Mun Levy!

Täytyy olla joko aikamoinen tosikko tai sitten uskovainen, jos Petri Nygård ei edes hymyilytä.

Kun ´´Vitun suomirokki´´ pamahti ensin nettiin ja sitten radioaalloille, niin oli selvää, että tästä tulee valtava menestys. Jos ei muuten niin siksi, että jos joku uskaltaa olla niin törkeä ja rivo kuin Petri Nygård, niin kyllä se tervehenkiselle nuorisolle aina kolisee. Ainakin meidän poikien sisäiset Beavis ja Butthead hekottavat varmasti kun meidän Petri puhuu rumia.

Jos Petri Nygårdia ei olisi, hänet olisi siis pitänyt nopeasti keksiä. Itseasiassa hänet onkin nimenomaan keksitty ja ilmeisesti myös aika nopeasti. Tamperelaista gangsta-rappia voisi tuskin muuten syntyäkään. Kännissä tehdyt haastattelut ja salassa pidetty ulkomuoto ovat nekin osa toimivaa suunnitelmaa.

Oikeastaan Nygård on sukua pitkälle kertakäyttöisten huumori-aktien jatkumolle Suomi-popissa. Sitäpaitsi täällä ollaan aina jaksettu innostua siitä, kun ruma sana sanotaan niinkuin se on. Mutta muistaako kukaan sellaista merkittäviä musiikillisia ilmiöitä kuin vaikka Bat ja Ryyd tai Hausmylly? Suomi-rapin uuden sukupolven nousu on niin voimakas, että olikin vain ajan kysymys, koska sellainen sivuilmiö kuin Petri Nygård syntyy.

Petri Nygård on merkittävä ilmiö pelkästään sen vuoksi miten se on syntynyt. Ehkä ensimmäistä kertaa Suomessa internetin kautta rakennettiin sellainen hype, että Nygård oli hitti ennen kuin ensimmäinen single oli edes kauppojen hyllyillä. Tästä varmaan joku ottaa oppia.

Albumillinen Nygårdia on sen sijaan melkein liikaa kelle tahansa. ´´Vitun suomirokki´´ oli omalla tavallaan hauska, ´´Kanava nolla´´ ei oikein enää osunut maaliinsa, mutta kovin montaa parempaakaan kappaletta ei tältä levyltä löydy. Vaikka tuskin musiikillinen kunnianhimo on ollut polttavin syy tämän albumin tekemiseen, niin hätäily näkyy ikävällä tavalla.

Täytyy tosin myöntää, ettei ´´Mun levy!´´ ole mitenkään huonosti tuotettu, vaan kuulostaa välillä ihan asialliselta Suomi-hiphopilta. Ainakin ne viisi sekuntia, jolloin Petri ei lörpötä rivouksia biitin päälle. Mistään rappauksesta ei kyllä Petrin tapauksessa voi puhua. Tosin ei varmaan ole tarkoituskaan.

Vaikka Petri Nygård voikin olla vitsi, ollaan sen verran tultu tässäkin maassa eteenpäin, että musiikki ei ole täysin halpa vitsi. Vähän kuitenkin tuntuu, etteivät tuottajat ole viitsineet parhaita luuppejaan tuhlata tähän levyyn. Ehkäpä seuraavaksi on taustajoukoilta tiedossa jotain kunnianhimoisempaa?

Jos projektissa on ollut aluksi mukana aimo annossa ironiaa, niin sille ei ole enää paljoa käyttöä. Nyt Petri Nygård on kaikkien huonosti käyttäytyvien teinien puolijumala seuraavat puoli vuotta. Ja heillä ei ole ironialle mitään käyttöä, heille riittää kun jonkun suu on täydempi törkeyksiä kuin jengin kingillä.

Sehän on kullan arvoinen kyky, tällä kertaa jopa platinan.