Ymmärsin vielä sen, kun Karjalainen
lauloi olevansa mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Jukka Karjalainen näyttää juuri siltä. Katsokaa vaikka tuota kuvaa tuossa. Semmonen turvallinen naapuri siinä.
Ymmärrän sen, että Karjalainen ilmestyy joka kevät kuin villit lupiinit eetteriin. Joka vuosi (vai onko siitä tällä kertaa enemmän aikaa?) levylautasella on joku klasiikkobiisi. Silloin käy niin, että unohtaa mikä biisi tulikaan viime vuonna. Ajatelkaa sitäkin, kuinka kauan on siitä, kun Väinöä etsittiin. Jo viisi vuotta!
Ymmärrän, ettei sille mitään voi, että osaa tehdä biisejä.
Ymmärrän senkin etten nuorena saanut naisia kun en jaksanut ymmärtää Karjalaisen biisejä. Se oli sitä aikaa, ja se nyt vain on niin, että elämän ikonografia muodostuu vaikka kuinka taistelisi vastaan. Karjalainen on luonut joka sukupolvelle ikoneita sitten vuoden 1985 Doriksen.
Tätä taustaa vasten ymmärrän että, Karjalainen ei paljon julkisuudessa keiku. Ei sitä kukaan kestäisi terveenä, että selälle taputtaja ei tietäisi, mistä biisistä tällä kertaa kehuisi.
Ymmärrän senkin että, J. Karjalainen on ensimmäinen, joka voi kilpailla Tapio Rautavaaran kanssa suomalaisen musiikkihistorian tehokkaimmasta R-kirjaimesta. Uuden levyn nimibiisin Marjaniemessä ärränpäälle vetää vertoja vain kunnon reissumies.
Ymmärrän senkin, että J. Karjalaisen bändi on vuodesta toiseen Suomen paras rockyhtye, niin myös tällä levyllä. Basisti Mitja Tuuralan ja rumpali Keimo Hirvosen komppi svengaa kuin hirvonen ja tuurala. Sen vain kuulu olla niin - Electric Sauna on paras.
Sekin vielä menee pieneen kallooni, että Karjalaisen kaltainen megatähti uskaltaa ylittää rajansa niin kuin teki Keltaisessa talossa- ja Päiväkirja -albumeillaan kymmenen vuotta sitten. Suomessa voi tehdä niin, ainakin Karjalainen voi ja tekee osin niin tälläkin levyllä: Marjaniemessä ei yhtään villiä lupiinia tai väinöä kasva tähtilampun alla.
Ymmärrän senkin, jos olen väärässä edellisen suhteen. Sen vasta ymmärränkin hyvin.
Mutta sitä en kyllä ymmärrä, että mitä tarkoittaa, kun Karjalainen laulaa, että Jeesus Kristus oli aikoinaan hyvä mies ja että hän tuli pelaamaan paskahousua.
Se on kyllä nyt niin käsittämättömän hyvä rivi levyn aloitusbiisiin, että toivon sen tarkoittavan jotain oikeasti syvällistä. Olkaa kuulolla, tästä kaverista voi vielä joskus tulla jotain.
10 kommenttia
HcNaftali
29.4.2001 01:21
Jee
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kikkeli
25.10.2002 15:19
tylsä..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ramppa
25.10.2002 15:19
J.Karjalainen on ihan jees...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
BAD GENIUS
25.10.2002 15:19
Kaikki muut suomeksi laulavat artistat Ultra Brata lukuunottamatta voisi ihan huoletta Sodoman 120 päivittää. Kuunnelkaa Kemopetrolia, niin ymmärrätte, mitä käsite ´´suomalainen laatumusiikki´´ tarkoittaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Blue eyes
25.10.2002 15:19
Soundillisesti levy rävähtää huoneeseen kirkkaana, ilmavana, rouheana, elävänä.
Sanoituksellisesti levy luo voimakkaita, yllättäviä, hauskoja, onnistuneita, osuvia kuvia.
Musiikillisesti biisit rakentuvat hienoille melodioille, jonnekkin hamaan menneisyyteen, kun Johnson teki paholaisen kanssa sopimuksen tienristeyksessä, tai Armstrong otti pikkuaskeleen kuunpinnalle, viittaavalla elämää suuremmalla rockmentaliteetilla, hienoilla nyansseilla, lepäävillä sovituksilla.
Mitä soittoon tulee... Rokkia ei ole soitettu levyllä suomessa näin hyvin kai koskaan.
Totta kai tämä levy tulisi nähdä osana pitkää J. jatkumoa ... mutta kun ei ole tarvis. Elää ihan omaa elämäänsä tuo.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Russakka
25.10.2002 15:19
Kun studioon laitetaan Karjalainen mukanaan Suomen parhaat muusikot ja äänittämään/miksaamaan J.Jaakonaho niin kyllähän sen tietää mitä tuleman pitää....Parasta!
Vastaa kommenttiinLevy toimii ja groovaa suurella tunteella ja laajalla akselilla, mies jolle ei koskaan tapahtunut mitään loistaa poissaolollaan.
Tämä levy on kokonaisuus joka on tarkoitettu kuunneltavaksi vain hyvässä seurassa, hyvällä mielellä ja hyvistä ämyreistä.
Tähän ei eläin pysty!
Vastaa kommenttiin
blues fanatic
25.10.2002 15:19
Loistavaa soittoa ja hienoja biisejä, J. ja ES parhaimmillaan!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Moochie
25.10.2002 15:19
Jukka tekee tätä peruskamaa öbaut kerran keväässä. Ei yllätä, muttei petäkään. Täytyy vaan ihailla sitä miten mies kiertää eri musiikin tyylejä ja ripottelee niitä palanen kerrallaan levyilleen joita jaksaa siksi kuunnella kauemminkin. Sanoitukset oivallisia kuten aina, ei mitään suurta runoutta mutta mukavia juttuja kaikin puolin. Harmi vaan että nykyään kaikki haluaa nähdä Jukan- itse jäin ilman lippua Tavalle kun en tajunnut ostaa lippua ajoissa. Nopeat söivät hitaan
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tampio
30.12.2003 16:43
Täytyy sanoa että tämän levyn tyyli hieman yllätti. Kesti aikansa ennenkuin upposi. Enkä tiedä onko vieläkään uponnut. Soundi ei oikein vakuuta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Truikka
5.6.2004 12:55
En jaksa kuunnella Karjalaista levyltä, sillä hänen levynsä ovat todella epätasaisia ja sanoituksen naiiveja. Liveän Karjalainen on loistava, etenkin Saunan kanssa. Mutta tämän levyn Paskahousua-kappale löi jalat alta. Mielestäni kyseessä on Karjalaisen kaikkien aikojen hienoin kappale. Upeaa suomalaista deep soulia, kaksien urkujen, kahden kitaran ja jousien uskomattoman kaunista harmoniaa.
Jukka, Jukka. Jos joskus olisti kyllin rohkea ja tekisit levyllisen hillittyä ja pienimuotoista juuri-musiikkia (lue:bluesia, soulia, folkia ja kantria) ilman keskitien radioystävällisiä nova-poppiksia, voisin minäkin viimein kävellä levykauppaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin