Taas on aamu mennyt leikkiessä työntekoa. Ei oikein innosta asiakkaiden murheet ja olenkin lähinnä surffaillut netin viihdesivuistoilla sekä hoidellut omia bisneksiä. Olen kaupungilla töissä, eikä tällä palkalla viitsi itseään työnteolla rasittaa.
Olen rakastunut toiseen mieheen, vaikka rakastan myös omaa miestäni.
Elän käytännössä selibaatissa (niin kauan kuin puolisoltani kysytään). Mieheni vetelee ennemmin hanskaan kun touhuaa kanssani, mutta onneksi tilanteeseen löytyi ratkaisu. Minulla on kaksi rakastajaa, jotka ovat molemmat aivan LOISTAVIA, ja joiden kanssa voi touhuta mitä mieleen juolahtaa. Miesparalla ei ole aavistustakaan. Ei varsinkaan siitä, että toinen rakastajistani on hänen työkaverinsa.
Alapäässäni on paljon tukkeutuneita ihohuokosia, joita vihaan. Puristelen niitä käyttäen apuna suurentavaa peiliä. Saan suurta tyydytystä, kun saan puristettua ison talipallon tyhjiin. Joskus käytän desinfioivaa ainetta ja se kirvelee aivan perkuleesti.
Elän kelottuneessa avioliitossa. Lapset kyllä ovat aivan mahtavia. Nyt en enää suostu siihen, että elämä valuu kuin hiekka käsien välistä, vaan alan tehdä asioita jotka ilahduttavat minua. Asiaa helpottaa se, että olen juuri myymässä yritystäni ja tienaan mukavat hillot sillä. Vaimo saa mussuttaa jatkossa kaiken mitä haluaa, minä tulen pysyttelemään hyvällä tuulella parin "pikkuystäväni" avulla. Vaimo ei saa tästä koskaan tietää, koska tuolle nartulle en puolia rahoistani anna. Parin viikon aktiivisuudella loopissa on kolme ihanaa nuorta naista, joille kellekään ei ole luvattu likoja. Kyllä tämä elämä on vaan pitkälti omissa käsissä, eikä kenenkään tulisi tyytyä paskaan vaan ottaa tilanne haltuun.
Olin 20 vuotta vanhemman kanssa treffeillä. Sen jälkeen löysin itselleni 12 vuotta vanhemman miehen, jonka kanssa on tähän asti pidetty salasuhde, sillä mies on naimisissa. Eivätkä nämä jää ainokaisiksi vanhoiksi miehiksi, fuckbuddy (joka minua 10 vuotta vanhempi) pysyi vuoden. En ole koskaan seurustellut. Kaikki samanikäiset miehet eivät vaan natsaa !
Vähän nolo ja ilmelä paljastus... mutta toivoin että voisin olla poikaystäväni kanssa kun ensilumi sataa. Riitelimme yks ilta puhelimessa ja lopulta hän tuli taksilla mun luokse yöks. Hihii, sillä aikaa kun me nukuttiin rauhassa sovussa, ensilumi satoi maahan.
Suoraan en kehtaa tätä kenellekään sanoa, mutta menee hermot ystäviini/tuttaviini, jotka erityisesti sosiaalisessa mediassa valittavat jatkuvalla syötöllä lapsiperheen arkea. Ei kai kenenkään ole niitä lapsia pakko tehdä? Tai kai aikuinen ihminen tiedostaa, että lapsen myötä koko elämä mullistuu? Ymmärrän vertais- ja muunkin tuen tarpeellisuuden, mutta näiltä ihmisiltä puuttuu nykyään täysin myötäelämisen taito muiden kuin samassa tilanteessa olevien suhteen.
Olen rakastunut Sampo Terhoon. Hän on mielestäni erittäin hottis ja charmantti. Äänestän Vihreitä.
Aloitin sitten joutessani salasuhteen 22-vuotiaan kanssa. Netistä bongasin. Hyvin jaksaa, nyt kotona odottava nelikymppisen aviomiehen suoninen puolilöysä elin, joka jyystää ikuisesti ja epätahtiin, ei paljoa houkuta. Ja mikä parasta, poika maksaa aina hotellit. Elämä on.
Olen varastanut kaupoista paljon tavaraa.. olen valehdellut koko elämäni kaikille.. olen pettänyt poikaystäviäni.. yritän koko ajan lopettaa, mutten pysty.
Olen maisteri. En ole koskaan ollut töissä, enkä edes hakenut töihin. Alalla olisi varmaan töitä, mutta ei riitä rohkeus hakea.
Toisaalta työttömyyskorvaus ja asumistuki (en ole koskaan hakenut toimeentulotukea) on minulle aivan riittävä.
Tulee väkisinkin mieleen, että Suomessa on aivan liian korkeat palkat. En minä rahan takia töihin menisikään. Voisin kyllä vastaanottaa jonkun koulutusta vastaavan alan paikan, jossa palkka olisi ihan pohjissa, jos tultaisiin ovelta kyselemään.
On tämän Suomalaisen yhteiskunnan toiminta sitten jännää...
En ole seurustellut neljääntoista vuoteen. Olen vapaaehtoisesti sinkku enkä etsi vakituista parisuhdetta. Yhden yön juttuja (seksuaalisia kokeiluita) on ollut vain muutama ja nekin silloin kun olin nuorempi.
Ikisinkkuudesta huolimatta minulla tuntuu käyvän flaksi. Ympärillä pyörii miehiä, jotka flirttailevat, pyytävät treffeille ja muutama on kysynyt suoraan haluaisinko alkaa seurustella. Joskus turhauttaa, kun joudun hätistelemään miehiä pois jaloista. Ehkä tässä on joku elämän paradoksi kyseessä. Kun en suhdetta etsi, niin miehiä tulee sitten ovista ja ikkunoista.
Paradokseista puheen ollen. Pari vuotta sitten sattui vahinko joka pisti minulta pasmat sekaisin. Lomalla ollessani tapasin miehen ja rakastuin ensi silmäyksellä. Koko juttu tuli täysin puun takaa, en ollut ikänäni tavannut koko miestä. Hän on minua pari vuotta nuorempi, fiksu, hauska, hyväsydäminen ja seksikäs. En voi sanoa, että pitkä ja komea, koska hän on yhtä lyhyt kuin minäkin (162cm) ja melko tavallisen näköinen. JOS mies olisi ollut komistus, olisin voinut kuitata asian ajattelemalla, että kiinnostukseni häntä kohtaan on vain seksuaalista. Mutta oli siinä muutakin kuin vain intohimoista halailua. Paljon muutakin. Argh!
Olen jo päässyt yli rakastumisen tunteesta mutta mietin yhä, olisiko minulla mahdollisuuksia napata itselleni tuo "taskukokoinen seksipommi" joka edelleen kulkee vapaana. Hän on minulle puolituttu (kaverin kaveri) ja asuu ulkomailla, joten tapaan häntä harvoin. Hän on itsenäinen ja menevää sorttia, joten tuskin edes haluaa asettua aloilleen kun ikääkin on vasta reilut kolmekymmentä.
Joo, ei siis mennyt niin kuin Strömsössä! Minä, vannoutunut ikisinkku, menin rakastumaan toiseen ikisinkkuun.
Valehtelen sukulaisilleni opiskelevani hyväpalkkaiseen asiantuntijatyöhön arvostetussa korkeakoulussa. Todellisuudessa käyn liiketalouden AMK:ta pienellä paikkakunnalla.
Kesällä päädyin sänkyyn parhaan ystäväni sekä yhden tuntemattoman miehen kanssa kolmistaan. Meno oli hurjaa ja alkoholilla oli osansa pelissä. Sen jälkeen oli pieni morkkis ja pelkäsin sen vaikuttavan minun ja parhaan ystäväni väleihin, mutta turhaan. Nyt pidän sitä vaan hauskana ja villinä nuoruuden kokemuksena, enkä kadu yhtään! En silti tiedä tekisinkö sitä toista kertaa, ainakaan vielä..
Minulla on salasuhde poliisin kanssa. Eihän siinä mitään, mutta olen naimisissa ja poliisi on minua 11 vuotta nuorempi. Olen totaalisen koukussa ko. mieheen, en ole koskaan saanut yhtä hyviä kyytejä kuin tämän 'konstaapelin' käsittelyssä. Pelkkä hänen ajattelukin saa minut haluamaan häntä tavalla, jolla en ole koskaan halunnut ketään. Kai se on se auktoriteetti ja univormu, mikä antaa lisäkiksejä. Taidan alkaa olla hieman rakastunutkin häneen.
Olen herännyt useamman kerran jostain muualta kuin minun olisi pitänyt. Tullut muutaman kerran hyväksikäytetyksi. Olen usein helvetillisessä humalassa tehdessäni typeryyksiä (viimeksi varmaan huumattukin). Olen helvetin sinisilmäinen. Itken viime kerran takia koska mies oli minua parikymmentä vuotta vanhempi. Enkä muista siitä mitään. Oksentelin vain ympäriinsä.. Olen mielestäni kaunis ja nuori, mutta sisimpäni on kuollut. Minulla ei ole paljoa hyviä ystäviä, jotka kuuntelisivat minua oikeasti.
En halua enää poikaystävääni. Olen hänen kanssaan yhdessä pelkästä läheisyydestä. Pelottaa jäädä yksin. Himoitsen hänen ystäviä.
Kokeilimme tyttöystävän kanssa kolmatta pyörää. Ajatus kiihotti molempia ihan saatanasti ja alkoholilla oli osuutta asiaan. Vituttaa alkoi lähinnä siinä vaiheessa kun:
* Sovittiin että kolmas pyörä on mies
* Tämän housuista paljastui huomattavasti omaa isompi kyrpä
* Naintiin osallistuivat pääosin toinen mies ja oma nätti tyttöystävä, itsellä jäi homma lähinnä avuttomaksi katseluksi ja runkkailuksi
* Tyttöystävä uikutti kuudetta orkkuaan
* Aamulla heräsi siihen että taas vieressä pannaan vaikka itse ei ollut päässyt edes lähelle pillua koko yönä
Eli en todellakaan suosittele kolmatta pyörää kenellekään täysjärkiselle tai tyttöönsä rakastuneelle (ainakaan pienimunaiselle tai itsestään yhtään epävarmalle)!
En ole seurustellut seitsemään vuoteen (!) ja seksiä tulee harrasteltua pari kertaa vuodessa yhdenillanjuttuina. Baarissa ei käy flaksi ja jos tapahtuu ihme ja joku pyytääkin numeroni, niin nuo miehet yksinkertaisesti kyllästyvät minuun jo ekan tai viimeistään tokan tapaamiskerran jälkeen. Viimeisin kyllästyi jo tekstittelyvaiheessa. Minua on kehuttu söpöksi (kouluarvosteluasteikolla annan itselleni arvosanan 8,5) ja fiksuksi mutta ilmeisesti en vain osaa parisuhdepelien sääntöjä.
Kavereilleni en tätä kehtaa tunnustaa vaan aina kun miehestä ei enää kuulukaan mitään valehtelen, että _minä_ dumppasin jätkän. He pitävätkin minua totaalisen nirsona sitoutumiskammoisena ikisinkkuna vaikka totuus on että olen jo aikaa sitten kyllästynyt baareihin ja viettäisin mieluusti iltoja oman kullan kainalossa. Ei mulla muuta.
