Kulttiohjaaja numero 1

Myönnetään: on noloa tehdä juttu henkilöstä, joka kirjoittaa lehteen, jossa hänet esitellään. Se ei ole tapaistamme, uskokaa nyt. Tähän poikkeukseen oikeuttaa 32-vuotias Kimmo Saksanen aka Kim Finn ja hänen ohjaamansa semidokumentti Riot Entertainment mobiilifirman noususta, uhosta ja tuhosta.

75 minuutin dokumentti on happopäinen, hengästyttävä sekoitus faktaa ja fiktiota. Se vaikuttaa miltei kokeelta: kuinka kohtuullisen tavalliset haastattelulausunnot saatetaan kuvallisin keinoin tarinaksi, joka on moninkertaisesti lausuntojensa summaa jännittävämpi. Dokkari mixaa musaviedot, harkitun kökköanimaation, sarjakuvaplanssit ja haastattelupätkät. Kaikkea vie eteenpäin tarinaa kommentoiva soundtrack. Kuvakerronnassa Finn pesee Michael Mooren mennen tullen.

Koska Riotin legenda on jo kerrottu tässä lehdessä, keskitymme itse ohjaajaan. Hän kantaa nenällään pyöreitä kakkuloita ja päässään iänikuista lippistä.

Finnin kasvot ovat pyöreät ja lapsekkaat, ja voin vakuuttaa, että hän on vähintään yhtä kiinnostava journalisti kuin ohjaaja. Kun meillä Cityssä on aihe, jota kukaan ei uskalla toteuttaa, katselemme toisiamme aikamme kunnes soitamme Kimille. Cityn sivuilla Finn on soluttautunut skientologeihin, istunut bombereiden kyydissä, seurannut bommareita rikospaikalle, selvittänyt kuinka skinijärjestöt juhlivat ja mikä on kertasingon päivän hinta Helsingissä.

Jep, hän on toimittaja, joka ei näytä ansioluetteloltaan.

“Joskus pelkään niin pirusti, mutta haluan voittaa pelkoni kerta toisensa jälkeen”, Finn sanoi taannoin, kun kysyin eikö gonzo-matkoilla kani koskaan mene housuun. Ja nyt te haluatte tietää lisää.”

Kim, verkossa liikkuu seuraavat viisi väitettä: 1) Asut Tukholmassa. 2) Leikkaat dokumenttia aasialaisesta sarjamurhaajasta. 3) Vedät piriä. 4) Et juuri nuku. 5) Elät homoseksuaalisessa suhteessa.

“Viime kuukaudet olen viettänyt aikaa Norrköpingissä, leikkausstudiossa keskellä luonnonsuojelualuetta. Piti olla piilossa, sillä nauhalle oli tarttunut sen verran arkaluontoista tavaraa, että pari tiedustelupalvelua ilmaisi halunsa tutustua materiaaliin. Sarjamurhaajadokkarin ohjaaja Jan Wellmann joutui salakuljettamaan nauhat ulos Nepalista, kun rajanylityspaikoille oli annettu ohjeet pysäyttää kuvausryhmä ja takavarikoida kamat. Murhaaja Charles Sobhrajilla on Ranskan kansalaisuus, mutta Aasiassa hän päästeli päiviltä arviolta 50 ihmistä vasaroimalla ja polttamalla.”

“Aito jatkettu ryssäsvimba on toki aliarvostettu päihdeaine, mutta kun tekee satatuntista työviikkoa, niin laillistenkin päänsekoittajien käyttö on suurimman osan ajasta mahdotonta.Pari keskiolutta tekee meikäläisen tuntikausiksi työkyvyttömäksi.”

“Pyrin nukkumaan kiireisimpinäkin aikoina neljä kertaa viikossa. Tapa alkoi, kun pähkäilin, miten vuorokauteen voisi saada lisää tunteja. Valvominen on hyvä työskentelymetodi, noin 36 valvotun tunnin jälkeen alitajunta puskee pintaan kaikenlaista kummallista.”

“Olen ihan tavallinen suomalainen keski-ikäinen heteromies, joka vain nyt sattuu pitämään seksistä 17-vuotiaitten mallipoikien kanssa. Joo, mutta siis en elä minkäänsorttisessa parisuhteessa enkä varsinkaan tuottaja John Hakalaxin kanssa.”

Miksi jätit elokuvaohjaajaopintosi kesken Taideteollisessa?

“En mahdu Lauri Törhösen kanssa samaan huoneeseen. Törhönen yritti erottaa minut, ja kun korkeakoululaki ei antanut moiseen mahdollisuutta, alkoi hän vaatia minua eroamaan itse. Koska opiskelusta tuli moisessa ilmapiirissä aika vaivalloista, ajattelin pitää välivuosia, kunnes Törhösen professuuri päättyy. Mutta sittenhän Törhösen kautta jatkettiinkin ikuisiksi ajoiksi.”

Heräät Lauri Törhösen ja Markus Selinin välistä, mitä on tapahtunut?

“Jaa-a. Ilmeisesti kyseessä on ollut I Fucked Idi Aminin käsikirjoitusseminaari.”

Dokumentti Riot On elokuvateattereissa. Kim Finnin raportti Helsingin viemäreistä toisaalla tässä lehdessä.