelimaailmat toimivat pikselien määrästä tai pään kääntelystä riippumatta.
Vr-pelaaminen on myös paljon kuluttavampaa kuin peruspelaaminen. Uppoutuminen tekee pelaamisesta intensiivistä ja peliajat pysyvät muuta pelaamista rajallisempana (mitä pelien valmistajat eivät välttämättä halua). Pelaaminen on myös melko yksinäistä puuhaa. Kun vedät lasit ja kuulokkeet päähän, on vaikea riemuita onnistumisista pelissä, vaikka kaverit olisivat vieressä katsomassa peliäsi telkkarin ruudulta.