Tämä juttu on toteutettu yhteistyössä Raha-automaattiyhdistyksen kanssa.
Putousta voi hyvällä omatunnolla sanoa hömppäviihteeksi. Se on lauantain huumorilataus, jota katsoessa voi tyhjentää pään ja unohtaa närkästyksissään tärkeilevät hipsterit.
Näyttelijäntyön kannalta Putous on haastava. Edellisen lauantain jaksoa kerääntyi tuijottamaan peräti 1,4 miljoonaa suomalaista ja tähän päälle vielä ne, jotka tsekkaavat ohjelman netistä jälkilähetyksenä. Siinä on melko monta silmäparia, jolle näyttelijäjoukko altistaa itsensä viikottain. Tilanne hoituisi rutiinilla, jos ohjelmaan ei olisi ripoteltu osuuksia, joihin näyttelijän on vaikea ennalta valmistautua.
"Jos me ollaan tulikoerivistössä, niin se on puhtaasti improvisaatiota. Ei ne jutut muuten niin huonoja olisi. Sketsihahmo-osiossa on tiettyjä pelimerkkejä. Siinä on bändiä ja muuta, joten jotain on pakko olla sovittuna", sanoo Putouksen suurimpiin staroihin kuuluva Aku Hirviniemi.
Suoraan lähetykseen ja siihen kuuluvaan improvisaation valmistautuminen on usein tasapainottelua.
"Suora lähetys on aina se kuningasotto ja se menee sellaisena ulos. Ei pidä alkaa liikaa jännittämään, mutta pieni pore pitää olla. Tasapaino on hiuksenhieno. Varsinkin Jaskan (Jaakko Saariluoma) kanssa yritetään olla liikaa sopimatta, jotta voi sitten huvittua itsekin lähetyksessä."
Show käydään rakenteellisesti läpi jo samana päivänä järjestettävässä kenraaliharjoituksessa, mutta sattumalle ja hetkessä elämiselle pitää jättää suoraan lähetykseen tilaa.
"Totta kai suora lähetys tuo oman paineen ja siinä pyritään olemaan hauskimmillaan. Kenraalissa usein vedetään hieman höntsäillen ja voi olla, että esimerkiksi hahmovaatteita ei jaksa pukea kokonaan päälle. Suorassa lähetyksessä puolestaan tietää, että tämä on se, mikä tulee ulos ja siinä pitää olla paras energia ja myös parhaat jutut", Hirviniemi kuvailee.
"Improvisaatiossa tärkeintä on se, että kuuntelee paria. Hahmojen väliset jutut perustuu pitkälti puheeseen ja siinä pitää kuunnella ja pysyä samalla hahmossa. Mietin esimerkiksi, miten Slaikka voi kuulla väärin kaverin puheita."
Katsojalle välittyvästä viehätyksestä osa perustuu totta kai juuri siihen, että ei voi olla varma, milloin näyttelijän pokka pettää tai homma menee muuten pieleen. Esimerkiksi viime viikon lauantaina Armi Toivasen pokka petti muutamassa kohtaa pahasti.
"Katsojaa huvittaa tietenkin, jos ne näkee, että nyt on näyttelijät vähän pudoksissa. Se ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, että näyttelijät naureskelee omille tyhmille jutuilleen. Mutta siitä ei ole haittaa, jos käy ihan luonnollisesti niin, että kaikki palikat eivät pysykään kasassa. Kyllähän Pirkka-Pekankin jutuissa oli hauskinta odottaa, milloin se putoaa itse", Hirviniemi sanoo.
"Sellaista ei voi näytellä, sillä yleisö aistisi heti sen."
Naljailu pitää vireessä
Aina näyttelijät eivät tee hommaa toisilleen helpoksi. Hauskuus syntyy rentoudesta ja rentous siitä, ettei ota asioita liian vakavasti.
"Hauska pore, pieni naljailu, nokittelu ja pallottelu kuuluu asiaan, vaikka onkin suora lähetys ja paine puolestatoista miljoonasta katsojasta. Mulla on ollut mottona, että virhe tai moka on lahja. Jos menee päin helvettiä, niin se pitää ottaa ilon kautta."
Näyttelijänkoulutus on valmistanut Hirviniemeä tiettyyn pisteeseen. Jatko-opinnot on käyty miljoonan katsojan edessä.
"Opinnoissa on oppinut paljon, mutta teatterikorkeakoulu on nimenomaan teatterikoulu, jossa opiskellaan enemmän kohtauksen rakentamista ja draaman tajua. Mutta oli siellä minun aikanani professorina Vesa Vierikko, jolla on pitkä sketsi- ja improtausta, sekä lehtoreina improvisaatioteatteri Stella Polariksen Kari-Pekka Toivonen, Tiina Pirhonen ja Eero Saarinen."
Hirviniemi sanoo, että improvisaatiossa ollaan näyttelijäntyön alkulähteillä. Improamalla voisi käsitellä kuinka vaikeita aiheita tahansa, mutta Putous-lavalla ollaan tekemässä viihdettä ja naurattamassa ihmisiä.
"Jotkut sanoo teatterien olevan toisia kouluja, mutta mulle Putous on ollut se. Vaikka se on täysin viihdettä ja hömppää, se on ollut hyvä jatkumo teatteritaiteen maisterin koulutukselle. Teen parhaillaan monologia teatteriin ja joka vuosi jotain projekteja ja olen saanut irrottelusta ja hassuttelusta hirveästi näyttelijätyöskentelyyn. Siinä oppii, ettei tämä niin vakavaa ole. Ennen mietin tarkkaan kaikki repliikit ja saatoin pyrkiä saamaan ne menemään sekunnin murto-osilleen samalla tavalla joka näytöksessä. Myöhemmin olen tajunnut, että pienet muutokset pitävät homman mielekkäämpänä niin itselle kuin katsojille."
Improvisaatiossa operoidaan osittain alitajuisesti. Miten voi olla varma, ettei mieli tuo suorassa lähetyksessä likaisimpia salaisuuksia koko kansan kuultavaksi?
"Kun improhommaa aletaan tekemään, niin yleensä ensimmäiset aiheet käsittelevät rasismia tai pedofiilejä tai jotain muuta yhteiskunnallisesti rankkaa. Mieli tyhjentää pajatson, ettei tule suorassa lähetyksessä mentyä liian pitkälle. Esimerkiksi Riku Nieminen on tunnettu siitä, että harjoituksissa huumori voi olla aika synkkää. Kun kamerat käy, niin totta kai tietyt sensorit käynnistyy ja tulee itsesensuuri päälle."
"Hyvä mittari on se, että jos miettii, että voinko sanoa näin tai noin, ja se särähtää yhtään omaan korvaan, niin se kannattaa jättää tekemättä. Se raja on monesti veteen piirretty viiva. Jotkut asiat eivät särähdä itsellä ollenkaan, mutta silti niistä joku suuttuu."
Totta kai hahmoille ja läpille suututaan, muuten ne olisivat yhdentekeviä. Se, mikä miellyttää toista, saattaa saada toisen raivon partaalle. Toisinaan loukkaannutaan käsittämättömistä syistä.
"Toisten puolesta loukkaantujat on mielenkiintoinen laji. Harjakainen on siitä hyvä esimerkki: siinä naurettiin henkilölle, jolla on huono moraali tai huumori, mutta kun hän puhui sitä läppää, oli niitä, jotka tykkäsivät loukkaantua läpän kohteena olevien ihmisryhmien puolesta."
"Tänä vuonna hyvä esimerkki on Jäbä Leisson. Tuntuu, että se osui johonkin hermoon."
Joskus hahmot eivät onnistu ärsyttämään, vaikka kuinka yrittäisi.
"Mulla oli pikahahmona viime jaksossa lapualainen Arja Laine, joka oli poliittisesti hyvin epäkorrekti hahmo. Hieman pelottavaa on se, että joku oli kommentoinut, että Lapualla ollaan ihan fiiliksissä siitä hahmosta."
"Sisäänpäinlämpiävä Putous-porukka"
"Meistä puhutaan varmaan aika paljon muualla, että Putous-porukka on sisäänpäinlämpiävää mulkero-jengiä, mutta se on vähän pakkokin pitää noin. Joka toinen päivä on joka toisen pärstä lehdissä, on se sitten Venla-patsaalla hakkaamista tai toisen biseksuaalisuutta käsittelevää", Hirviniemi sanoo porukan yhtenäisyydestä.
"Näistä jutuista tulee muilta kuittailua ja hyvä niin, sillä muuten sitä alkaisi ottamaan itsensä pian liian vakavasti. Suurin osa niistä asioista, joista suuri yleisö meidät tunnistaa, pääsee myös suoraan lähetykseen, yleensä Jaskan kautta."
Tällä viikolla otsikoihin nousi Krista Kososen tutustelu omaan seksuaalisuuteensa.
"Voin melkein luvata, että tulevana lauantaina käsitellään Kristan lesbokohua. Jos ei muut, niin minä ainakin", Hirviniemi lupailee.