Rippituoli

En ymmärrä mitä tarkoittaa sanonta 'kyrpä otsassa'.

En ole koskaan maksanut seksistä. Nyt ajattelin jo kokeilla kun en jaksa käydä baarissa vonkaamssa, ravintolassa tanssimassa ja risteilyllä ryyppäämässä. Harvoin sain, ja rakastuin, tuttu tarina, nyt suren mennyttä ja mietin tulevaa. Elän katkeruudessa!

Heti Espanjan maalin jälkeen lähdin baarista kotiin nukkumaan. Aamulla sitten meni kahvit väärään kurkkuun kuin luin teksti-tv:stä tuloksen. Hävettää.

Kärsin tällä hetkellä pahasta arvoristiriidasta työelämässä. Työskentelen tällä hetkellä rahoitusalalla ja vuosi vuodelta tuntuu enemmän ja enemmän että tää ei oo se oikea ala. Olen kouluttautunut alaa varten monta vuotta ja olinkin alussa innoissani; myyntihenkinen ja tuloshakuinen. En enää. Mutta.. Työtä on pakko tehdä jo lapsien ja perheen takia enkä voi vaan (omasta mielestäni) hypätä tyhjän päälle ja vähät välittää kuukausittaisesta palkkatulosta. Nyt teenkin työni vasammalla kädellä ja en juurikaan kiinnitä huomiota työni laatuun. Alanvaihtoa VAKAVASTI harkitseva.

Vaimo jäi kiinni pettämisestä. Oli kovasti pahoillaan ja esitin ymmärtäväistä. Oikeasti olin tosi vihainen ja mietinkin heti kostoa. Sen ollessa töissä kävin nakkikioskilla syömässä kunnon rasvapurilaisen ja vielä makkaraperunat jälkkäriksi. Sitten kaupasta kaljaa ja kotiin vetämään kännejä. Nuo molemmat on minulta toistaiseksi kielletty, koska vaimoa haluaa minun mahtuvan vanhaan pukuun kevään juhliin mennessä. Kännissä iski pikku piru ja väänsin tortut sen Samsonite-matkalaukkuun.

Seurustelen, mutta silti etsin netistä maksullisia naisia. Käytän siihen ainakin puoli tuntia päivässä, tai voi kulua parikin tuntia. Etsin aina nuoria naisia, joilla olisi mahdollisimman isot rinnat.

Pari kertaa olen maksanut nuorille naisille seksistä - olette oikeassa, ilmaiseksi en varmasti saisi niin nuorta seuraa.

Naisystäväni on kyllä kaunis, mutta aika pienirintainen. Asumme eri kaupungeissa,ja näin minulla on mahdollisuus surffailla treffi-ilmoituksia. En kuitenkaan nykyään uskalla mennä maksullisille, koska pelkään että saisin jonkun taudin, jonka sitten tartuttaisin naisystävääni. Surffailuni on siis aika turhaa.

Olen poikaystäväni kanssa pelkästään taloudellisista syistä. Muutaman vuoden kuluttua kun oma lompakkoni on vähän paksumpi, voin hänet jättää. Onneksi hän on kuitenkin hyvännäköinen ja hauska, lievästi kyllä vi---taa että aika huono sängyssä. Mutta kyllä sitä vielä jaksaa!

En ole ikinä seurustellut. En enää jaksa tajuta, miksei kukaan mies kiinnostu. Yhden illan juttuja olen harrastanut, sillä pidän seksistä, mutta enää ei meinaa käydä flaksi, kun pienehkössä kaupungissa panee vääriä ihmisiä alkaa jutut liikkumaan ja maine mustumaan. Mä en ole mikään nymfomaani, eikä mulle kelpaa ihan kuka vaan. Tuntuu pahalta, kun enää ei vaan kelpaa kenellekään. Ystävät eivät ymmärrä tai halua ymmärtää. "Ole tyytyväinen jos saat edes kerran puolessa vuodessa. Näytä kauniimmalta. Pukeudu paljastavammin. Ole aktiivisempi. Joo mä ymmärrän täysin koska mun elämä on 4 kertaa paskempaa ku sun elämä voi koskaan olla."

Olen karismaattinen ja mun on hyvin helppo aina puhella miesten kanssa, enkä ulkoisestikaan ole mikään Tukiaisten klaanilainen. Silti vaan tuntuu, että maine sotii vastaan. Mä haluaisin vaan jonkun, jolle tehdä ruokaa ja jonka kanssa keskustella ja kattoa urheilua enkä vajota yksin oman kotini vankilaan. Mua pelottaa, että mä kuolen yksinäisenä.

Olen rakastunut mieheen kenen kanssa minulla on ollu aina välillä on/off suhde teinistä lähtien. vaikka se käyttäytyy kuin kusipää mua kohtaan eikä se koskaan halua mun kanssa mitään vakavampaa en voi vaan unohtaa sitä.. luulin vähän aika sitten ku en olut nähnyt vuoteen sitä että ei tunnu enää missään.. mutta heti kun näin tuntu että saan sydänkohtauksen ja jalat pettää alta. se on niin täydellistä se tapa jolla se kattoo mua, hymyilee mulle, halaa mua aina vähän liian pitkään, puhuu mulle..vietettiin yö yhdessä ja juteltiin olin taas onnellinen.. Vähän ajan päästä se alko taas seurustelee jonkun ruman harakan kanssa. väitän kaikille ettei kiinnosta vaikka tuntuu ettei mulla ole ees syytä elää ilman sitä..

Nain poliisi sedän kanssa, joka on suhteessa. Onneksi(?) heillä ei ole lapsia, niin ei haittaa. Nainen lennelkoot missä tahtoo. :D

Tumputtelen jonkinlaisessa jooga-asennossa jalat pääni yli siten, että lastit tulee suoraan naamalleni ja suuhunkin. Tunnetusti tuotos kirvelee, jos se osuu silmiin.

Kerran sitten nukahdin rentouttavan toimituksen jälkeen lasti naamallani. Heräsin tunnin kuluttua siihen, että silmäni olivat punaiset kuin tomaatit ja niihin sattui kun olisi lyöty.

Ei tämä kai mikään hirveä synti ole, mutta elän tällä hetkellä sossun tuella. Tätä ennen äitini maksoi vuokrani. Sitä ennen asuin kotona. Eikä siitä ihan hirveän kauan aikaa ole, kun olin vielä hänen kohdussaan. Eikä hävetä yhtään.

Naiseksi katson todella paljon pornoa. Useimmiten etsin videoita joissa vanhempi kiimainen ja toisinaan ruma mies panee nuorempaa isotissistä naista. Hävettää että tämä on ainoa keino jolla saan tyydytykseni.

(Selvennykseksi: Ei niitä videoita missä on harmaita pappoja ja anorektisia ponihäntäisiä tyttöjä vaaleanpunaiset vaatteet päällään.)

Nukuin työpaikan vessassa noin tunnin, kun oli niin kova krapula.

Nautin ulkona virtsaamisesta, myös kaupungissa siis. Vessassa kuseminen, kotona tai julkisissa vessoissa, ei tarjoa ulkokusemisen rentouttavaa vaikutusta. Asun Helsingissä, joten sopivia paikkoja "vesien heittämiseen" ei ole läheskään niin paljon kuin haluaisin. Pahennusta en herrasmieshenkisenä halua aiheuttaa, joten kuseksin vain jotakuinkin turvallisissa paikoissa ja tilanteissa. Usein silmäilen liikkuessani sopivia paikkoja, ja parhaimmat pyrin käyttämään vaikkei kusihätää olisikaan. Kaupunkisuunnittelijoilta toivoisin julkisten vessojen (paskahätä) lisäksi hyvien, kunnolla peittävien kusipensaiden ja vastaavien näköesteiden sijoittelua suuressa määrin Helsinkiin ja muihin kaupunkeihin.

Olin nuorempana tunnollinen ja ahkera ihminen. Valmistuin nopeasti yliopistosta ja menin heti töihin. Puoli vuotta sitten työpaikalla oli yt:t ja sain kenkää, vaikka omasta mielestäni olin osastoni parhaita työntekijöitä. Se aiheutti täydellisen kyllästymisen koko työelämään. Nyt elän ansiosidonnaisella (reilu 2000e/kk) eikä ole aikomustakaan hakea töitä. Sen sijaan keskityn harrastuksiin ja matkustelen ulkomailla.

Minulla on mitä ilmeisemmin Peter Pan-syndooma, koska olen kykenemätön kasvamaan henkisesti aikuisesti. Käyttäydyn kyllä monin tavoin aikuinen ihmisen tavoin (käyn työssä, asun itsenäisesti, teen kotitöitä jne), mutta sisimmässäni tunnen olevani pelkkä pikkupoika. Haluaisin olla yhä se huoleton noin 12-16 vuotias poika, joka sai kuljeskella melko vapaasti missä halusi ja jolla ei ollut vastuuta lähes mistään. Ehkä tämän ongelman takia olen myös kyvytön pitempiaikaisiin ystävyys- tai seurustelusuhteisiin.
Aina ennen pitkää ne alkavat kyllästyttää ja joudun lopettamaan ne sen takia.

Tapasin baarissa 22 v. kundin ja illan lopuksi päädyimme vällyjen väliin. Luulin pääseväni tästä asiasta yhden illan peuhaamisella. Nyt vuoden jälkeen jatketaan tätä edelleen... Kun tuntuu, ettei eroonkaan toisesta pääse. Päässä vaan pyörii, että mitä pitäisi tehdä? Ai niin, itse olen naimisissa ja 2 lasta ja kundi avoliitossa ja 1 lapsi. Niin ja unohtamatta sitä, että itse olen 30 v......

Haluaisin ihan hirveästi olla zen, ommm ja cool, ja olla ihminen, joka käy joogassa. Ostin helkkarin kalliin kortin hienolle studiolle, ja olen kokeillut kaikkea lempeästä hot joogasta ashtangaan, mutta eeei. Perseestä on se ähellys, paikat tulee kipeäksi, ja kun pitäisi keskittyä hengitykseen, teen mielessäni kauppalistaa, koska se touhu on niin tappavan TYLSÄÄ.

Parasta on toistaiseksi ollut nähdä Aku Louhimies venymässä pikkuruisissa shortseissaan. Sääli vain, että meikäläisen piireissä tämän täräyttäminen olisi sosiaalinen itsemurha.

Mutta pitäkää tunkkinne, mä menen combatiin riehumaan.

Kaupan kassaneiti saa stondiksen aikaan joka kerta kun käyn siellä ostoksilla. Likka on parikymppinen ja hymyilee kauniisti ja kyselee jopa kuulumisia. Ajaudun aina tämän likan kassajonoon koska tyttö on niin mukava.

En viitsi ruveta tämän enempää ottamaan kontaktia mutta eläimelliset vaistot käskevät pariutumaan. Ehkä kerran elämässä aiemmin on tullut näin vahva halu.

Olen naimisissa ja kotona on pieni lapsikin. Olenko siis peruspuutteessa elävä setämies?