Voittamattomat Tatu & Eeka

Oli sunnuntai ja äitienpäivä, kun tapasin Tatun ja Eekan elämäni ensimmäisen kerran. Nuo voittamattomat tv-tähdet olivat lentäneet Kööpenhaminasta Madridiin päihitettyään edellisenä iltana seitsemännen kerran Far Out -parinsa. Istuimme katukahvilassa Santa Anan (huume)puistikon laidalla. Eeka nautti pelkkää Cokista, koska hänen masunsa oli pipi.

Tatun eteen kannettiin häränhäntäliemi, jossa oli häränhännän kappaleita eikä lainkaan lientä. Sitä katsoessani päätin kerrankin olla tilaamatta mismoa. Otin lihapullat.

Pojat esittelivät pyynnöstäni arkiasujaan. Eekalla ei ollut lainkaan alushousuja, ja Tatun alushousut olivat KappAhlista. Ne olivat hänen mielestään tyylik-

käät. Äkkiä me muistimme, että oli äitienpäivä. Kännykät tempaistiin taskuista.

"Hei, hei, äiti! Täällä minä." Avioeron ansiosta Tatulla on kaksi äitiä, joten hän katsoi parhaaksi siirtyä pöydästä hieman sivummalle soittamaan puhelujaan. Hän seisoi huumepuistikossa kännykkä korvalla ja onnitteli kahta naista siitä, että he ovat Tatun äitejä.

Poikien edessä oli kevään viimeinen Far Out -etappi. He olivat nähneet kotinsa kauniissa Suomessa viimeksi lähes kahdeksan viikkoa sitten.

"Oliko sinulla", kysyin Eekalta lihapullien lomassa, "pakatessasi aavistustakaan, ettet tule näkemään kotikontujasi pitkään aikaan?"

"Ei todellakaan. Mun naapurissa Vaasassa asuu eräs tosi hyvä ystävä, ja me pidettiin sen kanssa muka läksiäiset kahdestaan, juotiin vähän viiniä. Oli semmoset fiilikset, että mä tulen luultavasti joskus viikon päästä takaisin. Että laitanpas tästä pari paitaa mukaan aamuyöstä nukkumatta lainkaan. Isä soittaa ovelta, että mä odotan täällä auton kanssa, tuu nyt. Sanoin kaverille, että juo viini loppuun, nähdään viikon päästä, moi, moi. Mä olen lähettänyt sille viestiä, että ei nähdäkään ihan viikon päästä! Tää on lähtenyt vyörymään, enkä pistä pahaksi tietenkään. Sukkia voi aina ostaa lisää."

"Miten sinä pystyt menemään takaisin Vaasaan ja sopeutumaan sinne tämän reissun jälkeen?"

"Emmä usko että millään. Mulle tulee ainakin pieni masennus. Mä kyllä diggaan olostani Vaasassa. Mulla on siellä kaikki hyvin. Hyvä kämppä ja äidin ja isän pesukone lähellä. On auto ja moottoripyörä. Silti menee varmaan pari päivää, että mitä helvettiä mä täällä teen? Kieltämättä mua vähän pelottaa kotiinpaluu."

"Sinä tulet olemaan kohtalainen stara Vaasassa", vihjaisin.

"Me ei olla kelattu sitä täällä juurikaan. Me ollaan lähdetty ihan nobody-jätkinä maailmalle. Ei me tiedetä sitä konkreettista tilannetta Suomessa. Mä olen ajatellut pitää kameraa Vaasassa mukana. Mä teen tv-ohjelmaa, tuutsä meille yöks?"

Madrid oli Tatun ja Eekan Far Out -tripin toinen keikka Espanjaan. He olivat aikaisemmin suorittaneet tehtäviä keväisessä Barcelonassa. Saavuttuaan Madridiin Eekalle oli selvinnyt, että Madrid on Espanjan pääkaupunki, ei Barcelona, niin kuin hän oli luullut. Eeka leveili tulevansa hyvin toimeen yhdellä oppimallaan espanjankielisellä lauseella. "Tienes uno pezones grande." Suomeksi lause on Eekan mukaan "Onpas neidillä isot nännit."

Sulattelin hetken kuulemaani ja päätin sitten tarttua härkää sarvista.

"Oletteko te saaneet matkan aikana?" kysyin.

"Ai että ollaanko me saatu muutakin kuin kokemuksia? Mä olen kyllä saanut enemmän kuin Eeka."

"Se on totta, mutta mua ei ole huvittanut!"

"Te olette siis päässeet käsiksi johonkin ulkomaalaiseen tyttöön?" sanoin kateelli-sesti.

"Joo."

"Missä se tapahtui, Tatu?"

"Mä olen muutaman vuoden ollut sinkkuna, ja olen päässyt elämässäni siihen pisteeseen, että mä en jaksa enää sellaista bambino-tule-luokseni-lähde-luotani -meininkiä. Mä vakavasti ja rehellisesti etsin yhtäaikaista mentaalista juttua. Mun täytyy saada ihmistä, josta mä pidän ja joka antaa mulle haastetta muutenkin kuin lakanoiden välissä."

"Niin, niin, mutta oletko sinä saanut haastetta?"

"Jos kysyt, että olenko työntänyt kikkeliä pimppiin, niin en ole. Jos sä haluat välttämättä tietää näitä yksityiskohtia."

"Kyllä, haluan välttämättä tietää. Miten sinulle, Eeka, on käynyt matkalla?"

"Mä olen sanonut pojille, että mä olen pitänyt pippeliä pimpissä, mutta en ole nussinut."

"Miten te sitten olette vastanneet luonnon kutsuun, kun olette asuneet samassa huoneessa koko ajan?"

"Siinä syntyy tietynlainen symbioosi ja elämänrytmi. Ei tarvitse aina hirveän paljon keskustella. Mä sanon että mä lähden nyt, Tatu, kaupungille. Okei, ei mitään kiirettä."

Olin Tatun ja Eekan seurassa Madridissa sunnuntaista keskiviikon vastaiseen yöhön. Ajattelin katsoa, kun he työstävät tv-inserttejään. Tiesin, että heidän viikkorytminsä oli aina samanlainen. Joka lauantai-ilta he saivat Suomesta – päämajasta – puhelun, jossa heille kerrottiin, että he olivat jälleen kerran, yllätys yllätys, voittaneet kilpakumppaninsa ja päässeet jatkoon. Tuntia myöhemmin päämajasta tuli toinen puhelu. Heille ilmoitettiin seuraavan kaupungin tehtävät.

Sunnuntaisin he vaihtoivat maisemaa, makeesti lentokoneen businessluokassa, ja asettuivat taloksi kohtuulliseen kolmen neljän tähden hotelliin. Sitten he aloittivat työnteon. Eeka kuvaili, miten rankasti he painoivat hommia viikosta toiseen.

"Sunnuntai-iltana me istutaan aina alas, kuvaaja Arno Launos, minä ja Tatu, ja koe-tetaan kehitellä ideat mahdollisimman pitkälle. Tatu on yleensä se ideoija. Mä yritän heittää hyvää läppää, mutta kukaan ei kuuntele. Maanantaista keskiviikkoon tehdään tosi tuskaisia, hikisiä päiviä. Tehdään ihan työtä. Useimmiten herätään aamulla kahdeksalta ja joskus lopetetaan vasta illalla yhdeltätoista."

Televisionkatsojat tykkäävät nykyisin nähdä kaikenlaista kevyttä sekoilua ja tositeeveetä. Tatun ja Eekan menestyksen salaisuus on kuitenkin siinä, että he sekoilivat suunnitelmallisesti.

"Mä haluan, että mulla on selkeä visio siitä mitä ruvetaan tekemään", Tatu selitti madridilaisen ravintolapöydän ääressä. "Mua ahdistaa, jos mä en näe sitä päässäni. Mä mietin asioita hirveesti."

Kevään viimeistä Far Out -ohjelmaa varten molemmat parit oli lähetetty samaan kaupunkiin. Niinpä tapasin paitsi Tatun ja Eekan kuvaajan Arno Launoksen myös kuvaaja Edward Kojosen, joka oli kaikki viikot joutunut kiertämään häviäjien kanssa. Se ei kuulemma suoranaisesti kismittänyt miestä, mutta hän myönsi joutuneensa ikään kuin Minardi-talliin. Hän oli pari viikkoa matkalla oltuaan ja muutamat Tatun ja Eekan insertit nähtyään käsittänyt, että heidän tapansa tehdä juttuja oli erittäin vaikeasti lyötävissä. Kilpailijat olivat puun ja kuoren välissä. He eivät voineet matkia Tatua ja Eekaa. Eivätkä he kyenneet myöskään keksimään toista, parempaa lähestymistapaa. Edward Kojonen kertoi, että hän oli aina uuden parin ideat kuullessaan ajatellut, että ihan kivaa, ja ruvetaan vaan hommiin, mutta tällä tavalla hävitään varmasti.

Kun liu’uttiin sunnuntaista ensin maanantaihin ja sitten tiistaihin, aloin pikkuhiljaa luopua ajatuksestani seurata Tatun ja Eekan inserttien tekoa. Minkä ihmeen takia minä olisin roikkunut aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen heidän mukanaan katsomassa, miten he haalivat haltuunsa flamencoasuja ja hassuja hattuja? Madridissa oli paljon kivempaakin tekemistä. Maailmassa tuskin on toista kaupunkia, missä kansan syvät ja leveät rivit ovat niin perin pohjin suuntautuneet bailaamiseen kuin Madridissa. Olipa viikonpäivä melkein mikä tahansa, madridilaiset jatkavat irrotteluaan aamuneljään-viiteen. Älkää käykö kimppuuni, mutta minusta Madrid on vielä parempi kaupunki kuin Barcelona (jos unohdamme meren). Joten Tatu ja Eeka -reportaasimatkallani orientoiduin valvomaan silloin kun Tatu ja Eeka nukkuivat ja nukkumaan silloin kun he valvoivat.

Iltamyöhällä me kaikki onnistuimme olemaan yhtaikaa hereillä ja juttelemaan musiikkipitoisissa baareissa. Niissä oli tyttöjä, joissa oli runsaasti "haastetta", mutta meidän oli keskityttävä tekemään haastattelua.

Halusin kuulla, miten heistä oli tullut sellaisia.

"Mun suuri älykkyyteni johtuu varmasti siitä, että mä olen legoja kasaillut elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta", Eeka avautui.

"Palikkajutuista on rakennettu elämän pohja. Sitten kun mä olen kymmenen iässä saanut ensimmäisen kitarani, niin siitä on alamäki lähtenyt."

"Oletan, että myös sinulla oli lapsena leluja, Tatu."

"Mä olin avaruuskeskeinen pienenä. Mä keräsin avaruuspostimerkkejä ja avaruuslegoja. Mä rakensin palikoista avaruusaluksia."

"Tapahtuiko se Kajaanissa, jossa sinä synnyit?"

"Ei, mä vietin lapsuuteni Vantaalla. Sekä fyysisesti että henkisesti Vantaalla. Mä olin lapsuuteni ihan vantaalla!"

"Mitä sitten tapahtui, kun tulit murrosikään?" kysyin.

Meillä oli edessä illan ensimmäiset ja viimeiset isot oluet. Tatun ja Eekan piti herätä varhain aamulla suorittamaan tehtäviä.

"Mä olin tosi huono murkku. Mä en kapinoinut. Mä olin kiltti ja sopeutuvainen. Mä söin aina kaikki ruuat. Mä en ikinä jättänyt ruokaa lautaselle. Vanhempien kanssa tuli todella vähän nahistelua. Mä olin sellainen poika, jolle tytöt sanoo että sä olet tosi kiva kaveri. Sulle on tosi kiva puhua."

"Milloin vedit ensimmäiset kännit?" kyselin ja otin kulauksen San Miguelia.

"Mun ensimmäiset kännit oli seiskaluokalla. Mä olin Peltolan koulun yläasteella musiikkiluokalla, ja meidän koulun orkesteri teki Puolaan ystävyysmatkan m/s Pomeranialla. Mä en tiedä, oliko Pomeranialla eri lait kuin maailmassa yleensä, mutta ne möivät meille auliisti drinkkejä baarista. Vodka Sunrise oli ensimmäinen tietoisesti juomani alkoholijuoma. Hujautin sen huiviini, ja kyytipoikana oli yksi Bacardi Cola. Se oli ihan vitun pahaa. Eräs ymmärtäväinen vuotta vanhempi tyttö piti minusta hyvää huolta. Hän otti äidillisen asenteen, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan. Aika pateettista siinä mielessä, että siihen ei liittynyt mitään oksentamista eikä mainittavaa krapulaa. Se oli jokseenkin korni eka kerta."

"Miten sinulla meni tyttöjen kanssa, Eeka?"

"Mulla oli vähän samanlainen ongelma kuin Tatulla, että sä olet mukava tyyppi, tule meille ja jutellaan."

"Miten sitten onnistuit voittamaan sen mukavan kaverin syndrooman?"

Olin ihan oikeasti kiinnostunut, koska olen itsekin ollut sen kirotun oireyhtymän uhri.

"Olemalla typerä kaveri, joka pyydetään yöksi", Eeka nauroi.

"Muuttumalla kusipääksi. Itsevarmuus. Se kun loistaa ihmisestä läpi niin silloin saa monia asioita. Mä tiedostin, että mä olen aika viileä jätkä ja näytin sen muillekin."

Koulun jälkeen kaverukset ovat keskittyneet lähinnä musiikkiin. Eeka pyörittää rockklubia Vaasassa ja on laulajana Design 19 -nimisessä bändissä. Lisäksi hän soittaa kitaraa Noitapastorissa. Tatu opiskelee viidettä vuotta klassista musiikkia Sibelius-Akatemiassa. Hän keikkailee Helsingin kaupunginorkesterin kanssa ja on mukana

Hemma Beast- ja Kwan-bändeissä. Pojat tutustuivat puoli vuotta sitten. Tatu oli Kaupunginorkesterin keikalla Vaasassa ja pistäytyi Eekan klubille.

Tatun ja Eekan pääsemisestä Far Outiin on liikkunut loputtomiin spekulaatioita. Epäillään, että heidän ohjelmaan tulonsa taustalla on tuotantoyhtiö Broadcastersin master plan. Kysyin, miten juttu oikein tapahtui.

"Me nähtiin viime syksynä telkkarista esittelypätkä tästä ohjelmasta, ja me tehtiin lyhyt videonauha itsestämme. Meille tuli soitto, että he tekevät itseään varten pilottiohjelmaa nähdäkseen toimiiko tämä idea ollenkaan. Että halutaanko me lähteä kahdeksi päiväksi Tukholmaan tekemään sitä pilottia? Meille annettiin viisi tehtävää ja kaksi päivää aikaa. Parin viikon päästä meille soitettiin, että halutaanko me lähteä ohjelmaan ekaksi pariksi."

"Silloinhan se tarkoittaa, että teidät buukattiin ohjelmaan ennen kuin studioyleisö pääsi ensimmäistäkään kertaa valitsemaan ketään."

"Joo, meidät on etukäteen valittu niistä 800 nauhasta mitkä sinne lähetettiin."

Madridissa Tatun ja Eekan oli vaikea enää motivoida itseään viimeisiin tehtäviin. Far Out oli lähdössä kesätauolla ja heidän matkansa päättyisi. Periaatteessa oli samantekevää, kuka viimeisellä kerralla olisi parempi. Maanantaina, ensimmäisen työpäivän iltana, he valittelivat epäonnistuneensa flamencotehtävässään. Se oli sutaistu vasemmalla kädellä. Tiistai-iltana pojat loistivat tyytyväisyyttä. Kunnia oli vaatinut heitä skarppaamaan ja he olivat kehitelleet jutun, jossa he väittivät muka olleensa koko kahdeksan viikkoa Suomessa, Pasilan studiolla. Se esitettiin viimeisessä ohjelmassa. Se oli areenalta voittamattomina vetäytyvien gladiaattorien mestarisuoritus, mestarikusetus.

Sinä iltana menimme kaverusten aloitteesta syömään johonkin turistipizzeriaan, jossa pojat lapioivat tottuneesti napaansa karmeaa tusinamuonaa. Koko tilanteessa ei ollut jälkeäkään glamourista matkailusta. Se oli kovan päivän ilta.

Vaikka Tatusta ja Eekasta oli tullut viikko toisensa jälkeen yhä suositumpia tv-tähtiä, he joutuivat asumaan koko tripin ajan yhteisessä huoneessa. Se oli tavallaan mykistävää kohtelua, kun pysähdyin ajattelemaan sitä Madridin yössä. Minulla oli sentään oma hotellihuone. Siinä oli kylpyhuone ja kaksi parveketta. Luksukseni maksoi vajaat kaksihunttia vuorokaudessa. Lehtitietojen mukaan Broadcastersilla rikastuneilla Juha Tynkkysellä ja Saku Tuomisella on miljoonien markkojen omaisuudet. Silti he laittoivat tähtensä loppuun asti jakamaan hotellihuoneen! Miten F. Scott Fitzgerald sanoikaan: "Rikkaat ovat toisenlaisia kuin sinä ja minä."

"Me ollaan olosuhteiden uhreja. Kyllähän se vituttaa, kun Tatu rapsuttaa pallejaan kun mä herään."

"Siis sä rapsutat mun palleja aina kun sä heräät."

"Viikko tai kaksi olisi ihan ok, mutta kaksi kuukautta on aika paljon aikaa. Varsinkin kun meillä on molemmilla ihan samanlaisia mustia sukkia. Molempien sukat haisee toisen paskalle. Kun ruvetaan setvimään niitä, niin kaikki menee vähän kaaokseksi."

"Te sekoatte sukissanne?"

"Meillä on nyt sukat yhtä läjää. Ei ole sun ja mun sukkia. Meillä on sukat."

Broadcasters on maksanut Tatulle ja Eekalle palkkaa 1500 markkaa viikossa. Veronpidätyksen jälkeen pojat ovat saaneet käteensä 900 markkaa viikossa. Siitä heidän on pitänyt maksaa ruokansa ja kaikki muut kulunsa huonetta lukuunottamatta. Tatun ja Eekan vanhemmat ovat joutuneet avaamaan kukkaroitaan, että Broadcastersin ja MTV3:n tähdet ovat ylimalkaan pysyneet hengissä.

But what the fuck! Pojat ovat nyt "Tatu ja Eeka". He ovat hukkua ihailijapostiin. Tatu vitsaili asialla, koska Eeka oli saanut paljon enemmän fanipostia.

"Sieltä on varmaan tullut 47000 viestiä, jotka alkaa sanalla ’Eekalle’. Mun suosikki on sellanen että ’Eeka, sä oot tosi söpö’ ja suluissa ’ei millään pahalla, Tatu.’ Kerran oli viesti ’Tatu, sä oot niin söpö ja ihana. Mee mun kanssa naimisiin. Onhan se Eekakin söpö, mutta sinä, Tatu, oot varsinkin ihana.’ Seuraava viesti oli: ’Oho, me sekotettiin teidän nimet.’ Se oli mun ehdoton ykkösviesti."

Pojat eivät tiedä tulevaisuudestaan mitään varmaa. He eivät ehkä aio jatkaa elämää Tatuna ja Eekana. Se olisi "jokseenkin pa-teettista", he tuumivat vetäessään suuhunsa pitsanjämiä Madridin yössä.