Rippituoli

Olen vieläkin täysin rakastunut vanhaan kesäheilaani. Juttu kesti n. 5 kk ilman mitään kunnollista ja päättyi tyhmyyksiini. Emme ole missään väleissä enää vaikka olen aina silloin tällöin ottanut yhteyttä ja heiluttanut valkoista lippua. Emme ole kunnolla edes keskustelleet (näkemisestä puhumattakaan) kymmeneen kuukauteen, mutten saa häntä mielestäni. Vertaan kaikkia häneen, enkä koe, että kukaan on yhtä komea tai hauska tai täydellinen minulle. Harmikseni mies tuskin koskaan minusta välittikään.

Olen parisuhteessa vain taloudellisista syistä. Usko rakkauteen loppui jo ajat sitten, kun totesin ihmisten käyttävän toisiaan vain hyväksi, miksi en siis minäkin. Naimisiin en tietenkään ole mennyt enkä mene. Kevääseen asti ajattelin näin jatkaa ja sit eukko pihalle. Asunto on minun, joten siitä ei tarvitse kinata. Nyt kun avovaimo maksaa puolet kuluista on kiva, kun kertyy mukava pesämuna makeaa elämää varten. Vakikumppanissa hyvä puoli on se tietty, että seksiä saa ilman mitään soidinmenoja. ;) Mut ei tämä parisuhde ole sittenkään sen väärti. Kesää kohden on sit mukava käydä katselee uusia tuulia...

Lapsena varastin isosiskon rahat, joita hän oli säästänyt puolen vuoden ajan ostaakseen polkupyörän, menin ostamaan rahoilla kaupasta leluja ja vein ne kotiin. Minulla oli huoneessani niin paljon leluja, etteivät vanhemmat huomanneet yhtään että sinne oli ilmestynyt uusiakin leluja, joten en jäänyt kiinni. Siskoa kyllä kävi sääliksi, sillä hän sai aika pitkän kotiarestin, koska vanhemmat luulivat hänen tahallaan hukanneen rahansa.

Naiseksi olen täysi sika! Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 6 vuotta ja alunperin tämän suhde alkoi salaisesti. Erosin silloisesta miehestäni ja aloimme seurustella julkisesti. Pian huomasin, että hänen seksihalunsa eivät olleet lainkaan sitä luokkaa kuin omani.. ja hän haluaa mielummin suuseksiä tai käteenvedon, kun taas minä haluan aina tuntea miehen sisälläni loppuun asti. Tästä johtuen petän taas... nyt sillä erotuksella, että kumppaneita on paljon. En tunne omantunnon pistoksia näin tehdessäni. Nautin suunnattomasti seksistä enkä vain voi lopettaa. Edes kiinnijäämisen pelko ei tunnu missään, hän voi hoitaa itse itsensä, kun minun kanssani ei saa erektiota kestämään , vaikka muilla miehillä ei ole asian kanssa mitään ongelmia. Päiväni kuluu vain seksiä ajatellessa ja miettien, että keneenkään tällä kertaa ottaisin yhteyttä. Tajuan, ettei tämä ole normaalia, mutta en vain voi hillitä itseäni!

Olen yllytyshullu. Säätö-poikakaverini yllytti minua ottamaan häneltä poskeen torinrannassa päiväsaikaan. Sittemmin yllytti hieman rauhallisemmassa paikassa, joen rannalla. Ei siinä, mutta kun vieressä on kävelytie ja siitä sattui juuri sillä hetkellä menemään vanhempi nainen puudelinsa kanssa ohi. Myös nuori meloja, nainen, meni ohi ja sekosi melomisrytmissä ihan totaalisesti.

Tiedän, että synnyin poikana, minulla on miehen sukupuolielimet ja miehen nimi. Omasta mielestäni sukupuoleni on kuitenkin määrittelemätön, en koe olevani kunnolla kumpaakaan sukupuolta. En tunne olevani mies, mutta en myöskään nainen. Tai sitten olen puoliksi kumpikin, puoliksi mies ja puoliksi nainen, mutta en kuitenkaan täysin kumpikaan.

Minulla on ollut 22 seksikumppania, suurin osa yhdenillanjuttuja. Tuore poikaystäväni kysyi seksikumppanieni määrästä, mutta vastasin yli puolet vähemmän enkä usko, että pystyn sanomaan ikinä totuutta, sillä hänellä on niin voimakkaat käsitykset liittyen asiaan.

Lähdin aikaisemmin suht helposti ei niin puoleensavetävien miesten matkaan ja toivon, että moni seksijuttu olisi saanut jäädä kokematta.

Olen saattanut itseni aikamoiseen umpikujaan.

Kaikki alkoi viime vuoden loppupuolella. Tapasin kauniin naisen työpaikalla. Olin jo pannut hänet merkille vuotta aikaisemmin ja silloin jo kipinät lentelivät. Ajattelin, että tästähän saa hyvät panot ja vähän iloa elämään eltaantuneen ja seksittömän avioliiton lomaan. Puhuimme myös avoimesti pelisäännöistä ja siitä etten missään nimessä halua eroa, kun lapset ovat niin pieniä. Kuinkas sitten kävikään. Hullaannuin, rakastuin, jouduin toteamaan olevamme yhteensopivia jokaisella keksimälläni osa-alueella. Samat vastapuolella. Hän otti eron miehestään ja muutti omilleen. Suhteemme jatkui ja avioliittoni kärsi yhä enemmän. Kesällä jäimme sitten kiinni.

Olen pitänyt kiinni päätöksestäni, etten halua eroa syystä että lapset ovat pieniä ja olen itse käynyt läpi vanhempieni eron hyvin nuorena. Olemme nyt ravanneet kohta puoli vuotta parisuhdeterapiassa ja kumpikin vielä omilla psykiatreillaan ilman mainittavaa edistystä. Jatkuvaa aaltoliikettä. Vaimo ei pääse yli tapahtuneesta ja minä en vaan pysty enää innostumaan hänestä. Samaan aikaan ikävöin toista. Vaikka hänen kanssaan olenkin sopinut, että näissä olosuhteissa emme voi jatkaa ja katsomme asiaa uudestaan, jos tilanne muuttuu minun puolellani, tuntuu siltä, että heitän menemään ainutlaatuisen mahdollisuuden tulla onnelliseksi. Kysyn itseltäni päivittäin kuinka paljon olen lasten vuoksi valmis uhraamaan itsestäni. Ja kuinka pitkään.

Viimeviikolla sain tarpeekseni vaimon nalkutuksesta ja päätin että seuraavat kaksi vuotta mennään koeajalla ja jos ei rutinat haihdu niin otan eron.

Käytän myös seuraavat kaksi vuotta kuntoiluun ja avioliitossa rapautuneen markkina-arvoni palauttamiseen niin että naismarkkinoilla riittää vipinää tulevaisuudessa. Kroppa kuntoon, kunto korkealle ja rahaa jemmaan.

Naimisiin en mene enää ikinä. Se oli ehdottomasti suurin virhe elämässäni.

Lapsia käy sääliksi, mutta ei onnetton avioliitto lapsillekaan ole hyödyksi.

Kävin 1. kerran elämässäni Thai-hieronnassa ja tarjottiin suuta ja otin hoidon. Kaduttaa, ei siitä tullut mikään häävi olo, vaikka paineet purkautuikin. Ällöttää, oksettaa koko touhu. Ei kiitos enää, never ever. Ja se hieronta, no ei se ollut hierontaa. Vaikka sinkkumiehenä elänkin, niin en niin puuteessa, että tätä tarvisin.

Olen rakastunut 10 v vanhempaan pomooni joka on naimisissa + 2 lasta. Tunteet ovat molemminpuoliset. Ei ole aikomustakaan aloittaa suhdetta vaikka pomon mukaan ne asuu vaimon kanssa yhdessä lasten takia (eri kerroksissa) ja vaimolla on kuulemma rakastaja. Olen liian vanhanaikainen ja tylsä lähteäkseni tällaiseen mukaan. Onneksi pomo ylennettiin juuri uusiin tehtäviin ulkomailla.

Olen hyvätuloinen, mutta silti myymälävaras. Saan kunnon sävärit onnistuneesta näpistyksestä. Parempaa kuin huono seksi.

Olen naimisissa, mutta petän miestäni jatkuvasti jopa ryhmäseksiä harrastaen.

Olen ollut avoliitossa jo yli 5 vuotta mutta välillä haen pientä (ja ehkäpä joskus vähän isompaakin ;-)) jännitystä elämään baarireissujen yhteydessä. Olen monen mielestä ihan kivannäköinen typykkä ja tykkään pukeutua naisellisesti. Käytän baarikierroksella usein hametta, stay-uppeja ja korkkareita. Se mikä saa tuntemaan perhosia vatsanpohjassa on se, että tykkään usein jättää myös pikkarit kokonaan pois jalasta. Tiedän, että varmaan jonkun mielestä on pervoa kulkea baarissa ns. peppu paljaana vaikka sitä ei nyt suoraan kukaan näekään. Itselle tulee kuitenkin aika "kuuma" olo, kun istahdan vaikkapa baarin sohvalle, nostan hieman hameenhelmaa ja vilautan varovasti. Pari kertaa muutama komistus onkin tullut tekemään lähempää tuttavuutta kanssani, koska ovat huomanneet pikku vilautukseni. En tiedä onko tämä nyt niin normaalia mutta ainakin kostuttaa minun posliinini... ;-)

Pakko tehdä tunnustus täällä, kun en voi tehdä sitä suoraan niille ihmisille joille minun pitäisi se tehdä.

Tunnustukseni on, että olen rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni, valitettavasti tunteitteni kohde ei ole vaimoni vaan uusi työntekijä töissäni.
Mistä tiedän, että uskallan käyttää noin rajua ilmaisua kuin rakastunut, ihmisestä jonka olen tuntenut reilusti alle puoli vuotta ja jonka tunnen vain työpaikalta.

Siitä, että tunteet joita koen vyöryvät ylitseni kuin hyökyaallot, niiden voima on jotain täysin erilaista kuin mikään mitä olen koskaan aikaisemmin tuntenut ja kaikki aikaisemmat tunteet elämäni aikana ovat olleet kuin leudon kesätuulen nostamia laineita.

Huomaan, että hakeudun tuon naisen seuraan mitä ihmeellisimmin tekosyin ja vaikuttaisi siltä, että myös hän tekee kanssani samaa, tai ainakin minusta vaikuttaa siltä. Tätä outoa kissa ja hiiri -leikkiä on jatkunut nyt tovin, oikeastaan heti siitä hetkestä kun hän aloitti meillä, aina välillä toinen meistä yrittää ottaa etäisyyttä, mutta ei mene kuin tunteja ja löydän meidät taas jostain sivummalta käymästä kahdenkeskistä keskustelua, jossa ei oikeastaan ole mitään merkityksellistä sisältöä - vain sanoja, joiden tarkoitus on antaa tekosyy olla vielä muuta hetki toisen lähellä.

Sisäinen ristiriita repii sieluani kappaleiksi, en osaa päättää jatkaako velvollisuuden tunteesta nykyisessä avioliitossani, jossa fyysisen kosketuksen määrä on vuodessa vähäisempi kuin tyypillisellä avioparilla viikon aikana, kaipa sitä voisi luonnehtia kimppakämpässä asumiseksi, joka perustuu yhteiseen asuntolainaan.

Toisaalta nyt on ehkä hyvä, että asiat ovat kotona niin kuin ovat, sillä ajatus rakastelusta vaimoni kanssa on alkanut tuntua vastenmieliseltä ja … tiedän että kuulostaa naurettavalta, siltä että silloin pettäisin tätä uutta tuttavuutta. Tiedän, että jos valitsen tämän vaihtoehdon, jossa yritän jatkaa nykyistä elämääni, en tule antamaan sitä ikinä itselleni anteeksi. Toinen vaihtoehto on hypätä uimataidottomana altaan syvään päähän, ottaa avioero, joka pakottaisi myymään talon, johon vaimoni on niin kiintynyt, ottaa niskoilleni vaimon ja oman suvun paheksunta karkaamalla ”toisen naisen matkaan”, tehdä ihastuksestani kodinrikkoja, siis käyttäytyä kuin mikäkin itsekeskeinen ja moraaliton hirviö tavoitellessaan henkilökohtaista onnea.

Entä jos kaikki kuminkin on vain hellyydenkipeän minuuden luomaa harhaa ja unelmieni kohde onkin kiinnostunut minusta vain ystävänä ja murskaisin vaimoni haaveet sen takia.

Helvetti että elämän pitää olla välillä monimutkaista.

Tyttöystäväni oli pettänyt minua seurustelun alussa. Itsellä oli edellinen seksikumppani kuukautta aiemmin kuin aloimme seurustelemaan. Nyt kuitenkin kun asian sain selville, petin häntä päivää ennen hänen rakkaimman perheenjäsenensä hautajaisia. Ja toisen kerran samanlaisessa tilanteessa. Hautajaisia nauroin pääni sisällä ja mietin, miten loistavasti sain toteutettua kostoni....

Kuulun yliopisto-opiskeluiden kautta kaveripiiriin/opiskelijaporukoihin (ml. ainejärjestö, osakunta jne.), mitkä koostuvat pääasiassa cityvihreästi ajattelevista ihmisistä ja myös usealla on elämänarvot kyseisen aatesuunnan mukaisia. Olen kuitenkin äänestänyt ainakin kolmissa viime vaaleissa perussuomalaisia, vaikka monesti kännätessä toisiltamme tivaamme, että ketä äänestit ja olen tietenkin valehdellut äänestäneeni esimerkiksi vihreitä.

Avomieheni osti mulle hienon ja kalliin pyykinpesukoneen syntymäpäivälahjaks ehkä puoli vuotta sitten. Mä en oo oikein ikinä oppinut käyttään sitä, joten aina kun mies lähtee töihin tai harrastuksiin niin pesen kaikki meidän pyykit käsin pienessä pesuvadissa ja mieskin kehuu vaan, että kuinka hienoo jälkee pesukone saakaan aikaseks. Mä tietysti hymistelen mukana, että onpas mukavaa kun on nyt toi pesukone, säästää niin paljon aikaakin...

Huoh en tiedä miks se on niin vaikeeta, oon lukenu tota ohjekirjaakin kannesta kanteen ja kyllä mä OSAAN pestä pyykkiä, mutta tossa on vaan liikaa kaikenmaailman symboleita ja nappeja ja ohjelmia, että mä oon julistanut sen voittajaks ajat sitten. En edes kehtaa enää tässä vaiheessa tunnustaa miehelle, koska sitten vaikuttaisin vieläkin tyhmemmältä.

Teetin abortin viisi vuotta sitten. En ole sitä katunut, ja ystäväni tietävät asiasta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, että varsinainen syy keskeytyksen tekemiseen oli, että minulla ei ollut mitään käsitystä mahdollisesta isästä: vaihtoehtoja oli ainakin neljä, joista yksi oli täysin tuntemattomaksi jäänyt baaripoka.

Kumppaneita minulla on ollut elämäni aikana kymmenittäin. En ole pitänyt lukua neljänkymmenen jälkeen. Yleensä samanaikaisesti minulla on useita hoitosuhteita, ja kaikkien kanssa pannaan paljaalla. Klamydia ollut kaksi kertaa.

Olen 21-vuotias tyttönainen ja olen harrastanut seksiä 45 miehen kanssa.

Olen seurustellut kohta 6 vuotta itseäni 9 v vanhemman miehen kanssa. Kihloissa olemme olleet vuoden.. tänä aikana olen pannut erästä miestä kahdesti viikossa ihan vaan sen takii, etten saa kotona tarpeeksi. Mieheni ei tiedä tästä ja jos kotona tahti muuttuu, niin tän toisen voi heivata.. ei oo siis mitääm tunnesiteitä, vaan pelkkää seksiä. Ja jos joku neropatti sanoo, et puhu miehelles.. ni joo.. puhuttu on ja mikää ei muutu..