Olen ollut saman miehen kanssa jo 17 vuotta, se on pitkä aika. Hän on myös ainoa, jonka kanssa olen harrastanut seksiä. En ole koskaan pettänyt, ei tulisi mieleenkään. Menemme naimisiin ensi vuoden kesäkuulla ja se jännittää jo näin etukäteen. Mua vaan jotenkin hermostuttaa tulevat häät, samalla oon niin innoissani. Toivon, että olisimme aina yhdessä!
Haaveilen yhä suhteesta tuttuun naiseen ja perheen perustamisesta vaikka olen katkera ja alkoholisoitunut eronnut mies joka vain käy töissä ja hoitaa ne kunnolla muttei ole kiinnostunut matkailusta eikä tanssi- tai teatteriharrastuksista eikä jaksa edes kunnolla siivota kämppäänsä.
No kaipa tällaiseen välitilaankin voi joutua.
Tärkeintä elämässäni on tietokone. En ole nykyään juuri mistään muusta kiinnostunut, kuin tietokoneella olemista. Olen luultavasti masentunut, mutta en viitsi hakea siihen apua. Sen lisäksi syön lähinnä roskaruokaa, vaikka minun pitäisi laihduttaa, koska minulla on alkava diabetes.
Minulla on kaikkea. Silti en voi välttää sitä tunnetta että olen riittämätön, keskinkertainen ja tyhmä. Olen Mensan jäsen niukalla tuloksella mutta silti kehtaan kehuskela sillä tutuilleni.
Olen avoliitossa, mutta ihastunut toiseen mieheen. Väitän poikaystävälleni etten välitä tästä toisesta miehestä, vaikka se ei ole totta. Tämä toinen mies soittelee ja tekstailee minulle, koitan olla vastaamatta. En ikinä pettäisi miestäni, mutta avoliitossa olo kyllästyttää välillä.
Olen todella ihastunut parhaaseen kaveriini. Pitäminen on ehdottomasti molemminpuolista ja tätä on jatkunut jo pitkään, mutta tuntuu ettemme vain pääse kaverisektorilta enää pois. Tämä turhauttaa, koska en osaa kiinnostua muistakaan miehistä vakavasti kun vain kaverini tuntuu minulle juuri täydelliseltä...
Mokasin juuri mahdollisen hyvän suhteenkin erääseen mieheen joka oli ulkonäöllisin ja muutenkin juuri makuuni, mutta en mahda mitään sille että kaverini on ainoa joka saa minut aidosti näin onnelliseksi. Haaveilen suhteen mahdollisuudesta jatkuvasti, vaikka itsekin samalla epäilen toimisiko se kuitenkaan. En missään tapauksessa halua menettää kaveriani.
En osaa päättää kolmen miehen väliltä, joten tapailen heitä kaikkia. Yhteen miehistä olin palavan ihastunut, kunnes hän hylkäsi minut toisen naisen takia, eikä hän selkeästi ole sanonut haluavansa minusta muuta kuin seksiä. Toinen on taas kuin täydellinen aviomies, jonka kanssa pystyisin perustamaan perheen ja jonka kanssa jutut osuvat niin hyvin yhteen. Kolmas on taas ulkonäöllisesti täydellinen pakkaus ja mielenkiintoinen persoona, eikä hän ole jättänyt minua koskaan huomioimatta. Miksi silti naisen logiikka kehottaa vielä yrittämään ensimmäisen miehen kanssa, joka otti toisen minun sijastani? Järki sanoo ei, joten olen edelleenkin kolmen miehen pauloissa.
Mieheni on runkkari ja kyylää jatkuvasti tissejä perseitä ja pornoa. Kavereiden kseken hänen junttimaiset tissiperse-jutut hävettää mua ihan vitusti. Seksi hänen kanssaan ei enää kiinnosta minua ollenkaan, lähinnä KUVOTTAA! Niin, ja hän on reilusti yli parikymppinen, ilmeisesti vaan hieman kehitys jäänyt kesken :) Olen ajautunut pettämissivustoille ja sopinut jo tapaamisestakin muutaman miehen kanssa. En jaksa mieheni kanssa keskustella hänen mieltymyksestä pornoon yms. koska tiedän ettei siitä mitään apua olisi kuitenkaan, minkä sitä luonteelleen mahtaa. Vituttaa että on tullut edes aloitettua suhde tämän tapauksen kanssa. Mutta nyt loppu häämöttää!! Ja miehet älkää jaksako jaella kommentteja tyyliin, 'joo ei muuta kun pettämään vaan huora'. Ennen kun varsinaisesti nusaisen toisen kanssa ni lopetan kyllä tämän nykyisen suhteen :D Mutta saanhan toki jo katsella muita valmiiksi, katseleehan miehenikin päivittäin!!
Viettelen ja lemppaan. En kiinny kehenkään kunnolla. Olen koukussa siihen alkuhuumaan. Himo on kaikkein parasta tuoreena, myöhemmin se laimenee. Haluan kokea sen tuoreena aina uudestaan, silloin kun minulle sopii. Onnistuu vain vaihtamalla miesystävää. Välillä asia inhottaa minua.
Olen tehnyt fyysisesti raskasta työtä 16-vuotiaasta lähtien. Kroppa ei enää tahdo kestää sitä, oikea polvi on jo tullut melkein tiensä päähän. En ole ylipainoinen. Pitäisi vaihtaa alaa, jos aion jaksaa työskennellä eläkeikään asti. Mutta en haluaisi tehdä mitään kevyttä työtä, terveys on silti tärkein. Olen aina halunnut pistää itseni lujille, kunto pysyy hyvänä ja uni maistuu öisin. Nyt joudun miettimään, mitä alkaisin tehdä...
En halua enää olla uskovainen. Haluan ryypätä ja käydä klubeilla. Haluan ostaa seksikkäät vaatteet ja käyttäytyä epäsovinnaisesti.
Kesällä 2010 olin hoikka kaunis erittäin itsevarma nuori nainen. Syksyllä alkoi alamäki. Tai ylämäki? Koska hauskaa oli, mutta seuraukset ovat tuhoisat. Nyt olen 20kg lihavampi enkä tunnista tuota peilistä katsovaa norsua. Mikään ei mahdu eikä näytä hyvältä. Ei kivaa kuka tulis potkasemaan takalistoon en ymmärrä miten en vieläkään ole tehnyt asialle mitään.
Minulla on todella kiero huumorintaju ja olen addiktoitunut kirjoittelemaan todella typeriä ja kieroja juttuja facebook-päivityksiini, varsinkin jos jokin asia ketuttaa. Lasken kuitenkin vain leikkiä, enkä tarkoita loukata ketään. Ystävinä minulla on facebookissa vähän vähemmänkin tuntemiani henkilöitä, kuitenkin joihin olen ainakin jollain tavalla tutustunut tosielämässä. En olisi aiemmin kuitenkaan uskonut, että ihmiset ovat oikeasti niin vakavamielisiä ja ottavat facebook-jutut tosissaan. Nyttemmin hävettää, olen onnistunut pilaamaan monia ihmissuhteitani.
Oon ollu ihan poissa tolaltani, kun sain tietää, että meidän eräs opettaja on ollut pornojutuissa mukana. Luulin eka, että se oli vaan huhuu, mutta sitten kaverit näytti ne kuvat. Mä en pysty enää käymään kouluu. Aina kun näen sen ämmän niin näen ne kuvat ja sen ämmän ilmeet mielessäni ja tulee mieleen vaan, että se ämmä on sairas ja varmaan koko ajan pornoilee ja sen sormissa on limaa..Mä en voi hengittää sen tunnilla enkä haluu olla sen lähellä enkä kuulla sen vikisevää ääntä. Haluun vaan pois. Mua inhottaa ja tuntuu että sekoon. En pysty ajattelee muuta. Mun isä sano ett oon ollu tosi omituinen, mutt en kai mä voi sanoo tollast haloo. Mua alko pyörryttää vähän aikaa sitten, kun olin sen ämmän tunnilla ja sen ääni alko jotenki kaikuu mun päässä ja en saanu henkee.
Rakastellessani naisystävääni ajattelen hänen äitiään. Olen fantasioinut hänestä ensi tapaamisestamme lähtien. Hän on kuin kypsempi, muodokkaampi ja eroottisempi versio naisestani.
Taidan olla masentunut. On hyvä (joskin hektinen) duuni, mukavat ansiot, kiva talo, ihana aviomies. Mutta mikään ei nappaa. Ajattelen päivittäin itsemurhaa, elossa minut pitää vain ajatus siitä, että se olisi tosi vittumaista aviomiestäni kohtaan.
Eilen astuin vahingossa kotilon päälle ja purskahdin itkuun sen takia. Onneksi kukaan ei nähnyt.
Olen koko ikäni melko suureen ääneen halveksinut mielenterveysongelmaisia ihmisiä jotka eivät tahdo jaksaa vaikka puitteet olisivatkin kunnossa, joten tuskin tästä tulee kenellekään muulle ikinä kerrottuakaan. Kiitos että sain täällä avautua.
En kehtaa ostaa rahvaanomaista ruokaa tai edes käydä Lidl:ssä. Fantasioin siitä että jonain päivänä uskaltaisin mennä ruuhka-aikaan ostamaan paahtoleipää ja lauantaimakkaraa sen sijaan että ravaisin aina tuolla Stokkalla salaattien perässä...
Pari vuotta sitten olin palavasti rakastunut kundiin, joka vain leikki tunteillani, ja suhteemme jälkeen eräänä viinan täytteisenä iltana, raiskasi minut.
Noh.. en voinut antaa ihmiselle anteeksi, varsinkaan ennen kuin olin hänelle kostanut. Puoli vuotta suhteen jälkeen näimme baarissa. Lirkuttelin kuin teinityttö ikään, ja menimme hänen luokseen jatkoille. Tiesin tilaisuuteni tulleen, kun exäni lähti hakemaan yökerhosta kämppiksensä tyttöystävän takkia, joka oli häneltä sinne unohtunut.
Toimin nopeasti, otin sylillisen, ja vähän enenmmänkin hänen vaatteitaan, piilotin ne päälläni olevan kylpytakin sisään, ja juoksin tuuletusparvekkeelle tupakalle, ja tekemään pahojani. Vaatteet, boxerit, sukat, kaikki, lensivät kauniissa kaaressa alas keskustan kadulle, hyvillä mielin menin takaisin sisälle. Exää ei näkynyt eikä kuulunut, joten ehtisin vielä tehdä jotain, kaadoin hänen kirkkaat viinat viemäristä alas, ja pistin tilalle vettä. Kaadoin hiusten ja pyykkien pesuaineet viemäriin ja pistin tilalle kloritea ja mäntysuopaa. Kaadoin hänen uudelle kalliille tietokoneen näppäimille mehua, oikein kunnolla. Poltin ikkunasta samalla heittäen hänen laskunsa, tärkeät paperinsa (vero/palkkalaskemat), kaikki mitkä pöydällä lojuivat, niin alas taxitolpan eteen. Se oli viimeinen asia minkä ehdin sinä yönä tekemään kun hän jälleen palasi, ja menimme nukkumaan. Aamulla heräsin ennen häntä, kamala päänsärky ja sain purra kieltäni etten herättäisi häntä naurullani, kun muistin viime öiset temput. Kävin vessassa, ja ensitöikseen etsin hänen hammasharjansa.. tungin sen paikkaan, jonka jotkut tuntevat "paikkana johon aurinko ei paista" ja sen jälkeen pesin hänen hammasharjallaan koko vessanpöntön, joka näytti juuri siltä, kuin 4 poikamiehen vessanpönttö vaan voi näyttää. Ruskeasta ulosteen tahrimasta posliinijumalasta puhtaan valkoiseen pönttöön, tulipa puhdasta! Sen jälkeen pistin hammasharjan takaisin mukiin ja poistuin. Hän tuli ovelle vielä halailemaan ja kiittelemään kun olin hänen viereen yöksi tullut. En varmaan ikinä ole hymyillyt niin, kuin hänet hyvästellessäni. Hän myös huomautti asiasta, johon totesin "hyvä päivä". Kun pääsin rappukäytävän ovesta ulos, ulvoin naurusta.
Kuten vanhan kansan sanonta sanoo "Ei helvetistäkään löydä pahempaa kuin loukattu nainen".
Sain kostoni, toivottavasti oppi kunnioittamaan naisia.
Rakkaudella
Nancy
Saan sairasta nautintoa naisten torjumisesta.
Olen aika hyvännäköinen, sukkelasanainen ja taloudellisesti menestyvä mies. Mulla on tosi huonoja kokemuksia menneistä naissuhteista. Nykyään saan uskomatonta seksuaalista tyydytystä naisten torjumisesta. Olen kehittänyt siihen tosi hyvän psykologisen pelisilmän. Johdattelen heitä jonkin aikaa eteenpäin, sitten tulee torjunta, jossa annan ilmi miksi nainen ei ole tarpeeksi hyvä minulle. Sama juttu oli kyse sitten yrityksestä yhden yön juttuun tai deittailusta. Yleensä nautiskelen heidän heikolla moraalillaan yms. Tämän jälkeen masturboin kotona kuin pieni apina, erityisesti sen jälkeen kun olen nähnyt sanomiseni osuneen ja uponneen.
Onhan tämä vähän kummaa, mutta en koe siitä mitään syyllisyyttä. Suurin osa naisista vaan nyt on kammottavia horoja ja saan hyvät fiilikset siitä kun toimitan sen heidän tietoonsa. Suurin osa naisista ei ollenkaan osaa käsitellä torjuntoja, toisin kuin niihin tottuneet miehet.
Pelkään, että joku päivä uskallan kertoa tunteistani ja ihastua.
