Rippituoli

Rakensimme kumppanini kanssa olohuoneeseen majan peitoista ja lakanoista ja kerran puimme toisemme toppauksilla ylilihaviksi. Pidämme näin hauskaa mutta siitä ei kerrota muille. Ihan aikuisia siis ollaan.

Viikko sitten bileissä tapasin miehen, jonka kanssa synkkasi -tai ainakin eroottiset kemiat ja kiima osuivat yhteen. Kyseessä oli kaverinkaveri. Lähdettiin sitten pikkutunneilla samaa matkaa kotejamme kohti, matka vain keskeytyi pariksi tunniksi. Seksi suomalaisessa kesäyössä oli vallan maittavaa, kaikki asennot käytiin läpi ja molemmat saivat kyllikseen.

Jälkeenpäin mies kertoi, että kotona odotti avo. No, enpä ollut suunnitellut mitään pidempää suhdetta (en edes fuckbuddy-tyylistä), sillä pidän yksineläjän vapaudestani.

Olen aina pitänyt itseäni kohtalaisen moraalisena oliona, siis siihen malliin että varattuihin ei kosketa, vaikka kuinka tekisi mieli. Lähinnä minua häiritsee se, että...ei häiritse. Pitäisi olla moraalinen krapula jne, mutta kun ei ole. Päin vastoin, olo on vallan mainio, ja melkein tekisi mieli lisääkin, mies kun oli varsin taitava ja kestävä.

Lieventävinä asianhaaroina ehkä voidaan pitää sitä, että kuulin asiasta vasta jälkeenpäin, samoin kuin sitä, että samaan hengenvetoon mies kertoi, että ei ollut saanut seksiä vuoteen. Siis vaikka asui avonsa kanssa. (Tämä taas hämmensi minua suunnattomasti, sillä parisuhteeseen käsittääkseni kuuluu myös seksi.) En osannut oikein vastata tuohon mitään, ja jätin sitten kertomatta sen, että omalta osaltani selibaattia oli kestänyt jo neljä vuotta...

Täytin juuri vuosia. Nykyisen kanssa ollut suhteessa jo reilu 10 vuotta ja yhä vieläkin tyhmänä odotan naiseltani suikkia synttärilahjaksi. Kertaakaan en ole sellaista ilman tappelua saanut ja tämä on jo 10. synttäripäivä peräkkäin masturbaation parissa.

Kasvaisi edes karvoja kämmeneen niin tuntuisi vähän vieraammalta.

Pelkään lääkäreitä ja sairaaloita yli kaiken. Mulla on myös ihan järjetön kammo piikkejä kohtaan.
Joten välttelen lääkärin vastaanotolle menoa viimeiseen asti. Hammaslääkärillä käyn kuitenkin joka vuosi tarkastuksessa. Verikokeiden takia minulta meinaa tulla oksennus, niin paljon pelottaa. En haluaisi koskaan joutua tiputukseen, olen kuullut siitäkin pelkkää pahaa. En ole koskaan ollut sairaalassa vuodepotilaana, enkä aio joutuakaan! Kuolemakin on parempi vaihtoehto, koska en halua ikinä letkuihin jne. Pelkään myös ukkosta ja kovia ääniä.

Ollessani noin 12v näin kerran kotipihassamme siilin. Jostain syystä aloin kiusaamaan sitä siiliä hakkaamalla sitä kepillä ja heittelemällä sen päälle kiviä. Pari päivää myöhemmin isäni löysi pihasta kuolleen siilin, joka oli isän mukaan naaras ja minä olen melko varma, että se oli se sama siili, jota kiusasin. En uskaltanut kertoa vanhemmille, mitä olin tehnyt, koska olisin saanut piiskaa, mutta itkin salaa monena iltana itseni uneen, kun ajattelin sitä, että saatoin aiheuttaa sen siilin kuoleman ja että sillä saattoi olla pesässä poikaset, jotka kuolivat sinne nälkään ilman emoa.

Tilasin iPhonen.

Kuuntelen Pikku-g:tä autossa aina kun ajelen töistä kotiin. Pahuksen rentouttavaa musiikkia. En fanita julkisesti. Luulen, että ihmiset eivät ymmärrä.

Olen naimisissa oleva mies. En ole koskaan pettänyt ja avioliittokin on sujunut ihan mukavasti. Joitakin kuukausia sitten tapasin Second lifessä älykkään, sanavalmiin, huumorintajuisen ja käsittämättömän kauniin parikymppisen afrikkalais-amerikkalaisen naisen.

Yhteydenpito on ollut siitä pitäen kiihkeää, niin sl:ssä kuin mesessä webkameroidenkin välityksellä. Nyt olen alkanut miettiä olisiko aika laittaa ihan kiva avioliitto poikki, kihvelit jakoon ja painua atlantin toiselle puolelle.

Seurustelin lukiosta lähtien saman naisen kanssa ja seksiäkin olen harrastanut vain hänen kanssaan. Erottuamme olen ollut yllättynyt suosiostani naisten parissa. Asia on kuitenkin niin, että seksi ei koskaan toiminut parisuhteessa monestakaan syystä ja nyt en uskalla päätyä sänkyyn, vaikka mahdollisuus olisi. Ajatuskin ahdistaa, sillä en halua kokea jatkuvaa epäonnistumista myös toisen naisen seurassa. Tuntuu, että olen mieluummin lopun elämääni yksin kuin kokisin taas sen riittämättömyyden tunteen.

Löysin viime hiihtolomalla unelmieni miehen, jonka kanssa olen pitänyt yhteyttä sen jälkeen niin usein kuin mahdollista. Soittelen hänelle usein silloin kun mieheni on työmatkalla tai kauppareissulla, ja juttelen hänen kanssaan silloin tällöin mesessä. Haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaa, niinkuin hän mun kanssani, mutta en ole varma haluanko lähteä lasteni takia kolmivuotisesta liitostani. Tunnen että olen rakastumassa häneen. Samaan aikaan kuitenkin rakastan miestäni, tunteeni eivät ole muuttuneet häntä kohtaan tästä huolimatta. Mieheni hoitaa työnsä ja on ihan oko perheenisä, mut hirveä lihominen alkaa hiertää. Hän ei edes pese hampaitaan kovin usein ja saattaa heilua kunttarivaatteet päällä koko loppupäivän.

Ajattelin palkata poikaystävälleni syntymäpäivälahjaksi mieshuoran. Vaikka rakastan häntä, niin pelkkä ajatus seksistä hänen kanssaan saa minut voimaan pahoin. Ongelma ei ole ulkonäossä, koska varmasti moni haluaisi harrastaa seksiä hänen kanssa. Itse en kestä ajatusta seksistä, varsinkaan miehen kanssa. Minua ei haittaa vaikka hänellä olisi satunnaisia irtosuhteita. Minulle riittää että öisin jaamme sängyn ja muutenkin vietämme aikaa yhdessä. Kuitenkin enemmän kuin ystävinä.

Olen ollut 10 vuotta naimissa vaimoni kanssa. Ostimme uuden omakotitalon ja lainaa on ihan helvetisti. Kaksi poikaamme menevät pian kouluun. Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta vaimoni on lakannut kiihottamasta minua välittömästi sen jälkeen kun hän sai poikamme. Ei ne raskausarvet ole hänen vikansa, mutta niitä on niin paljon ympäri kehoa että ne ällöttävät. Enkä siedä sitä miten paljon hän on lihonut ja lakannut huolehtimasta itsestään.

Työpaikallamme on töissä samalla osastolla yksi äitiyslomasijainen, nuori alle kolmikymppinen tyttö, joka on tietääkseni sinkku ja käsittämättömät hinkit. Olimme työporukan kanssa juhlimassa ja iltaa myöten tutustuimme toisiimme. Loppuillasta vaihdoimme numeroita, ja saatoin tytön kotiin. En saa tyttöä mielestäni, vaikka olisi viisainta unohtaa koko hoito. Mietin vielä mitä tekisin.

En ole koskaan hankkinut televisiolupaa enkä aio sellaisesta koskaan eläessäni maksaa. Jos jokin Ylen ohjelma ei miellytä, haukun Yleisradion televisio-ohjelmia ohjelmapäivystykseen siitä huolimatta.

Miehet ovat tyhmiä, joten juon aina heidän tarjoamansa paukut "antamalla ymmärtää" kunnes treffit alkavat kyllästyttämään. Tuolloin kerron käyväni puuteroimassa naamaani, vaikka todellisuudessa etsin ulko-oven ja häivyn paikalta, kun en ymmärrä antaa. Mitä kalliimpi ravintola, sitä kalliimpia drikkejä tilailen miesten laskuun.

Kun olin lauantaina yökerhossa, löysin lattialta nahkalompakon, jossa oli melkein 500 euroa rahaa. Tyhjensin lompsan seteleistä, minkä jälkeen vein sen narikkaan pokelle ja sain omistajalta vielä kiitokset löydöstä. Vaikka tein "löytöni" ihan omistajan selän takaa, rehellisyyteni palkitseminen omatoimisesti oli aivan oikeutettua eikä minulle tullut edes huonoa omatuntoa, kun vein rahat rikkaalta. Ai niin se tunnustus, hävisin saamani löytöpalkkion ruletissa eikä harmita yhtään.

Haaveilen usein Joel Hallikaisesta. En tiedä miksi.

Vaikka olen pitkäaikaisessa työpaikassani semi-johtotehtävissä ja minua pidetään erittäin pätevänä (nuoren ikänikin vuoksi), on asioita joita työkaverit eivät varmasti osaisi edes aavistaa. Poltan pilveä joka päivä, jos sitä vaan sattuu olemaan, ja jos on yhtään enempää niin hiisaan yhdet paukut ennen kuin lähden töihin. Duunissa ei aamulla kukaan huomaa mitään jos on vähän aamu-unisen näköinen, eli aina menee läpi.

Muitakin aineita on tullut käytettyä, muun muassa sieniä, LSD:tä, amfetamiinia, ekstaasia... Lista jatkuu. Sitten olen myös kusettanut lääkäriltä monet reseptit vahvoja rauhoittavia, kipu- ja unilääkkeitä, joiden vaikutuksen alaisena olen myös ollut töissä. Kukaan ei ole huomannut ikinä mitään, ja kiitosta on aina vaan tullut.

Koulussa keskiarvo keikkui aina 9,5 yläpuolella ja yliopistoon olen suuntaamassa lukemaan lakia.

Että siinä teille narkkaria!

Mä en pidä tyttoystävästäni.

- Tavattiin talvella baarissa ja yritin koko illan päästä siitä eroon kun halusin pokailla yhtä puoltuttua naista, mutten päässyt.
- Olin ollut ilman jo puol vuotta joten kun se lähti meille yöksi niin olin helvetin hyvilläni. Se oli kuitenkin vielä edellisensä kanssa (vaikka ne olikin eroomassa) eikä naitu tai mitään. Olin ilahtunut kun se lähti aamulla mua herättämättä, mut sit se soittelikin ja ollaan siitä lähtien tapailtu ja oltu yhdessä.
- Yritin alussa hirveästi uskotella itselleni että yritän vaan ihastua mutten ikinä uskonu siihen itsekään
- Tajuan etta sen iässä (vajaa 40) tälläinen vedätys on sikamaista jos se haluaisikin lapsia.
- Siitä pääsis helposti eroonkin kun asutaan eri puolella kaupunkia ja liikutaan eri piireissä.
- Tää ei edes oo eka tällainen, vaan edellinenkin oli yksipuolisesti hirveän rakastunu muhun jonka vaan annoin roikkua lupailematta mitään.
- Seksikään ei oo mitenkään loistavaa, muttei kyllä huonoakaan. Parempaa se kuitenkin olisi jos kävisin kuumana naiseeni.
- Sen kanssa tuhlaantuu paljon aikaa jonka haluaisin mielummin olla kavereitteni kanssa ihan vaan vaikkä baarissa. Tai löytää jonkun jonka seurassa haluan olla.
- Sen kanssa on ihan kiva viettää rutiiniaikaa, mut heti ku se rupeaa puhumaan jostain itselleen tärkeästä asiasta tai virittelemään jotain muka syvempää, niin en jaksa sen tyhmiä ja typeriä juttuja. Kännissä se on hirveää kun en meinaa saada sita lopettamaan nätisti ja pelkään että pian tulee sanottua jotain pahasti.
- Muutenkin ärsyttää kun se on vähän sivistymätön. Ja hölmö.
- Se kyllä saa uuden miehen melko helposti ja paljon helpommin kuin mä, se on kuitenkin ihan hyvännäköinen ja sporttinen.
- Olen vaan niin vätys etten uskalla satuttaa sitä.
- Ja itsekin jään kuitenkin kaipaamaan naista jos väliaika taas pitkittyy.
- Tänään taas nähdään ja vietetään koko viikonloppu yhdessä.

Aina kun on jonkin aikaa yksinäinen niin sitä uskottelee itselleen että kun vaan saa ok naisen niin sen kanssa haluaa olla vaikkei rakastuisikaan. Mut eihän sitä ikinä.

Kun syön maistiaisimakkarapaloja kauppojen lihatiskeiltä tai muita maistiaisia hammastikuilla, olen laittanut hammastikkuja takaisin puhtaitten sekaan. Saan mielihyvää siitä, että joku on saanut hammasbakteerien lisäksi vielä flunssan, jos sellainen on sattunut olemaan.

Käyn toisinaan kirkossa jumalanpalveluksessa vaikka ole ateisti. Nimittäin rahapula kun iskee, olen antavinani kolikoita kolehtiin, vaikka samalla nappaan seteleitä pois. Toisinaan olen saanut jopa satasen ja lähtenyt samantien kaljalle.