Minulla oli lapsena lemmikkirotta. Kun se sai poikasia ja tuli aika vieroittaa poikaset emostaan, niin minä päästin ne poikaset vapaaksi Suomen luontoon. Luulin niiden pärjäävän vapaa luonnossa, vaikka luultavasti ne rottani poikaset kuolivat pian nälkään, kylmään tai joutuivat muiden eläinten ruoaksi, sillä tuskin lemmikkirotan poikaset pärjäävät vapaana luonnossa.
Minulla on villi fantasia, kuvittelen että Jope Ruonansuu ja Mikko Kivinen ottaisivat minut kimpassa.
Mulla on muksusta asti ollut käsi silmää nopeampi ja olen helvetillinen sählääjä. Olen elämässäni torpannut sähläyksen takia kolme avioliittoa (kahden entisen kaverin ja omani), neljä duunipaikkaa(tuli kaikenlaista), kaverin vene kiville (ajatuskatkos), 5-6 autoa ympäri tai pystyyn (yksi kanavaan, unohtui kässäri)... jne. Olen rakentanut kaksi taloa, ensimmäinen poltin vahingossa (sauna ja vaatteet), toinen meni erossa kun sähläsin pesänjaossa ja vetelin nimiä papereihin. Olen hyvätahtoinen ja kiltti jätkä eikä viina ole koskaan ollut mukana kun mulle tapahtuu. Nyt on avokki, uusi duuni ja pari kaveriakin. On ollut liian kauan hiljaista, odotan vain koska pöllähtää ja alkaa taas tapahtua.
Olen töissä yhden firman puhelinasiakaspalvelussa. Keksin työpäiviä piristääkseni hauskan "musiikkipelin". Se menee niin, että kun joku soittaa, eikä minua juuri sillä hetkellä huvita asiaansa selvitellä, pyydän asiakasta odottamaan hetken ja laitan hänet kuuntelemaan linjalla jonotusmusiikkia. Sitten seuraan, kauanko tyyppi jaksaa musaa kuunnella. Jos asiakas ei jaksa odottaa ja sulkee luurin, minä voitan. Jos asiakas jaksaa kuunnella musaa niin kauan että alan lopulta selvittämään asiaa, hän voittaa.
Tiputin keskustassa polvillaan olleen kerjäläisen mukiin kourallisen käytöstä poistuneita pesupoletteja.
On itku ja synti, että 24-vuotias kaunotar eli minä, on parisuhteessa, jossa ajoittain miehen mielenterveysongelmasta johtuvan haluttomuuden takia olen välillä monen kuukaudenkin "totaalisessa selibaatissa". Nyt on taas se vaihe ja alan pikku hiljaa tuntea oloni todella kurjaksi, kun tiedän että "ulkomaailmassa" miehet juoksisivat perässäni ja 6-kymppisellä äidillänikin on vireämpi seksielämä kuin minulla. En millään pettämisen tielle lähtisi, mutta mikään itkuinen kotirunkkarikaan en halua olla. Rakastan silti syvästi avopuolisoani ja muilta osin meillä tietenkin menee oikein hyvin. Eihän tässä pian lastakaan saa tällä menolla sitten kun sellainen toive olisi ajankohtainen.. Hukkaan tuntuu menevän nuori ja seksikäs pakkaus. :/
Itkin prinsessa Victorian ja prinssi Danielin häitä katsellessani. Olen ammatiltani teurastaja ja neljä kertaa eronnut. Tunsin himoa sulhasta kohtaan. Siinä tunnustukseni.
Aloin itkemään liikutuksesta, kun katsoin televisiosta Victorian ja Danielin häitä.
Olen mies, joka täyttää pian 29 vuotta. Olen noin 13-14 vuotiaasta asti pitänyt itseäni homona, mutta nykyään olen alkanut epäilemään, että olenkin hetero. Minua on alkanut kiinnostamaan viime kuukausien aikana seksi naisten kanssa yhä enemmän. En tiedä, mistä tämä johtuu.
Tämän lisäksi minulla on vielä vauvakuume, joka alkoi vähän sen jälkeen, kun aloin epäilemään olevani hetero. Haluaisin siis vähintään yhden oman lapsen. Tätä ei ainakaan helppottanut se, kun tapasin pari viikkoa sitten erään tuttuni 9kk vanhan vauvan. Kun tuo vauva tuli kiskomaan minua housun puntista, tuijotti minua silmiin suloisilla vauvan silmillään ja jokelteli minulle, niin tajusin, että eivät vauvat olekaan niin kamalia kuin mitä olen luullut ja minä kun olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka vihaa vauvoja eikä halua ikinä omia lapsia. En tiedä, mitä teen. Olen kuitenkin melko varma, että ei minusta taitaisi tulla kuitenkaan kovin hyvää isää, vaikka lapsia hankkisin. En vain ole tottunut vauvoihin tai pieniin lapsiin, en ole edes koskaan pitänyt vauvaa sylissä, saati että olisin hoitanut koskaan lasta.
Ajattelen yhä ensirakkauttani páivittáin, vaikka erosimme jo puolitoista vuotta sitten muuttaessani toiseen maahan. mallin tóissá tapaan vieháttáviá miehiá, mutta kiinnostukseni hiipuu heti alkuunsa, kun tahtomattanikin vertaan heitá háneen. Minua eivát yhden yón jutut kiinnosta, joten "kuiva kausi" on kestányt kauan. Haluaisin páástá hánestá vihdoin eteenpáin, kyetá rakastumaan johonkuhun toiseen.
Poikakaverini ei syö hevosta eikä sikaa uskonnollisista syistä. Tämä on oikeastaan ainoa asia, mitä hän uskonnossaan noudattaa ja jaksaa paasata asiasta päivittäin. Hyvin tuolle kuitenkin näyttää maistuvan metukkavoileivät ja possun pihvit, joita aina kokkailen. Jauhelihaksi valitsen aina sikaa ja viimeksi tilasin leffaruuaksi kinkku-salamipitsan, jota se vieläkin jaksaa ylistää. Kerran se söi kokonaisen metukkapötkön! Ei minulla oikeastaan ole sen parempaa syytä toimilleni. Olen vaan laiska tarkistamaan, että mistä elukasta liha on peräisin.. ja saapahan poika mahansa täyteen.
Ihailen Ilkka Kanervaa ja uskon vakaasti, että kaikki häntä kohtaan esitetyt syytökset ovat silkkaa ajojahtia.
Isken aina naisia, jotka ei mua kiinnosta. Vain kaksi on ollut kiinnostavia jokalailla, mutta alkuhuuman jälkee kaatuneet ja ne kaksi kirpaisi. Nyt on taas yksi nainen hurmattu, mutta katsotaan nyt, jos muutaman kerran polkaisisi ja sitten vaikka keskityn opiskeluun täysin. Saas nyt nähdä kuinka menee..
Tiedän, että minun pitäisi laihduttaa, mutta en vain pysty siihen. Olen haaveillut jo monta vuotta siitä, että pystyisin laihduttamaan itseni normaalipainoiseksi, mutta minulta ei löydy tarvittavaa tahdonvoimaa.
Meille tuli toimistolle ihan tolkuttoman viehättävä assari. Vaikka olen perheellinen ja varattu, silti yritän miettiä miten pääsisin tähän naiseen tutustumaan paremmin :).
Jaa miksi olen näin sika? Olen runkannut viikon taas putkeen, vaimo kun ei jälleen anna.
Sarjassamme maailman tylsimmät tunnustukset.
Aloittaessani syksyllä opiskelut, en odottanut miesrintamalta yhtään mitään. Oman ikäiset sällit eivät jostain syystä ikinä kiinnosta vähääkään, ja nytkin joukossa oli niin kakaramaisia tapauksia, että pahaa teki. Jos lokeroida haluaa, olen luultavasti niitä, jotka eivät joko sitoudu koskaan tai sitten sen tasan yhden kerran elämässään.
No, opiskelukavereissa oli sitten sellainen yksi ainoa, vanhempi ja tietyllä tapaa itseeni verrattuna täysin erilainen, mutta kuitenkin niin samanlainen mies. Sellainen, jota imelästi nimittäisi sielunkumppaniksi. Ilmeisesti tämä mieskin tajusi yhtäläisyytemme varsin nopeasti, ja välimme olivat alusta asti jotain enemmän kuin pelkkää kaveria. En salannut omia tunteitani, mutta mies löysi sielunkumppaninsa toisesta, mistä ei ilokseni kuitenkaan tullut mitään. Koko vuosi on pyöritelty sekavaa kuviota, johon lukeutuu miehen sekoilu kännissä vähän yhden jos toisen kanssa, häntä koipien välissä palaaminen minun luokseni, mutta mitään suhdetta hän ei kuulemma koe voivansa kanssani kehittää.
Menin tuosta aivan vitun rikki, aikani riehuin, mutta miehen ystävyyden arvon tajutessani palasin siihen ystävyyden esittämiseen. Olen viimeiset puoli vuotta pyörittänyt muitakin kuvioissa, mutta ei tunnu missään.
Nyt se mies on kuukauden ulkomailla, ja joka vitun päivä on aivan sairas ikävä. Aivan järjettömän säälittävää roikkua vuosi jossain, joka aivan selvästi on antanut ymmärtää, ettei tule mitään. Mutta mä en ihan oikeasti ilmeisesti voi elää sitä miestä. Toistaiseksi mies ei ole seurustellut kenenkään kanssa, mutta jos/kun niin käy, musta ei jää jäljelle juuri mitään. Säälittävää. Siksi pitäisi joko heivata koko mies elämästä tai tyytyä nykyiseen. Kumpikin vie multa järjen.
Olen 23 vuotias mies ja vieläkin NEITSYT. Olen yrittänyt iskeä muijia, mutta ei vaan onnistu.
Kävin viime viikolla sokkotreffeillä miehen kanssa. Yhteinen kaveri antoi meille toistemme numerot ja ehdimme puhua pari kertaa puhelimessa ennen tapaamista. Kun saavuimme sovittuun tapaamispaikkaan oli mies jo odottamassa ja tervehti minua kertomalla olevansa helpottunut, että olen "tosi hyvän näköinen, enkä mikään läski".
Kommentti tuntui todella idioottimaiselle ja pahallekin, koska olen ollut lapsena pyöreä ja laihtunut nykyisiin mittoihini vasta myöhäisteini-iässä. Mies ei edes itse ollut erityisen atleettinen, mutta kehtasi silti tuoda esiin ulkonäkökeskeisyytensä.
Treffit sujuivat ihan kivasti, mutta ilmoitin loppuillasta etten ole tällä hetkellä valmis seurustelemaan. Totuus on kuitenkin se, etten arvosta hänenlaisiaan miehiä.
Kun lopulta vuosien yksinäisyyden jälkeen löysin tyttöystävän, niin tietysti sellaisen, jota en seksuaalisesti halua ollenkaan vaikka se onkin muuten tosi mukava ja aika paljon nuorempikin. Nussitaan kyllä yhtä mittaa, koska tyttö haluaa mua todella paljon ja koska on ihan kiva tehdä toinen iloiseksi vaikka joutuisi itse runkkaamaan jälkeenpäin.
Kuusi vuotta ollaan jo oltu yhdessä enkä ole naidessa saanut kertaakaan orkkua.
Mielessä on kyllä käynyt erillisen seksinaisen etsiminen, mutta sen verran kunnon mies olen, että en ole sitä toteuttanut. Nettichateissa olen jonkin verran roikkunut puhumassa tuhmia tyttöjen kanssa ja haaveilemassa.
Minusta on hauska kirjoittaa provoja erilaisille äideille tarkoitetuille keskustelupalstoille internettiin ja naureskella sitten seuratessani riitoja, mitä saan aikaan. Äitejä on niin helppo provosoida netissä, ei tarvitse kuin vähän vihjata jotain tyyliin "Jokainen hyvä äiti imettää lastaan vähintään 2-3 vuotta ja yli 1-vuotiaan lapsen imetys on lapsen hyväksikäyttöä".
