“Muutti elämäni ja maailmaani. Sain sen ystävältäni ja olen ostanut kirjaa ystävilleni eteenpäin”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Helppolukuinen ja yksinkertainen kirja elämän perustotuuksista. Axel matkaa seitsemän päivän ajan intialaisen henkisen tiedon omaavan henkilön kanssa ja jakaa ajatuksia hengellisyydestä. Kirja on myös filosofien suosiossa, ja filosofit käyttävät mielellään sanontoja kyseisestä kirjasta. Ajaton klassikko.”
-Siniset ajatukset -kirja-arvostelu
Kirjailija Mikko Rimminen suosittelee
John Lennon: John Lennon panee omiaan
“Yks eniten minuun vaikuttaneista kirjoista, tärähti esiteininä, enkä ole vieläkään toipunut. Parasta on kielellinen mielettömyys, että näinkin voi kirjoittaa!”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Omituista, persoonallista, naiivia ja hauskaa epiikkaa sekä lyriikkaa, jotka viittaavat tekijänsä ilmeiseen kielelliseen lahjakkuuteen. Pienellä hiomisella tästä miehestä olisi voinut tulla uusi James Joyce”
-Rytmi-lehti, Jarkko Nieminen
Kirjailija Reidar Palmgren suosittelee
Tove Jansson: Vaarallinen Juhannus
“Lapsuudesta asti lempiteoksiani, nyt luen omille lapsilleni. Jännittävä, lumoava ja romanttinen seikkailu. Rohkaiseva kirja, joka pistää mielikuvituksen liikkeelle.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Vaarallisessa juhannuksessa on Muumikirjoista jännittävin tarina. Tarina alkaa kuin varkain. Vaarallisen juhannuksen luki yhdellä istumalla. Tarinaa ei yksinkertaisesti voinut jättää kesken.”
-Kalaksikukko-lehti, Riitta Niemistö
Runoilijapoptähti Tommi Liimatta suosittelee
Christer Kihlman: Madeleine
“Proosaa, runoa, vuoropuhelua, avio-ongelmia ja Kennedya samassa. Päähenkilö piilottelee pulloja, vaimo rankaisee laupeudella, mutta haluaa miehensä serkkua. Hienoa on tämä mielenterveyden kuvaus ja epätoivoinen meininki, jota löytyy myös omasta elämästä.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Kihlman pystyy kuvaamaan ihan sekopäistä juonikuviota kuitenkin jollain porvarillisella korrektiudella, mieletön yhdistelmä!”
-Suomi24 -kirja-arvostelu
Muusikko Mariska suosittelee
Herman Hesse: Siddartha
“Kieli kaunista ja yksinkertaista. Etsijäpojan tarina on sykähdyttävä ja odottamisen filosofia herkullinen. Annoin toiselle taustalaulajalle lahjaksi.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Brahmaanipapin poika Siddhartha etsii minuuttaan. Hylättyään viisaiden ajattelijoiden opit ja materiaalisen maailman houkutukset hän saavuttaa lopulta tasapainon, kaiken ykseyden ihanteen. Romaani julistaa toivoa elää sovinnossa itsensä ja muiden kanssa.”
“Kolahti 11-vuotiaana. Nyt olen kriittisempi, mutta edelleen paras lukemani. Kansanmurhia, uskonsotia. Olen pyörinyt liikaa Jenkeissä, mutta teos kuvaa maan mielenkiintoisimpia asioita.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Brown keskittyy sotiin ja konflikteihin. Tämä tekee kirjasta surullisen – ja myös raivoa herättävän. Brown ei todellakaan säästele valkoisia. Intiaanit ovat hyviä ja valkoiset pahoja.”
-Kepan Kumppani-lehti, Vesa Sisättö
Oopperalaulaja Tommi Hakala suosittelee
Astrid Lindgren:Veljeni Leijonamieli
“Jo lapsena kiehtoi ajatus, että kun kuolee, niin seikkailu jatkuu muualla. Tarina, jossa pienet ihmiset taistelevat suurta sortoa vastaan. Kuvaa arvomaailmaa, jonka mukaan kaikilla on oikeus vapauteen.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Kuolemaa ja kuolemanpelkoa käsitellään ainutlaatuisella tavalla. Kirja nosti valtavan kohun ilmestyessään. Kysyttiin, saako lapselle kirjoittaa kuolemasta, ja jos saa, näinkö? Juuri näin.”
-Netlibris.net, Kaisa Liukkonen
Vaatesuunnittelija Nessi Hovi suosittelee
J.R.R. Tolkien:Taru Sormusten Herrasta
“Varmaan ainoa kirja, jonka olen jaksanut lukea loppuun asti. Siinä on luotu hieno fantasiamaailma perusteellisesti. Vaikuttavaa että kaikelle kuvatulle löytyy tausta. Luin kirjaa kolmisen vuotta.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Kirjailija J.R.R Tolkien on muotoillut kirjan niin luettavan hyväksi, että vaikka kirja ei olekaan kevyttä lukemista, sen lukeminen on kuin tanssi.”
-Make, 14, Tampereen kirjaston kirja-arvostelut
Laulaja Siiri Nordin suosittelee
Mihail Bulgakov:Saatana saapuu Moskovaan
“Tässä teoksessa on parasta mustaa huumoria, mitä löytyy. Mahtava, hienosti kirjoitettu ja vangitseva.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Saatana saapuu Moskovaan” on villeimpiä fantasioita maailmankirjallisuudessa. Satiirin ja iloittelun taakse kätkeytyy paljon painavaa. Rohkeus, pelko, syyllisyys ja anteeksianto ovat kirjan keskeisiä sanoja, ja ehkä kaikkein keskeisin on kuolemansynneistä suurin: pelkuruus.”
-Yle Radio 1, Venäläiset Viisaat -sarja, Eeva Luotonen
Kirjailija Taavi Soininvaara suosittelee
F.M. Dostojevski:Rikos ja Rangaistus
“Täydellinen kuvaelma yhden ihmisen kiirastulesta. Klassikko, filosofinen teos, rikostarina. Dostojevski on oppi-isä kirjailijoille.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Myöhemmin aloin sisäistää “Rikoksen ja rangaistuksen” inhimillisen kärsimyksen ja ahdistuksen, syyllisyyden ja katumuksen, rangaistuksen ja anteeksiannon sanomaa ja arvostaa teosta niiden loisteliaana ja syvällisenä kirjallisena esityksenä.”
-Marja-Rii Jokinen, suunnittelija, Turun kaupunginkirjasto
Laulaja Tommy Lindgren suosittelee
Samuel Beckett: Waiting for Godot (Huomenna hän tulee)
“Paras lääke yltiöpäistä pessimismiä vastaan. Paras lääke yltiöpäistä optimismia vastaan.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Beckettin teemat ovat synkkiä. Hän kirjoitti kärsimyksestä ja elämän tarkoituksettomuudesta. Kurjat ryysyläiset odottavat mystistä Godota ja puhuvat elämän ontosta sattumanvaraisuudesta. Beckettin teksti on runsasta ja raskasta, eikä juonellisuudesta ole tietoakaan. Huomenna hän tulee on absurdia draamaa alusta loppuun.”
-Etelä-Saimaa, Kaisa Juntunen
Näyttelijä Pekka Strang suosittelee
Christer Kihlman: Den blå modern (Sininen äiti)
“Loistava teos, muodoltaan rikkinäinen. Ei vastannut mitään aiempaa lukemaani kirjaa. Löysin kirjan vasta myöhään suomenruotsalaiseksi teokseksi.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Kihlmania sävyttää totuuspaatos, raivokas pyrkimys päästä selvyyteen joistakin olemassaolon perustekijöistä, halu kuvata ja hyväksyä elämä koko monimuotoisuudessaan ja raadollisuudessaan.”
-Sanelma – kotimaisen kirjallisuuden vuosikirja, Mikko Carlson
Näyttelijä Anna-Elina Lyytikäinen suosittelee
Väinö Linna:Täällä pohjantähden alla
“Huikea kirjailija, johon minulla on henkilökohtainen suhde: näyttelin Elinaa Pyynikin kesäteatterissa neljä vuotta. Kirja on loistavaa suomen kieltä, pohjattoman traaginen mutta hauska. Hieno historia- ja suomalaisen ihmisen luonnekuvaus.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Myöhempiä suomalaisen realismin merkkiteoksia on mm. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia, jonka empatia ja huumori lääkitsivät kansallisia traumoja.”
-Etälukion äidinkielen kurssi realismista
Näyttelijä Matleena Kuusniemi suosittelee
Maria Peura: On rakkautes ääretön
“Kertoo insestistä, en halunnut mennä siihen hirveään maailmaan, mutta kirja oli todella mieleenjäävä. Kieli herkkää ja symbolista. Kauhea ja vaikuttava.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Jo esiraati mainitsi Maria Peuran teoksen “syksyn raskaimpana kirjana”, ja minäkin olisin toivonut, ettei olisi tarvinnut lukea näin väkivaltaista romaania. Sen luettuani olen kuitenkin selkeästi vähän eri ihminen kuin sitä ennen.”
“Tykkään filosofiasta. Jännittävästi kirjoitettu, sekoava ja mielenkiintoinen. Siinä on kolme satua päällekkäin, myös fantasiaa.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Paitsi että kirjassa on toimintaa ja seikkailua, siinä pohditaan syvällisiä kysymyksiä, kuten ihmisen alkuperää, maailman syntyä ja ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa. Kirjan keskeinen ajatus on lapsellisen ihmettelemisen tärkeys elämässä.”
“Kuvasi hyvin Sinuhen kirjoittamisen kovaa duunia. Mieleen jäivät hienot dialogit liittyen luontoon ja naisiin, lahna- ja kärpässienikuvaukset erityisesti.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Romaaninmuotoinen päiväkirja Sinuhe egyptiläisen kirjoittamisesta. Tärkeä juonne vahvasti metaforisessa kirjassa on punaisten kärpässienten syönti.”
-Turun Ylioppilaslehti, Juri Nummelin
Kansanedustaja Oras Tynkkynen suosittelee
Daniil Harms: Sattumia
“Neuvostoliittolaisen Harmsin teos on surrealistista underground-ilottelua, jossa ei säästytä äkkikuolemilta.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Kulttikirja jos mikään. Harvaan kirjaan olen törmännyt yhtä monenlaisissa yhteyksissä. Olen nähnyt Sattumille naureskeltavan kapakoissa, junissa, yliopiston käytävillä ja ties missä. Sattumia ei ole kuitenkaan vitsikirja.”
-Kiiltomato.net, arvostelut
Laulaja Emma Salokoski suosittelee
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
“Tykkään muumeista ylipäänsä, mielestäni tämä on aikuisin muumikirjoista. Kaikki hahmot ovat mainioita, ja Jansson kuvailee lämmöllä niiden hassuuksia.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Ei mikään lastenkirja. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja joutuvat pärjäämään omillaan. Kirja on pitkä ja raskas kuin marraskuinen päivä. Tove Jansson käsittelee siinä vaikeaa aihetta: millaista on elää aikuisena aikuisten joukossa.”
-Kalaksikukko-lehti, Riitta Niemistö
Kansanedustaja Anni Sinnemäki suosittelee
Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka
“Kertoo 1500-luvun lopun Virosta. Vauhdikas, jopa seikkailullinen, mutta silti sen äärellä voi pohtia ihmisen moraalisia valintoja ja arvoja. Tärkeä myös, jos haluaa ymmärtää virolaisia ja virolaisuutta”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
”Jos lukija jaksaa kahlata 1200-sivuisen Krossinsa läpi, hän epäilemättä saa sielullensa kosolti ravintoa, suoraan sanoen sivistyy, pystyy hahmottamaan historiaa ja maailmaa ja ihmismieltä entistä paremmin. Jos jaksaa...”
-Etelä-Saimaa, Antti Munnukka
Näyttelijä Maria Kuusiluoma suosittelee
Reko Lundan: Ilman suuria suruja
“Lundan on huiman älykäs teatterintekijä ja yhteiskuntakriitikko, arvostan häntä suuresti. Teos on järjettömän tunnistettava, ihmisen kokoinen kirja.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Ei suurta dramatiikkaa vaan kuvaus pienten ihmisten kyvystä selvitä suruista.
Kirja kuvasi oivaltavasti ja ymmärtävästi läheissuhteiden moniulotteisuutta sekä sisälsi tarkkanäköistä ajankuvaa.”
-WSOY:n Uudet Kirjat -kerhon arvosteluita
DJ Orkidea suosittelee
William Gibson:Neuromancer
“Monesti palkittu cyberpunk-klassikko Neuromancer ennusti tulevaisuutta paikoitellen erittäin osuvasti (joskin synkästi) ja loi pohjaa The Matrixille ja monelle muulle scifi-elokuvalle. Kirjojen Blade Runner.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Gibson ei kuvaa Neurovelhossa tulevaisuutta vaan sitä, mitä näkee ympärillään. (McCaffery 1991, 272-285) Hän aisti tietotekniikan leviämisen”
-Kulttuurihistorian proseminaari, Jaakko Suominen
Näyttelijä Oskari Katajisto suosittelee
James Joyce: Odysseus
“Ensimmäistä kertaa käytettiin tajunnanvirtatekniikkaa, eli Joyce pisti paperille vain ajatuksia ilman välimerkkejä. Sitä kritisoitiin, mutta siitä tuli maailmankirjallisuuden kulmateos. Myös Saarikosken suomennos on hieno.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Kirja oli pelkkää tuskaa. En ymmärtänyt tekstistä paljoakaan, juoni hyppi ja heittelehti kuin pillastunut sonni. Tyyli ei sopinut pikku aivoilleni, ei sitten ollenkaan.”
-Leena Ranta, kirja-arvosteluja netissä
DJ Tomi K suosittelee
Kody Scott:Monster
“Helvetin tyly tarina jenginuoren elämästä ja jengistä irtautumisesta. Tyly todellisuus ja tosiasiat kiinnostavat aina.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Kirja on tyly tilitys elämästä mustien asuttamalla alueella. Kirja on myös erään sortin kasvutarina. Vetävästi kirjoitettu (ja käännetty) eepos siitä, missä mennään, kun syitä ei enää ole.”
-Popkompassi, Rainer Vallius
Kirjailija Rosa Liksom suosittelee
Juha Siltala: Suomalainen ahdistus
“Tarjosi minulle uudenlaisen näkökulman meidän suomalaisten mentaalihistoriaan.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Teos osoittaa, miten tämän hetken maallistunut suomalaisuus sisältää vahvoja historiallisia taustoja ja viestejä olemisemme kilvoittelussa. 1800-luvun alkupuolen herännäisyyttä psykohistoriallisesti tutkiva kirja on myös poikkitieteellisyydessään metodisesti kiinnostava ja haastava.”
-Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot
Kirjailija Juha Itkonen suosittelee
Eduard Uspenski:Fedja-setä, kissa ja koira
“Ensimmäinen kirja, jota muistan jollain tasolla lukeneeni. 5-vuotiaana tuhertelin omia sanoja kirjan sivuille. Olen lukenut sen myöhemminkin ja todennut, että teos oli hyvä valinta ensimmäiseksi lukukokemukseksi.”
Mitä muut sanoivat kirjasta?
“Teoksen kummina on Katri-Helena.”
-Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti
City tuottaa laadukasta sisältöä kaupunkikulttuurista ja ravintoloista täysin ilmaiseksi ihmisille. Koska haluamme, että juttumme tavoittaa mahdollisimman monet, toivomme että seuraat sosiaalisen median kanavia ja tilaisit uutiskirjeemme. Kiitos, että olet lukijamme!
Ja listan viimeisenä, muttei huonoimpana, suosittelisin kaikkia lukemaan näiden ohella myös Harpo Marxin omaelämäkerran. Kirjasta tulee hyvälle mielelle ja saa voimia elämiseen. Ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkini.
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi. Sen täytyy jokaisen EHDOTTOMASTI lukea!!! Maailman tärkeimmät asiat laitettu tärkeysjärjestykseen. Ihme ettei kukaan ollut maininnut sitä.
Joycen Odysseus on päässyt maineeseen vain sen takia, että kukaan täysjärkinen ei voi sitä lukea. Ne jotka sen puurtavat läpi, eivät sitä voi tajuta, mutta hehkuttavat kirjaa niin kuin se olisi jotain taivaallista. Tosiasiassa se on pelkkää tekotaiteellista paskaa, tai ansa näennäisintellektuelleille päännyökyttelijöille.
Tulee mieleen yksi venäläistaiteilija, jonka nimeä en muista, mutta joka purkitti omaa paskaansa ja myi sitä kalliilla. Jengi osti sitä, uskokaa tai älkää, ja piti sitä todellisena taiteena...
Joycen Odysseus on päässyt maineeseen vain sen takia, että kukaan täysjärkinen ei voi sitä lukea. Ne jotka sen puurtavat läpi, eivät sitä voi tajuta, mutta hehkuttavat kirjaa niin kuin se olisi jotain taivaallista. Tosiasiassa se on pelkkää tekotaiteellista paskaa, tai ansa näennäisintellektuelleille päännyökyttelijöille.
Tulee mieleen yksi venäläistaiteilija, jonka nimeä en muista, mutta joka purkitti omaa paskaansa ja myi sitä kalliilla. Jengi osti sitä, uskokaa tai älkää, ja piti sitä todellisena taiteena...[/LAINAUS]
Ikävää ettet pitänyt Odysseuksesta. No, ei kaikesta voi pitää.
Mainittu teos on kuitenkin eräs länsimaisen kirjallisuuden kulmakiviä, minkä tunnusmerkkeinä voitaneen pitää nimenomaan Odysseuksesta tehdyn tutkimuksen mittavuutta. Suomesta samaan ei yllä Kalevala, Seitsemän veljestä tai Sinuhe. Ehkäpä pidät tätä näennäisintellektuaalisuutena.
Niin, tutkimuksen määrä onkin aina suoraan verrannollinen siihen, onko joku teos oikeasti hyvä tai merkittävä. Eiköhän tuohon vaikuta eniten kirjojen kieli. Kuinka moni kirjallisuuden tutkija opettelee suomenkielen vain lukeakseen Kalevalan? Jos Odysseuksen olisi kirjoittanut joku Jaakko Joukainen suomeksi, sitä ei olisi käytetty kuin takan sytykkeenä, eikä mitään tutkimuksia siitä olisi tehty.
On melkoista liioittelua sanoa Odysseusta länsimaisen kirjallisuuden kulmakiveksi, varsinkin kun kirja kirjoitettiin vasta viime vuosisadalla. Se ei todellakaan ohitta merkityksessään esimerkiksi Raamattua, Iliasta ja Odysseiaa, Jumalaista näytelmää, Don Quijotea yms. Sama kuin väittäisi Antti Tuiskua suomalaisen musiikin uranuurtajaksi.
Kyllä Odysseus silti täyttää taideteoksen tunnusmerkit, samoin purkitettu paskakin. Se selittää ja oikeuttaa siitä tehdyt tutkimukset. Laatukirjallisuutta se ei silti ole.
Niin, lisäys vielä edelliseen, hyvä Plurabelle. Tunnet varmaan sadun keisarin uusista vaatteista. Joycen Odysseukselle on käynyt vähän sama juttu kun sadun keisarille. On äärettömän helppoa yhtyä kuoroon ylistämään "uusia vaatteita", mutta kuinkas sitten käykään, kun sanot, ettei niitä todellakaan ole...
"Ulysses" ei ole James Joycen ainoa merkittävä teos. "Finnegans Wake" myöhempäna mutta tyyliltään samanomaisena, samanoloisena jopa, tarjoaa joillekin meistä lukuelämyksen, jos sen vastaanotamme tai ymmärrämme. Tässä sen olemus, pointti juuri onkin. Kuten nimikin jo viittaa kyse on heräämisestä, uudenlaisen kirjoittamistavan hyväksymisestä, joka ei pohjaudu maneereihin tai tylsyyteen. Jotkut meistä ovat automekaanikkoja, jotkut taas suunnittelevat autoja.
Olen ammattitaiteilijana käyttänyt teosta, jota kritisoit, monesti lähteenä. Valitettavasti kaikkien meidän tajuntamme ei virtaa eikä ole tarviskaan, lue vain kaikki "raamattusi" tarkkaan. Kuulostat itse valitettavan katkeroituneelta ja tiedostamattomalta, et edes näennäisen intellektuellilta.
Olen ammattitaiteilijana käyttänyt teosta, jota kritisoit, monesti lähteenä. Valitettavasti kaikkien meidän tajuntamme ei virtaa eikä ole tarviskaan, lue vain kaikki "raamattusi" tarkkaan. Kuulostat itse valitettavan katkeroituneelta ja tiedostamattomalta, et edes näennäisen intellektuellilta.[/LAINAUS]
Kukas intellektuelli lukee CITYä? Saatikka kommentoi tänne. Käsittämätöntä! Herätkää nyt klovnit!
[LAINAUS]PaksuBertta kirjoitti 16.11.2004 klo 16:10:
Kukas intellektuelli lukee CITYä? Saatikka kommentoi tänne. Käsittämätöntä! Herätkää nyt klovnit![/LAINAUS]
Miksei fiksut ihmiset voisi lukea myös Cityä? Kyllä mielestäni oikeasti älykkäät ihmiset ovat avoimia kaikille ja seuraavat aikansa ilmiöitä monipuolisesti, eivätkä vain jauha sontaa Mozartin sinfonioista tai jostain hemmetin tajunnanvirtakirjallisuudesta.
Palaan vielä kerran aiheeseen Joyce ja Odysseus, joka tuntui herättävän joissakin aika vahvoja henkilökohtaisia reaktioita. En nyt ota enää kantaa onko Joycen tuotokset hyviä vai huonoja, mielipiteeni tuli jo selväksi, ainoastaan kyseenalaistan hänen "omaperäisyytensä".
Tajunnanvirtatekniikka juontaa kai juurensa Freudilta, joka käytti psykoanalyysissaan ns. vapaata assosiaatiota, eli potilas kertoi sohvalla mietä mieleen juolahti kenenkään yrittämättä johdatella tarinan kulkua. Taiteen puolelle idean taas ottivat käyttöönsä ensin surrealistit oppi-isänsä André Bretonin johdolla jo vuosikymmeniä ennen James Joycea.
Mielestäni tämä tekniikka toimii joissakin taiteissa, mutta kirjallisuudessa heikosti. Kirjallisuutta voisi mielestäni verrata gastronomiaan, jossa pitkällisellä raaka-aineiden valinnalla, niiden valmistamisella, taidokkaalla ja laskelmoivalla yhdistelyllä voidaan päästä mitä suurempaan makunautintoon. Jos kattilaan taas heittää mitä mieleen juolahtaa, soppa mitä todennäköisimmin on jotain kuvottavaa...
Ymmärrän kyllä modernin taiteen dilemman, eli kaikki tuntuu olevan jo tehty. Miten enää tässä tilanteessa olla omaperäinen? Oikopolut eivät kuitenkaan siinä auta, vaan kova ja pitkällinen työ, niin kuin muillakin aloilla.
Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen, niin suosittelen seuraavia avartavia lukukokemuksia, jotka saavat maailman näkymään eri tavoin:
Bart Kosko: "Sumea Logiikka"
James Gleick: "Kaaos"
Kaunokirjallisuuden puolelta taas suosittelen lämpimästi kaunista eeppistä ja aidosti mielikuvituksellista teosta:
Gabriel Garcia Marquez: "Sadan vuoden yksinäisyys"
Palaan vielä kerran aiheeseen Joyce ja Odysseus, joka tuntui herättävän joissakin aika vahvoja henkilökohtaisia reaktioita. En nyt ota enää kantaa onko Joycen tuotokset hyviä vai huonoja, mielipiteeni tuli jo selväksi, ainoastaan kyseenalaistan hänen "omaperäisyytensä".
Tajunnanvirtatekniikka juontaa kai juurensa Freudilta, joka käytti psykoanalyysissaan ns. vapaata assosiaatiota, eli potilas kertoi sohvalla mietä mieleen juolahti kenenkään yrittämättä johdatella tarinan kulkua. Taiteen puolelle idean taas ottivat käyttöönsä ensin surrealistit oppi-isänsä André Bretonin johdolla jo vuosikymmeniä ennen James Joycea.
Mielestäni tämä tekniikka toimii joissakin taiteissa, mutta kirjallisuudessa heikosti. Kirjallisuutta voisi mielestäni verrata gastronomiaan, jossa pitkällisellä raaka-aineiden valinnalla, niiden valmistamisella, taidokkaalla ja laskelmoivalla yhdistelyllä voidaan päästä mitä suurempaan makunautintoon. Jos kattilaan taas heittää mitä mieleen juolahtaa, soppa mitä todennäköisimmin on jotain kuvottavaa...
Ymmärrän kyllä modernin taiteen dilemman, eli kaikki tuntuu olevan jo tehty. Miten enää tässä tilanteessa olla omaperäinen? Oikopolut eivät kuitenkaan siinä auta, vaan kova ja pitkällinen työ, niin kuin muillakin aloilla.
Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen, niin suosittelen seuraavia avartavia lukukokemuksia, jotka saavat maailman näkymään eri tavoin:
Bart Kosko: "Sumea Logiikka"
James Gleick: "Kaaos"
Kaunokirjallisuuden puolelta taas suosittelen lämpimästi kaunista eeppistä ja aidosti mielikuvituksellista teosta:
Gabriel Garcia Marquez: "Sadan vuoden yksinäisyys"[/LAINAUS]
En ruoki ilmeistä trollia ja tämän keskustelun "vahvimpien henkilökohtaisten reaktioiden" esittäjää muilta osin kuin faktojen korjaamisen alueilla.
Joyce kyseenalaisti itse oman "omaperäisyyttään" tajunnanvirran käyttäjänä, sitä ei tarvitse uutena totuutena City-lehden lukijoille tarjoilla. Joyce on viitannut varhaisina tajunnanvirran soveltajina aikalaiseensa Edouard Dujardiniin ja jopa 1600-luvulla eläneeseen Sir Thomas Browneen.
Tajunnanvirtaa (stream of consciousness)analysoidaan psykologian alueella ensimmäisen kerran William Jamesin teoksessa Principles of Psychology, joka ilmestyi 1890, eli vuotta ennen kuin Freud julkaisi ensimmäisen teoksensa.
André Bretonin Manifeste du Surréalisme ilmestyi 1924, kaksi vuotta Joycen Ulysseksen jälkeen. 1896 syntyneen "Bretonin johdolla" en usko kovin kummoista tapahtuneen "jo vuosikymmeniä ennen Joycea" (1882-1941).
Joycen yhteys tajunnanvirran psykologiaan ei ole tahatonta plagiointia vaan on yhtä tarkoituksellinen kuin vaikkapa Bretonin ja Freudin välinen side. Vielä tiedostetumpi yhteys vallitsee Ulysseksen ja Homeroksen Odysseian välillä. Tästä on runsaasti halveksimaasi tieteellistä tutkimustietoa.
Suosittelisin mutudorille mutu-tiedon sijaan faktatietoa argumenttien taustalle.
Kiitos Plurabellelle detaljien korjaamisesta ja argumenttieni vahvistamisesta. En nyt valitettavasti viitsinyt tätä palstaa varten suurempaan tutkimustyön tekoon ja vedin nippelit muistista. Suonette sen anteeksi, sillä tämä ei kuitenkaan ole mikään väitöstilaisuus, eikä aihe omaa alaani. Mielipiteeni saan silti ilmaista.
En ole missään vaiheessa väheksynyt tutkimusten merkitystä. Kun sinä Plurabelle kuitenkin vetosit sen määrän kuvastavan Odysseuksen tärkeyttä, menit vähän hakoteille. Tutkimuksiin on monesti muut lähtökohdat kuin itse kohde, eikä tiedekään välty populismilta.
Perusargumenttini pysyy: Odysseus ei vastaa mainettaan "länsimaisen kirjallisuuden kulmakivenä", sillä se on vain provokaatiota, niin kuin purkitettu paskakin. Ne kulmakivet löytyvät kyllä paljon kauempaa historiasta.
Itsenikin on hieman vaikea uskoa Oskari Katajiston tosiaan lukeneen Joycen Odysseusta ja vieläpä pitäneen siitä. Tai sitten olen joutunut ennakkoluulojeni kohteeksi kyseistä miestä kohtaan.
Vaikka olen kirjallisuustieteen opiskelija, en yksinkertaisesti ole saanut kyseistä opusta luettua. En silti siitä syystä, että itse en kirjasta pidä alkaisi siitä tai muustakaan mielipidekysymyksestä väittelemään tai kyseenalaistamaan tämän teoksen merkitystä kirjallisuudessa. Mielipiteitä voi olla monia, mutta Joycen käsittämättömän rikas kieli, joka aiheutti päänvaivaa kääntäjille ansaitsee kyllä tunnustusta. Kuin myös Saarikosken käännös.
Tutkimuskohteena Odysseus on vailla vertaa, eikä tämä todellakaan johdu pelkästään siitä, että alkuperäisteos on kirjoitettu englanniksi. Saarikosken suomennostyö on ollut tutkimuskohteena siinä missä käytetty tajunnanvirtatekniikkakin ym. Tutkimuksen kohteena ovat siis usein käännökset (vaikka lukemista alkuperäiskielellä suositellaankin) ja tämän vuoksi Joyce on saanut huomiota myös monien suomalaisten kirjallisuuden tutkijoiden /opiskelijoiden keskuudessa.
Itse en kuulu tähän ryhmään, mutta on melkoisen uskaliasta alkaa vertaamaan Odysseusta "paskaan", kuten Matadori ihastuttavan tuoreella metaforallaan teki. Kyseisen teoksen viihdyttävyys oli omasta mielestäni suurin piirtein shakkiottelun seuraamisen luokkaa, mutta viihdyttävyys ei aina ole sama asia kuin laadukkuus.
Kyseisen teoksen viihdyttävyys oli omasta mielestäni suurin piirtein shakkiottelun seuraamisen luokkaa, mutta viihdyttävyys ei aina ole sama asia kuin laadukkuus.[/LAINAUS
Joycen Odysseus on päässyt maineeseen vain sen takia, että kukaan täysjärkinen ei voi sitä lukea. Ne jotka sen puurtavat läpi, eivät sitä voi tajuta, mutta hehkuttavat kirjaa niin kuin se olisi jotain taivaallista. Tosiasiassa se on pelkkää tekotaiteellista paskaa, tai ansa näennäisintellektuelleille päännyökyttelijöille.
Tulee mieleen yksi venäläistaiteilija, jonka nimeä en muista, mutta joka purkitti omaa paskaansa ja myi sitä kalliilla. Jengi osti sitä, uskokaa tai älkää, ja piti sitä todellisena taiteena...[/LAINAUS]
Ranskalainen psykoanalyytikko Jaques Lacan piti Joycen omaa kieltä tämän sinthomena. Meillä kaikilla on joku asia, jonka tekeminen on välttämätöntä. Se pitää psyykemme kasassa solmuna, joka yhdistää reaalisen, symbolisen ja imaginäärisen rekisterin. Sinthome vertautuu myös Kantin ylevään rajana, mahdottomuuden kokemuksena. Sinthome on yksilöllinen ja muodostaa pohjan psykoanalyysille. Sen sijaan, että Joycen teksti tuottaisi tavallista mielihyvää, se saattaa aiheuttaa jouissancea, tuskan ja mielipahan värittämää mielihyvää, tyydytystä. Kaikki tämä pohjautuu isän-nimen poissaoloon reaalisessa, joka aiheuttaa yksilölle ahdistusta: tätä ahdistusta hän käsittelee juuri sinthomensa kautta. Reaalinen rekisteri on ulottuvuus, jota käsitteistä ja kielestä rakentunut symbolinen rekisteri (isän-nimi) ei tavoita. Se on alue, jonka yhteydessä elimme ennen kielen oppimista.
Minunkin mielestäni Joycen kieli on vaikeaselkoista, mutta mielenkiintoiseksi sen tekee välttämättömyys ja yhteys psyyken kasassa pysymiseen: ihmisen on tehtävä sinthomensa tai hän sekoaa. Mikähän on minun sinthomeni...tai sinun?
25 kommenttia
lukutoukkavaan
11.11.2004 18:17
Ja listan viimeisenä, muttei huonoimpana, suosittelisin kaikkia lukemaan näiden ohella myös Harpo Marxin omaelämäkerran. Kirjasta tulee hyvälle mielelle ja saa voimia elämiseen. Ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkini.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Temmm
12.11.2004 14:23
Ei auennut James Joycen klassikko kyllä mullekkaan, tosin kyllä nautin Coenin veljesten teemasta tekemästä elokuvasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
untelo
12.11.2004 19:59
Tulipas tyhmä olo... Vaikka olen lukenut varmaan tuhansia kirjoja, en ole näistä lukenut ainuttakaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Marissa83
12.11.2004 20:22
Sama tunne. Miljoonia miljoonia kirjoja takana ja vain muutama tältä listalta. Ja eikun kirjastoon...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ihnie
12.11.2004 23:17
Oskari Katajiston kommentti Joycen Odysseuksesta on jotain käsittämätöntä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Venus_79
13.11.2004 22:16
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi. Sen täytyy jokaisen EHDOTTOMASTI lukea!!! Maailman tärkeimmät asiat laitettu tärkeysjärjestykseen. Ihme ettei kukaan ollut maininnut sitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Matadori
14.11.2004 23:04
Joycen Odysseus on päässyt maineeseen vain sen takia, että kukaan täysjärkinen ei voi sitä lukea. Ne jotka sen puurtavat läpi, eivät sitä voi tajuta, mutta hehkuttavat kirjaa niin kuin se olisi jotain taivaallista. Tosiasiassa se on pelkkää tekotaiteellista paskaa, tai ansa näennäisintellektuelleille päännyökyttelijöille.
Tulee mieleen yksi venäläistaiteilija, jonka nimeä en muista, mutta joka purkitti omaa paskaansa ja myi sitä kalliilla. Jengi osti sitä, uskokaa tai älkää, ja piti sitä todellisena taiteena...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
AlexanderII
15.11.2004 15:25
Kurt Vonnegut - Ajanjäristys
"No, kili kili, senkin paska"
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Plurabelle
15.11.2004 15:42
[LAINAUS]Matadori kirjoitti 14.11.2004 klo 23:04:
Joycen Odysseus on päässyt maineeseen vain sen takia, että kukaan täysjärkinen ei voi sitä lukea. Ne jotka sen puurtavat läpi, eivät sitä voi tajuta, mutta hehkuttavat kirjaa niin kuin se olisi jotain taivaallista. Tosiasiassa se on pelkkää tekotaiteellista paskaa, tai ansa näennäisintellektuelleille päännyökyttelijöille.
Tulee mieleen yksi venäläistaiteilija, jonka nimeä en muista, mutta joka purkitti omaa paskaansa ja myi sitä kalliilla. Jengi osti sitä, uskokaa tai älkää, ja piti sitä todellisena taiteena...[/LAINAUS]
Ikävää ettet pitänyt Odysseuksesta. No, ei kaikesta voi pitää.
Mainittu teos on kuitenkin eräs länsimaisen kirjallisuuden kulmakiviä, minkä tunnusmerkkeinä voitaneen pitää nimenomaan Odysseuksesta tehdyn tutkimuksen mittavuutta. Suomesta samaan ei yllä Kalevala, Seitsemän veljestä tai Sinuhe. Ehkäpä pidät tätä näennäisintellektuaalisuutena.
Niin, ja Piero Manzoni oli italialainen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Matadori
15.11.2004 21:58
Niin, tutkimuksen määrä onkin aina suoraan verrannollinen siihen, onko joku teos oikeasti hyvä tai merkittävä. Eiköhän tuohon vaikuta eniten kirjojen kieli. Kuinka moni kirjallisuuden tutkija opettelee suomenkielen vain lukeakseen Kalevalan? Jos Odysseuksen olisi kirjoittanut joku Jaakko Joukainen suomeksi, sitä ei olisi käytetty kuin takan sytykkeenä, eikä mitään tutkimuksia siitä olisi tehty.
On melkoista liioittelua sanoa Odysseusta länsimaisen kirjallisuuden kulmakiveksi, varsinkin kun kirja kirjoitettiin vasta viime vuosisadalla. Se ei todellakaan ohitta merkityksessään esimerkiksi Raamattua, Iliasta ja Odysseiaa, Jumalaista näytelmää, Don Quijotea yms. Sama kuin väittäisi Antti Tuiskua suomalaisen musiikin uranuurtajaksi.
Kyllä Odysseus silti täyttää taideteoksen tunnusmerkit, samoin purkitettu paskakin. Se selittää ja oikeuttaa siitä tehdyt tutkimukset. Laatukirjallisuutta se ei silti ole.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Matadori
15.11.2004 22:07
Niin, lisäys vielä edelliseen, hyvä Plurabelle. Tunnet varmaan sadun keisarin uusista vaatteista. Joycen Odysseukselle on käynyt vähän sama juttu kun sadun keisarille. On äärettömän helppoa yhtyä kuoroon ylistämään "uusia vaatteita", mutta kuinkas sitten käykään, kun sanot, ettei niitä todellakaan ole...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JTSK
16.11.2004 15:33
Tässä myös terveiset "Mätäidiotorille".
"Ulysses" ei ole James Joycen ainoa merkittävä teos. "Finnegans Wake" myöhempäna mutta tyyliltään samanomaisena, samanoloisena jopa, tarjoaa joillekin meistä lukuelämyksen, jos sen vastaanotamme tai ymmärrämme. Tässä sen olemus, pointti juuri onkin. Kuten nimikin jo viittaa kyse on heräämisestä, uudenlaisen kirjoittamistavan hyväksymisestä, joka ei pohjaudu maneereihin tai tylsyyteen. Jotkut meistä ovat automekaanikkoja, jotkut taas suunnittelevat autoja.
Vastaa kommenttiinOlen ammattitaiteilijana käyttänyt teosta, jota kritisoit, monesti lähteenä. Valitettavasti kaikkien meidän tajuntamme ei virtaa eikä ole tarviskaan, lue vain kaikki "raamattusi" tarkkaan. Kuulostat itse valitettavan katkeroituneelta ja tiedostamattomalta, et edes näennäisen intellektuellilta.
Vastaa kommenttiin
PaksuBertta
16.11.2004 16:10
[LAINAUS]JTSK kirjoitti 16.11.2004 klo 15:33:
Tässä myös terveiset "Mätäidiotorille".
Olen ammattitaiteilijana käyttänyt teosta, jota kritisoit, monesti lähteenä. Valitettavasti kaikkien meidän tajuntamme ei virtaa eikä ole tarviskaan, lue vain kaikki "raamattusi" tarkkaan. Kuulostat itse valitettavan katkeroituneelta ja tiedostamattomalta, et edes näennäisen intellektuellilta.[/LAINAUS]
Kukas intellektuelli lukee CITYä? Saatikka kommentoi tänne. Käsittämätöntä! Herätkää nyt klovnit!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Matadori
16.11.2004 18:03
Ajatukseni virtaa kyllä ihan kiitettävästi, eikä minun tarvitse seurata muiden virran mukana.
Ammattitaiteilijalta tuo "mätäidiotori" väännös oli luvattoman kömpelö. Ammattisi taitaa siis rahoittaa valtio.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Erkkimerkki
16.11.2004 18:25
[LAINAUS]PaksuBertta kirjoitti 16.11.2004 klo 16:10:
Kukas intellektuelli lukee CITYä? Saatikka kommentoi tänne. Käsittämätöntä! Herätkää nyt klovnit![/LAINAUS]
Miksei fiksut ihmiset voisi lukea myös Cityä? Kyllä mielestäni oikeasti älykkäät ihmiset ovat avoimia kaikille ja seuraavat aikansa ilmiöitä monipuolisesti, eivätkä vain jauha sontaa Mozartin sinfonioista tai jostain hemmetin tajunnanvirtakirjallisuudesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Matadori
17.11.2004 14:00
Palaan vielä kerran aiheeseen Joyce ja Odysseus, joka tuntui herättävän joissakin aika vahvoja henkilökohtaisia reaktioita. En nyt ota enää kantaa onko Joycen tuotokset hyviä vai huonoja, mielipiteeni tuli jo selväksi, ainoastaan kyseenalaistan hänen "omaperäisyytensä".
Tajunnanvirtatekniikka juontaa kai juurensa Freudilta, joka käytti psykoanalyysissaan ns. vapaata assosiaatiota, eli potilas kertoi sohvalla mietä mieleen juolahti kenenkään yrittämättä johdatella tarinan kulkua. Taiteen puolelle idean taas ottivat käyttöönsä ensin surrealistit oppi-isänsä André Bretonin johdolla jo vuosikymmeniä ennen James Joycea.
Mielestäni tämä tekniikka toimii joissakin taiteissa, mutta kirjallisuudessa heikosti. Kirjallisuutta voisi mielestäni verrata gastronomiaan, jossa pitkällisellä raaka-aineiden valinnalla, niiden valmistamisella, taidokkaalla ja laskelmoivalla yhdistelyllä voidaan päästä mitä suurempaan makunautintoon. Jos kattilaan taas heittää mitä mieleen juolahtaa, soppa mitä todennäköisimmin on jotain kuvottavaa...
Ymmärrän kyllä modernin taiteen dilemman, eli kaikki tuntuu olevan jo tehty. Miten enää tässä tilanteessa olla omaperäinen? Oikopolut eivät kuitenkaan siinä auta, vaan kova ja pitkällinen työ, niin kuin muillakin aloilla.
Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen, niin suosittelen seuraavia avartavia lukukokemuksia, jotka saavat maailman näkymään eri tavoin:
Bart Kosko: "Sumea Logiikka"
James Gleick: "Kaaos"
Kaunokirjallisuuden puolelta taas suosittelen lämpimästi kaunista eeppistä ja aidosti mielikuvituksellista teosta:
Gabriel Garcia Marquez: "Sadan vuoden yksinäisyys"
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Plurabelle
17.11.2004 15:22
[LAINAUS]Matadori kirjoitti 17.11.2004 klo 14:00:
Palaan vielä kerran aiheeseen Joyce ja Odysseus, joka tuntui herättävän joissakin aika vahvoja henkilökohtaisia reaktioita. En nyt ota enää kantaa onko Joycen tuotokset hyviä vai huonoja, mielipiteeni tuli jo selväksi, ainoastaan kyseenalaistan hänen "omaperäisyytensä".
Tajunnanvirtatekniikka juontaa kai juurensa Freudilta, joka käytti psykoanalyysissaan ns. vapaata assosiaatiota, eli potilas kertoi sohvalla mietä mieleen juolahti kenenkään yrittämättä johdatella tarinan kulkua. Taiteen puolelle idean taas ottivat käyttöönsä ensin surrealistit oppi-isänsä André Bretonin johdolla jo vuosikymmeniä ennen James Joycea.
Mielestäni tämä tekniikka toimii joissakin taiteissa, mutta kirjallisuudessa heikosti. Kirjallisuutta voisi mielestäni verrata gastronomiaan, jossa pitkällisellä raaka-aineiden valinnalla, niiden valmistamisella, taidokkaalla ja laskelmoivalla yhdistelyllä voidaan päästä mitä suurempaan makunautintoon. Jos kattilaan taas heittää mitä mieleen juolahtaa, soppa mitä todennäköisimmin on jotain kuvottavaa...
Ymmärrän kyllä modernin taiteen dilemman, eli kaikki tuntuu olevan jo tehty. Miten enää tässä tilanteessa olla omaperäinen? Oikopolut eivät kuitenkaan siinä auta, vaan kova ja pitkällinen työ, niin kuin muillakin aloilla.
Palatakseni takaisin varsinaiseen aiheeseen, niin suosittelen seuraavia avartavia lukukokemuksia, jotka saavat maailman näkymään eri tavoin:
Bart Kosko: "Sumea Logiikka"
James Gleick: "Kaaos"
Kaunokirjallisuuden puolelta taas suosittelen lämpimästi kaunista eeppistä ja aidosti mielikuvituksellista teosta:
Gabriel Garcia Marquez: "Sadan vuoden yksinäisyys"[/LAINAUS]
En ruoki ilmeistä trollia ja tämän keskustelun "vahvimpien henkilökohtaisten reaktioiden" esittäjää muilta osin kuin faktojen korjaamisen alueilla.
Joyce kyseenalaisti itse oman "omaperäisyyttään" tajunnanvirran käyttäjänä, sitä ei tarvitse uutena totuutena City-lehden lukijoille tarjoilla. Joyce on viitannut varhaisina tajunnanvirran soveltajina aikalaiseensa Edouard Dujardiniin ja jopa 1600-luvulla eläneeseen Sir Thomas Browneen.
Tajunnanvirtaa (stream of consciousness)analysoidaan psykologian alueella ensimmäisen kerran William Jamesin teoksessa Principles of Psychology, joka ilmestyi 1890, eli vuotta ennen kuin Freud julkaisi ensimmäisen teoksensa.
André Bretonin Manifeste du Surréalisme ilmestyi 1924, kaksi vuotta Joycen Ulysseksen jälkeen. 1896 syntyneen "Bretonin johdolla" en usko kovin kummoista tapahtuneen "jo vuosikymmeniä ennen Joycea" (1882-1941).
Joycen yhteys tajunnanvirran psykologiaan ei ole tahatonta plagiointia vaan on yhtä tarkoituksellinen kuin vaikkapa Bretonin ja Freudin välinen side. Vielä tiedostetumpi yhteys vallitsee Ulysseksen ja Homeroksen Odysseian välillä. Tästä on runsaasti halveksimaasi tieteellistä tutkimustietoa.
Suosittelisin mutudorille mutu-tiedon sijaan faktatietoa argumenttien taustalle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Matadori
17.11.2004 15:45
Kiitos Plurabellelle detaljien korjaamisesta ja argumenttieni vahvistamisesta. En nyt valitettavasti viitsinyt tätä palstaa varten suurempaan tutkimustyön tekoon ja vedin nippelit muistista. Suonette sen anteeksi, sillä tämä ei kuitenkaan ole mikään väitöstilaisuus, eikä aihe omaa alaani. Mielipiteeni saan silti ilmaista.
En ole missään vaiheessa väheksynyt tutkimusten merkitystä. Kun sinä Plurabelle kuitenkin vetosit sen määrän kuvastavan Odysseuksen tärkeyttä, menit vähän hakoteille. Tutkimuksiin on monesti muut lähtökohdat kuin itse kohde, eikä tiedekään välty populismilta.
Perusargumenttini pysyy: Odysseus ei vastaa mainettaan "länsimaisen kirjallisuuden kulmakivenä", sillä se on vain provokaatiota, niin kuin purkitettu paskakin. Ne kulmakivet löytyvät kyllä paljon kauempaa historiasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Luoja
20.11.2004 17:53
Odysseus on muailman paras kirja.Kännissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JulliK
20.11.2004 17:54
Mikä vittu on odusseus?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
phoo
22.11.2004 02:02
George Orwell: Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa
Yksinkertaisen terävää havainnointia ilman turhaa köyhäilyromantiikkaa, erittäin luettavalla ja viihdyttävällä tavalla esitettynä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Seljana
22.11.2004 15:49
Itsenikin on hieman vaikea uskoa Oskari Katajiston tosiaan lukeneen Joycen Odysseusta ja vieläpä pitäneen siitä. Tai sitten olen joutunut ennakkoluulojeni kohteeksi kyseistä miestä kohtaan.
Vaikka olen kirjallisuustieteen opiskelija, en yksinkertaisesti ole saanut kyseistä opusta luettua. En silti siitä syystä, että itse en kirjasta pidä alkaisi siitä tai muustakaan mielipidekysymyksestä väittelemään tai kyseenalaistamaan tämän teoksen merkitystä kirjallisuudessa. Mielipiteitä voi olla monia, mutta Joycen käsittämättömän rikas kieli, joka aiheutti päänvaivaa kääntäjille ansaitsee kyllä tunnustusta. Kuin myös Saarikosken käännös.
Tutkimuskohteena Odysseus on vailla vertaa, eikä tämä todellakaan johdu pelkästään siitä, että alkuperäisteos on kirjoitettu englanniksi. Saarikosken suomennostyö on ollut tutkimuskohteena siinä missä käytetty tajunnanvirtatekniikkakin ym. Tutkimuksen kohteena ovat siis usein käännökset (vaikka lukemista alkuperäiskielellä suositellaankin) ja tämän vuoksi Joyce on saanut huomiota myös monien suomalaisten kirjallisuuden tutkijoiden /opiskelijoiden keskuudessa.
Vastaa kommenttiinItse en kuulu tähän ryhmään, mutta on melkoisen uskaliasta alkaa vertaamaan Odysseusta "paskaan", kuten Matadori ihastuttavan tuoreella metaforallaan teki. Kyseisen teoksen viihdyttävyys oli omasta mielestäni suurin piirtein shakkiottelun seuraamisen luokkaa, mutta viihdyttävyys ei aina ole sama asia kuin laadukkuus.
Vastaa kommenttiin
Empiro
25.11.2004 16:05
[LAINAUS]Seljana kirjoitti 22.11.2004 klo 15:49:
Kyseisen teoksen viihdyttävyys oli omasta mielestäni suurin piirtein shakkiottelun seuraamisen luokkaa, mutta viihdyttävyys ei aina ole sama asia kuin laadukkuus.[/LAINAUS
-Täysin samaa mieltä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Limemoon
26.11.2004 13:42
[LAINAUS]Matadori kirjoitti 14.11.2004 klo 23:04:
Joycen Odysseus on päässyt maineeseen vain sen takia, että kukaan täysjärkinen ei voi sitä lukea. Ne jotka sen puurtavat läpi, eivät sitä voi tajuta, mutta hehkuttavat kirjaa niin kuin se olisi jotain taivaallista. Tosiasiassa se on pelkkää tekotaiteellista paskaa, tai ansa näennäisintellektuelleille päännyökyttelijöille.
Tulee mieleen yksi venäläistaiteilija, jonka nimeä en muista, mutta joka purkitti omaa paskaansa ja myi sitä kalliilla. Jengi osti sitä, uskokaa tai älkää, ja piti sitä todellisena taiteena...[/LAINAUS]
Ranskalainen psykoanalyytikko Jaques Lacan piti Joycen omaa kieltä tämän sinthomena. Meillä kaikilla on joku asia, jonka tekeminen on välttämätöntä. Se pitää psyykemme kasassa solmuna, joka yhdistää reaalisen, symbolisen ja imaginäärisen rekisterin. Sinthome vertautuu myös Kantin ylevään rajana, mahdottomuuden kokemuksena. Sinthome on yksilöllinen ja muodostaa pohjan psykoanalyysille. Sen sijaan, että Joycen teksti tuottaisi tavallista mielihyvää, se saattaa aiheuttaa jouissancea, tuskan ja mielipahan värittämää mielihyvää, tyydytystä. Kaikki tämä pohjautuu isän-nimen poissaoloon reaalisessa, joka aiheuttaa yksilölle ahdistusta: tätä ahdistusta hän käsittelee juuri sinthomensa kautta. Reaalinen rekisteri on ulottuvuus, jota käsitteistä ja kielestä rakentunut symbolinen rekisteri (isän-nimi) ei tavoita. Se on alue, jonka yhteydessä elimme ennen kielen oppimista.
Vastaa kommenttiinMinunkin mielestäni Joycen kieli on vaikeaselkoista, mutta mielenkiintoiseksi sen tekee välttämättömyys ja yhteys psyyken kasassa pysymiseen: ihmisen on tehtävä sinthomensa tai hän sekoaa. Mikähän on minun sinthomeni...tai sinun?
Vastaa kommenttiin
ksym
16.2.2006 19:41
Ja siis Paska on aina viihdyttävämpää kuin taide?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin