Rippituoli

Olen aivan täydellisesti menettänyt motivaation työntekoon. En tiedä mistä tuo on tullut mutta vaikka olen perheellinen, on minun todella vaikea nykyään saada töissä tehdyksi mitään. Rahaa tarvitaan kuitenkin koko ajan. Palkka on keskitasoa ja siisti toimistotyö, mutta ei vain kiinnosta. Harkinnut jopa alan vaihtoa takaisin vaikka joksikin tehdasduunariksi jossa ei tarvi juuri ajatella mutta kun ne ei saa palkkaa nimeksikään. Vaihto olisi taloudellinen katastrofi.

Onko tämä nyt sitä loppuunpalamista? The matrix has you...

Olen ollut kuukauden selvinpäin ensi kertaa reilu kymmeneen vuoteen. Yleensä juonut reilun kännin 2-6-kertaa kuussa. Päälle vielä terassit, saunakaljat ja muut illanistujaiset. Idea lähti päähänpistosta tai oikeastaan itsekurin testauksesta, mutta olo on vähän kaksijakoinen: toisaalta kaipaan nousuhumalaa ja kaikkea alkon tuomaa sosiaalista elämää, mutta toisaalta olo on ihmeen raikas ja jännällä tavalla vapaa.

Perheeni ei hyväksy sitä, että olen homo. Ymmärrän heitä. Mutta kuitenkin haluaisin löytää itselleni miehen. Se ei vain onnistu, koska olen myös vammainen eikä kukaan muu homo halua itselleen vammaista miestä. Ainakin luulen niin.

Haaveilen, että tulevaisuudessa ihmiset ovat seksuaalisesti vapaamielisiä eikä ketään kiinosta kenen kaa on, olkoon sitten valkoinen tai musta/mies tai nainen. Itse toteutan tätä ideologiaa!

Auts, kuuntelin just Hectorin Tuntemattoman sotilaan. Tosi liikuttava laulu, se kosketti mua. Meinas tulla tippa linssiin.

Ja minähän olen tunnetusti ihminen joka ei kuuntele tällaista. Ehei, minä harrastan korkeakulttuuria. Kuuntelenpa vielä uudestaan.

Annoin kerran ystävälleni lahjaksi käytetyn dildon, laitoin sen vain takaisin alkuperäispakkaukseen. En ole kertonut tätä hänelle, enkä koskaan kerrokaan.

Lempivärini on vaaleanpunainen. Ostan toisinaan vaaleanpunaisia tavaroita mukamas vitsinä, mutta tykkään niistä ihan oikeasti. Joskus mietin ostavani myös vaaleanpunaisia vaatteita, mutta en halua erottua liikaa joukosta. En ole koskaan kertonyt tätä kenellekään.

Olen ollut pitkän seurustelun jälkeen vuoden sinkkuna, ja nyt musta on tullut...miten sen kuvailisi, mieshaukka?

Jonkin aikaa harrastin yhden paljon yhden illan juttuja, joista on jäänyt suurimmaksi osaksi oikein hyviä muistoja ja mahtavaa seksiä. Joistakin tuli myös enemmänkin, mutta ei mitään vakavampaa. Haluaisin kuitenkin miehen kainaloon, en välttämättä ainakaan heti seurustella (pientä sitoutumiskammoa löytyy), mutta jotenkin ei vaan tunnu tärppäävän. Joko musta kiinnostuneet miehet ei inspaa mua, ja kaikki muut jutut kaatuu jotenkin ennen kun ehtii kunnolla alkaakaan. Oon koittanut vaihtaa vähän kylmempään linjaan (en ota itse yhteyttä tai ainakaan ehdota näkemistä, enkä harrasta heti seksiä), jos se vaikka auttais.

Panettaa jatkuvasti ja himoitsen rakkautta, romantiikkaa, miehen kanssa hengailua... sitä kemiaa... ja seksiä. Katselen lähes kaikkia miehiä sillä silmällä, ja saatan saada hulluja viboja tuntemattomistakin. Oikeastaan joka viikonloppu on pientä säpinää, mutta vältän nykyään heti sänkyyn menemistä... Flirttailen monille, ja ihastun noin viikon välein eri ihmiseen. Mitä hemmettiä mä sekoilen, ihan ku miehistä olis tullu joku pakkomielle mulle.

Noloa myöntää mutta mä oon henkinen bändäri. Mä todellakin palvon Ville Valoa ja vaikka olen naimisissa ja mulla on lapsi ja olen onnellinen mieheni kanssa ja rakastan häntä valtavasti, niin mä panisin Villeä heti tilaisuudan tullen miettimättä asiaa sen enempää. Olen myös tekopyhä, koska olen sitä mieltä, että bändärit on säälittäviä, heti jos joku osaa jotain niin ollaan levittämässä jalkoja.. Ja vaikka mulla on tää Ville Valo heikkous (se on myös todella noloa et kyseessä on juuri Ville koska tunnen itseni aivan teiniksi), niin en laske itseäni muiden bändäreiden joukkoon :)

Saan jatkuvasti kehuja kauniista hampaistani, erityisesti niiden valkoisuudesta. Monet kysyvät salaisuuttani, ja valehtelen kaikille, että hampaat pysyvät valkoisina, kun ei juo punkkua eikä kahvia. Oikeasti käytän jenkeistä tilattavia valkaisulappuja. En vain halua paljastaa ihmisille turhamaisuuttani.

toissa yönä harrastin seksiä kahden mustan miehen kera. minun olisi pitänyt kuitenkin samaan aikaan olla ystävieni kanssa juhlimassa hänen vuoden kestänyttä avioliittoaan. koko pitkä yö kuitenkin meni kahden uroksen kanssa jotka näyttivät minulle miksi naiset rakastavat african uroita. oli kuitenkin ihana palata aamuyöstä mieheni kainaloon, sillä rakastan häntä hänen puutteistaan huolimatta. African boys rules!

Serkkuni kaksi alle 10-vuotiasta poikaa fanittavat Hevisaurusta. Serkun kanssa tässä ollaan tuskailtu sitä, että taas joutuu kuuntelemaan saurusta. Todellisuudessa kuuntelen tätä kyseistä poppoota, kun ajan autolla ja laulan mukana. Kotona kehtaan kuunnella vain kuulokkeilla, etteivät naapurit kuule.

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta vuoden, tämä on ensimmäinen "pidempi" suhteeni. Nuorempana juoksin miehissä, mutta en ole aikaisemmin uskaltanut päästää ketään lähelleni. Poikaystäväni on ihana, mutta välillä epäilen, ovatko tunteeni aitoja.

Mulla on niin huono itsetunto ja suhteemme kärsii siitä tosi paljon. Mieheni ei osaa kehua eikä oikein tehdä aloitetta seksiin. Ja sitä juuri tarvitsisin, jotta tuntisin itseni halutuksi ja rakastetuksi. Joskus mietin, olisinko onnellisempi jonkun toisen kanssa, leikittelen ajatuksella, että jättäisin hänet. Tiedän, että hän olisi aivan rikki, jos sen tekisin. Mutta samalla kun odotan esim. hänen puheluaan, rintaani pistää ja ahdistaa, sillä pelkään kuitenkin menettäväni hänet... Olen säälittävä. Milloinkohan hän tajuaa sen?

Olen jäänyt kiinni kipulääkkeeseen, jota niistän päivittäin muutaman gramman. Tästä tietää vain 1 ihminen. Olen lääkkeen takia vähän pöllyssä kaiken aikaa ja samoin mulle on kehittynyt jatkuva nuha. Pelkään että jään kiinni. En myös tiedä mitä sivuoireita tästä seuraa. Pitäisi lopettaa mutta se on hemmetin vaikeaa, varsinkin kun on syksy tulossa ja silloin alkaa masentaa muutenkin.

Taisin eilen vähän seota. Minulla oli tosi huono päivä, avopuolisoni sai kamalan raivarin (syyttä) ja heitti minut koirineni pilalle. Samana päivänä olin myös työpaikalla kuullut itsestäni käsittämättömiä juoruja ja pahoja puheita. Kaiketi kateellisuudesta johtuen, sillä olen hiljattain saanut ylennyksen.

Olin siis siinä koirieni kanssa lenkillä kun ohitse puuskutti lihava nainen "juoksu"lenkillä. Hän juoksi leveällä tiellä ihan koirieni vierestä jotka olivat kiltisti hihnassa, eivätkä katsoneetkaan naista. Rouva kuitenkin alkói kiljua, että pitäisin koirani lyhyemmällä remmillä ja muutenkin paremmassa hallinnassa. Kysyin mitä haittaa koiristani oli aiheutunut, mutta nainen jatkoi jo lyllerrystään eteenpäin.

Sieppasi kaiken kaikkiaan niin paljon, että kävelin seuraavat puoli tuntia naisen perässä koirien kanssa. Koirat ja minä olemme tosi kiltin näköisiä, mutta nainen oli ihan paniikissa. En edes alentunut herjaamaan hikistä ja lihavaa naista, kunhan nyt kävelin perässä tämän juostessa kävelyvauhtia. Helpotti oloa!

Harrastin viime perjantaina ja lauantaina kiimaista homoilua naisen kanssa naimisissa olevan julkkismiehen kanssa.

Ajattelin kuntarakenneuudistusta eilisiltana samaan aikaan, kun rakastelin vaimoni kanssa..

En pysty oikein olemaan kuukauttakaan juomatta, kahden viikon jälkeen iskee eka himo ja sitten ajattelen pientä sievää nousuhumalaa. Juomisessani on vielä se ikävä puoli, että annokset ovat yleensä aika isoja eli märis pohjalle vähintää plus baarijuomiset plus kirkkaat kavereiden kanssa. Tätä on jatkunut sellaisen kymmenen vuotta ja on vaikea kuvitella vähänkään kummempaa sosiaalista tilaisuutta ilman alkoa. Yleensä olen myös se porukasta kuka on koviten kännissä tuossa puolen yön aikaan....Päähän ottaa rahanmeno ja örveltäminen mutta en oikein koe itseäni riippuvaiseksi, koska alkoholismi iässäni on kertkaikkiaan mahdottomuus.

Ehdin panna puol vuotta yhtä miestä, kunnes kävi ilmi että tämä onkin varattu (vaimo ja lapsi). Lopetin jutun siihen... Kunnes kävin vielä kerran panemassa sitä (hirveessä kännissä). Nyt viimeisestä kerrasta on 9kk, mutta vieläkin tekis mieli ihan helvetisti. Vaan en voi, koska olisinpa aivan vitun hirveä huora (asiaa ei myöskään helpota se että se vonkaa).

Mie olen mokannut useasti ja rankasti vuosien varrella. Kaikesta huolimatta minnuu risoo kuitenkin eniten se, että miulla oli kaikki Backstreet boys:n cd:t (ei feikkeinä). Menin tyhmyyksissäni ne myymään joitain vuosia sitten. Nyt v*tuttaa ja isosti. Tykkään yhä isosti Bsb:stä, vaikka yritin olla tykkäämättä.