"Hemuli ei pitänyt pukemisesta eikä riisumisesta, se sai olon tuntumaan siltä, että päivät menivät menojaan eikä mitään tärkeätä tapahtunut. Ja kumminkin hän ehtimiseen toimitti ja touhusi ja järjesteli asioita aamusta iltaan! Hemulin ympärillä kaikki elivät säännötöntä ja joutilasta elämäänsä, katsoi hän minne tahansa, aina hän huomasi jotain kuntoon pantavaa, ja hän uurasti itsensä miltei hengiltä saadakseen muut ymmärtämään miten näiden pitäisi järjestää asiansa.
On ihan kuin ne eivät haluaisikaan, että niiden asiat ovat kunnossa, hemuli tuumi surumielisenä hampaita harjatessaan. Hemuli katseli valokuvaa, joka esitti häntä ja purjevenettä. Se oli otettu vesillelaskun aikaan. Kuva oli kaunis, mutta teki hemulin entistä apeammaksi.
- Minun pitäisi opetella purjehtimaan, hemuli ajatteli. Mutta eihän minulla ikinä ole aikaa...
Äkkiä hemuli tuli ajatelleeksi, ettei hän juuri muuta toimittanutkaan kuin siirteli tavaroita paikasta toiseen tai määräsi mihin ne oli pantava, ja äkillisenä selvänäköisyyden hetkenä hän tuumi mitä tapahtuisi, jos hän jättäisi kaiken sikseen.
- Luultavasti ei mitään, joku muu kyllä huolehtii kaikesta, hemuli sanoi itsekseen ja pani hammasharjan takaisin lasiin. Hän oli kummissaan ja vähän pelästynyt siitä mitä oli tullut sanoneeksi, selkäpiissä tuntui pieniä väristyksiä juuri sillä lailla kuin uudenvuodenyönä kellon lyödessä kahtatoista, ja seuraavana hetkenä hän ajatteli: Mutta sittenhän minun on pakko purjehtia... Hemuli tunsi itsensä äkkiä hirveän huonovointiseksi ja paneutui makuulle.
- Nyt minä en kyllä ymmärrä yhtään mitään, hemuli parka ajatteli. Mitäs minä nyt tuolla tavalla menin sanomaan. Eräitä asioita ei pidä ajatella, ei saa pohtia liian paljon. Hemuli haki epätoivoisesti jotain hupaisaa ajatusta, joka voisi pyyhkäistä aamuapeuden..."
T.Jansson: Muumilaakson marraskuu
