Ravintola Kappeli

Nieriää ja jokiravun pyrstöjä voitaikinakannen alla (26 e)

• Jokiravun pyrstöjä, nieriää, lientä, voitaikinakansi

Samalla paikalla sijainneesta lehmihaasta nimensä saanut Kappeli (sanaleikki; paimen on latinaksi pastor) on palvellut helsinkiläisiä yli 150 vuoden ajan. Tarinaa siis löytyy: kertoopa urbaanilegenda, että Suomen ensimmäinen kokaiiniratsia 30-luvulla tehtiin juuri sinne. 90-luvulla paikka oli viikonloppuiltaisin parikymppisten kansoittama, sittemmin meno pääsi pikkuhiljaa väsähtämään. Kappeli pantiinkin remonttiin tänä syksynä ja avasi vasta hiljattain ovensa.

Remontti on tehty hyvää makua osoittaen ja arvokasta tilaa kunnioittaen. À la carte -puolella muiden asiakkaiden keski-ikä pyörii jossain varhannetun vanhuuseläkeen ja hietaniemeläisen yksiön välimaastossa.

Tilaamme alkuun lasilliset Duval-Leroy Brut Bioa (15e/lasi). Juomien ääressä on hauska tutkia erinomaisen houkuttelevan näköistä ruokalistaa. Siihen riemu valitettavasti päättyykin. Kun alkuruuaksi tilaamani etanat 40 minuutin odottelun jälkeen saapuvat (myöhäisellä lounaalla!), ovat ne kyllä maittavia, mutta rasvalla on läträtty niin paljon, että kovin hienostuneesta annoksesta ei voida puhua. Seuralaiseni salaatti on vaatimatonta S-ryhmäläistä tasoa.

Todellinen pettymys on pääruuaksi tilaamamme nieriää ja jokiravun pyrstöjä voitaikinakannen alla (26e). Voitaikinahattu on taitavasti tehty, mutta hyvinkin tarkkaan Stockan Hullujen päivien alennuspurkkikamalta maistuvat ravut ovat sitkeitä, nieriä täydellisen ylikypsää ja vetistä.

Plussat

• historiallinen miljöö
• hulppeat näkymät
• viehättävä ruokalista
• reilusti tilaa
• järkevähköt hinnat

Miinukset

• hidas tarjoilu
• heikot annokset
• yrmeähkö palvelu
• pieni sekoilu
• suppea viinituntemus