Rippituoli

Minulla on ollut ystävätär monta vuotta, jonka kanssa olemme puhuneet huolistamme. Omasta puolestani ymmärrän ettei tapaamiset aina sovi, mutta jos itse kieltäydyn joskus, hän tulee hyvin piikikkääksi. Teen pitkääkin päivää välillä, koska olen minulla on oma yritys. Haluaisin enemmän vapaa-aikaa, mutta se ei nyt onnistu. Silti saan kuulla, miten muut hoitaa asiat paremmin kuin minä, siis raha-asiat, pukeutumisen, miessuhteet yms. Olemme samalla alalla, minkä takia varmaan ystävyys ei ole helppoa.

Seurusteltu reilut kaksi vuotta hyvännäköisen ja mukavan tytön kanssa. Viime aikoina muija alkanut lihoa (tähän mennessä n. 10 kg) ja ulkonäkö vituttaa minua enemmän päivä päivältä. Olen harkinnut eroa, mutta muija meni tunnustamaan olevansa masentunut ja onneton. Pelkään, että eron tullessa hän murtuisi täysin ja elämä menisi raiteiltaan.

Taistelen tunnontuskissani kahden vaihtoehdon välillä: jättääkö lihoava, mutta mukava tyttöystävä ja vaihtaa pitkästä aikaa sinkkuvaihteelle vai jäädä suhteeseen ja yrittää korjata tilanne? Muija on myös alkanut olla vittumaisempi ja nalkuttavampi kuin ennen, mistä lie johtuu. Lisäksi tekisi mieli taas saalistamaan pitkän seurustelun jälkeen.

Houkuttelen vieraita itseäni kiehtovia miehiä kimppaseksiin itseni ja vaimoni kanssa. Minulla ei kuitenkaan ole vaimoa ja jossain vaiheessa joudun aina viheltämään pelin poikki ennen paljastumistani sinkuksi. Kirjoittelen jopa sähköposteja näille vieraille miehille vaimonani ja pari miestä on huomannut tämän ja olen ollut vähällä saada selkääni.

Tiedän, että tällainen on tyhmää varsinkin kun osa miehistä on erittäin vaikutusvaltaisia alfauroksia. En kuitenkaan osaa lopettaa ja osasyy siihen on pohjimmiltaan häilyvä seksuaalinen identiteettini. Häpeän.

Olen hurahtanut zumbaan.

Tunnustan olevani kateellinen miehille siitä, että rappioelämän viettäminen ei ala näkyä heissä yhtä nopeasti kuin naisissa. Olen itse hieman vajaa kolmekymppinen nainen ja elän hyvässä parisuhteessa. Olen alkanut huomata, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän on nähtävä vaivaa, jotta peilikuva ei ala ahdistaa.

Mieheni kanssa tykkäämme kuitenkin molemmat lomilla rillutella sangen perusteellisesti ja tiedän mieheni viihtyvän kanssani festareilla ja baarissa. Edellä kuvatun toiminnan harrastaminen kesälomalla toi minulle neljä lisäkiloa (olen kyllä edelleen normaalipainoinen), miehessäni ei ole nähtävissä mitään muutosta. Sama kuvio toistuu joka vuosi - työaikana harrastamme liikuntaa ja syömme terveellisesti, kesällä repsahdamme. Repsahtamisen seuraukset vain tuntuvat minulla pahenevan vuosi vuodelta. Tiedän toki, että mieheni arvostaa kiinteitä ja hoikkia naisia, kukapa ei, mutta myös naista, joka ei sylje lasiin ja josta saa seuraa krapulapizzalle. En siis tiedä, mitä tulevilla lomilla kannattaisi tehdä, jättäytyä pois yhteisistä riennoista ja nauttia hehkeämmästä ulkomuodosta vai rillutella entiseen malliin painonnousun uhalla.

Avovaimoni oli ennen urheilullinen ja hyväkuntoinen, vuosien myötä hän on menettänyt kiinnostuksensa jopa arkiseen hyötyliikuntaan. Hän ei ole lihava mutta muutos menneeseen on merkittävä. Ennen liikunnallisuus ja kuntoilu oli yhteinen harrastuksemme mutta ei enää. Henkisesti avovaimoni ei ole muuttunut mutta fyysinen rapistuminen on silminnähtävää. Suhteemme on nyt telakalla ja se tuntuu pahalta. Vika on oikeastaan minussa koska edelleen pidän kaikista muista piirteistä hänessä mutta en vaan tiedä voinko elää tuon saamattomuuden ja täydellisen itsestävälittämättömyyden kanssa. Yksinkertaisesti hän ei enää viehätä fyysisesti. Varmasti olen pinnallinen ja syntinen mutta rakastuin kokonaisuuteen ja osan olen menettänyt. Enkä todellakaan vaadi huippu-urheilijan kroppaa mutten oikeen hyväksy sitä toistakaan ääripäätä.

Mulla on taas epäspesifi emätintulehdus. :(

Myönsin vasta nyt itselleni, että olen homo. Aiemmin ajattelin olevani bi,
joka haluaa parisuhteen naisen kanssa ja vain seksiä miesten kanssa.
Ehkä se oli yhteiskunnan paine ja että binä olo on jotenkin hyväksytympää,
joka sai ajattelemaan näin. On vain myönnettävä, että kyllä ne on miehiä,
joita bongailen terasseilla ja kadulla. Joskus joku nainenkin saa pään
kääntymään, jos on erittäin hyvännäköinen ja persoonallinen. Mutta siihen se sitten jääkin.

No, enpä ainakaan päätynyt kaapissa olevaksi ukkomieheksi, jolla vaimo ja pari lasta kotona, joka huomaa olevansa homo. Se olisi ollut ikävämpi juttu. En ainakaan loukkaa ketään. Toisaalta olisi lapsia. Nyt ehkä vähän nihkeämpää sen suhteen... :)

Vituttaa vain, että meni näinkin kauan asian kanssa pähkäillessä. Paras nuoruus takana. Tän ikäinen on kuulemma jo "hylkytavaraa" pinnallisilla
homomarkkinoilla. No, kai parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen alkanut vihata seurustelevia kavereitani. En jaksa katsoa kutemista enkä kuunnella lässytystä, kuinka ihanaa parisuhteilu on. Myös jatkuva "me" muodossa puhuminen saa minut hulluksi.

Kuitenkin olen kateellinen ja haluaisin poikaystävän.

Ulkoinen olemukseni on viimeisen päälle macho, olen kunnon äijäammatissa töissä jne... Kuitenkin joka kerta, kun näen AC/DC:n livenä tai dvd:ltä, niin itken kuin pikkutyttö. Varsinkin konsertin alkupuolella on oltava aurinkolasit päässä, ettei vaimo näe. Noloa.

Aina kun harrastan itsetyydytystä, niin minulle tulee syyllinen olo, koska lapsuudessani minulle opetettiin, että itsetyydytys on syntiä ja häpeällistä. Kerran ollessani noin 18v isäni yllätti minut harrastamasta itsetyydytystä ja oli minulle raivoissaan, kun hänen mukaansa miesten ei kuulu harrastaa sellaista. En ole myöskään koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa, koska sekin on saamani kasvatuksen takia mielestäni syntiä ja sopimatonta, jos ei ole naimisissa ja harrasta seksiä vain saadakseen lapsen.

Harrastan omankäden alennusta. Säädän alennustarrojen kanssa... vaihdan sovituskopissa haluamaani vaatteeseen muusta tuotteesta olevan tarran. Hyvin on toiminu.

Viimeisen kuukauden aikana olen nyt kolmeen otteeseen jättänyt menemättä töihin ollessani "kuumeessa, vatsataudissa jne." Tosiasiassa en muista milloin olisin niin sairas ollut että se työntekoa olisi haitannut. Vihaan työtäni. Teen paperihommia, joihin kukaan muu ei suostu koskemaan. Olen työyhteisön hierarkiassa pyramidin pohjalla ja minua voi kohdella kuin ilmaa. Mielummin olen pelannut aamukolmeen tietokonepelejä kaljaa kitaten.

Aion heittää pitkän parisuhteen ikkunasta ulos. En vain jaksa enää tätä loputonta antamista (en tarkoita seksiä), ja se mitä saan takaisin, on yksi sadas osa siitä.

Olen ns. kunnollista perheenisätyyppiä, joka hoitaa hommansa viimeisen päälle mallikelpoisesti - niinkuin toki hoidankin. Syntini on vieraat naiset. Olen erinäisten treffipalstojen vakkariasiakas, joissa vokottelen laadukkaita ladyjä. Ja kun riittävästi uistinta heittelee, niin joskus tärppääkin. Kukaan ei ikinä minusta uskoisi, siitä olen satavarma.

Käytän kauppakassina mustaa "lähikauppa on ekoteko" -kassia. Krapuloissani otin kalsarini käteen (mustat), kun lähin ostoksille (korjaussarjaa) hakeen. Kummasti kassaneitejä hymyilyttää aina, kun näkevät meikäläisen.

Mulla on yleensä ollut asiat hyvin, mutta viime aikoina oon alkanut voida pahoin henkisesti. En jaksa enää mun miesystävää, se totuus sattuu.

Olin ennen iloinen ja hauska persoona, en ole ollut kumpaakaan niistä pitkään aikaan. Enkä tajua yhtään, mitä mulle on tapahtumassa. On vakituinen työpaikka ja pidän työstäni paljon. En asu vuokralla, vaan omassa asunnossa. Sen maksamisen eteen oon tehnyt paljon töitä.

Pelottaa, kun minusta on tullut niin surullinen ja syrjäänvetäytyvä. En osaa iloita enää juuri mistään, paitsi työnteosta ja kuntoilusta. Nykyään elämä on mulle ehkä.

Olen Nokialla töissä ja saan minkä tahansa oman firman kapulan työsuhdekännykäkseni. Silti käytän Applen iPhonea.

Sain tietää poikaystäväni pettäneen minua. Yhteisellä risteilyllä juotin hänet känniin ja karkasin itse miehiin. Päädyin kahden keski-iän ylittäneen miehen kanssa sänkyyn. Vieläkin naurattaa. Olin ite tuolloin 20 v.

Pitkän avoliiton aikana petin miestäni. Kyseinen liitto on nyt loppu minun aloitteesta. Mies oli vaan kerta kaikkiaan kangistunut kaavoihinsa makkarin puolella, että hän suorastaan ajoi mut vieraisiin. Yritin tietty ehdottaa eri asentoja ja suusessiota monet monet kerrat, mutta ei niin ei.. Ei edes suostunut että minä hoitaisin hommat ratsastaen tai käsin.. Perus lähetyssaarnaaja-asento AINA!