- Annos: Salaatti, 5,50 e
- Ainekset: Salaattia, rapeita lanttulastuja, retiisisiivuja, puolikuivaksi paahdettua tomaattia, paahdettuja maapähkinöitä
- Kastike: Rucolaöljyä
110 vuotta sitten perustettu Marttaliitto elää ja voi hyvin. Kampin reunamilla, Lapinlahdenkadulla, on alkusyksystä saakka vellejään keitellyt myös Marttojen ravintola. Rakennus on yksi alueen upeimpia, “yli satavuotias sekin”, ja katutason salin remonttiin on selvästi kulunut aikaa, rahaa ja tupakkaa. Tummanruskea, valkoinen ja kirkas oranssi leikkivät katon orgasmirimassa, valaisimissa ja pöytien ruutuliinoissa. En tiedä mitä vienankarjalaista mäkitupaa olimme odottaneet, mutta paikka muistuttaa hillityssä viileydessään enemmänkin Vertti Kiven suunnittelemaa sushibaaria.
Ruokalista on sopivan suppea, mutta sitä on kompensoitu fonttikoolla 36. Maistamme tarjolla olevista pääruuista taikinoitua hirveä (23,50 e) sekä ruispaneroituja ahvenfileitä (20 e). Molemmat annokset ovat suolattomia ja juurekset ylikypsiä. Ahventen kanssa tarjoiltua kermaista kapriskastiketta on vajaa pipetillinen. Myös jälkiruuiksi syömämme paistettu kotijuusto (8 e) sekä suklaakakku (8 e) kärsivät tylsyydestä.
Illan todellinen yllättäjä on alkupalaksi vähäisin odotuksin tilaamamme salaatti, jossa kaikki on kohdallaan. Ilmeisesti jäävedellä rapeutetut lanttulastut, retiisit, pähkinät sekä sopivasti paahdetut tomaatit tukevat salaatin ja rucolaöljyn kirkkaita ja heleitä makuja ja muodostavat onnistuneen kokonaisuuden.
Plussat
- tahrattoman siisti
- reilusti tilaa
- turvaruokainen lista
- kohtuullinen hintataso
- järkevä viinilista
Miinukset
- sisustuksen sieluttomuus
- turha designkikkailu
- ylikirkas iltavalaistus
- juuresten lötköys
- suolattomuus