Olipa kerran poika, joka halusi oppia elämään. Hän teki kaikkensa saadakseen vauhtia ja jännitystä päiviensä piristykseksi. Hän kuitenkin nopeasti huomasi, ettei siitä tullut juurikaan mitään. Hän vain jahtasi tilanteita ja yritti tehdä kaikkea mahdollista. Hän väsyi ja tuli sairaaksi. Hän päätti, että on aika rauhoittua ja antaa asioiden edetä painollaan. Kun aikaa kului, huomasi hän, kuinka paljon kivempaa elämä on rauhassa omassa kotoisassa luukussa ilman ylimääräisiä kohelluksia joka paikassa. Elämä voi olla ihan kivaa ilman kaikkea hössötystä...
No, tuntuu, että ihmiset löytää ainakin mun kuvan peilikuvasta. Hassua, koska olen ilkeä ja inhottava. Ainakin niin mulle sanotaan useammin kuin tarpeeksi. Kiitos vaan kaikille, jotka mun itsetuntoa tarkoituksella alentavat. Olen kuitenkin supertyytyväinen 6.2 pisteisiin ulkonäössä. Mua nimittäin voi käyttää mielin määrin hyväksi. Mun kämpässä voi asua maksamatta siitä penniäkään, lisäksi olen varastopalvelu tavaroiden suhteen ja jos multa halutaan lainata tai vaan tietämättäni ottaa rahaa, niin kai se on ok. No probs, I am friend of everybody.
