Suunnittelin pari vuotta sitten raastavan eron jälkeen, että alan myymään itseäni. Mietin toteutuksen aika pitkälle valmiiksi. En kuitenkaan uskaltanut lähteä hommaan mukaan, koska tein töitä opettajana. Pelkäsin, että jään kiinni jonkun oppilaan vanhemmalle ja päädyn lehtien lööppeihin. Se olikin ainut syy miksi en tehnyt sitä.
Rakastun mieheeni uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen. En voisi kuvitellakkaan, koskaan pettäväni häntä.
En ole koskaan oikeasti rakastunut kehenkään ihmiseen. Pieniä ihastuksia vain on ollut, mutta nekin ovat menneet pian ohi.
En ole ikinä harrastanut seksiä. Mielestäni en menetä mitään, mutta kaikki tuttuni hehkuttavat kuinka upeaa se on. Lapsia en halua, minulla on koira, se riittää.
Olen ihastunut itseäni neljä vuotta nuorempaan mieheen.
Minulle on siihen saakka ihan sama kenen kanssa tuntemani ihmiset seurustelevat, kunhan kyseessä ei ole tummaihoinen. Siinä kohdin jos joku tuntemistani ihmisista rupeaa moisen kanssa seurustelemaan, niin vietän vähemmän aikaa tämän jo entuudestani tunteman ihmisen kanssa. Montaa asiaa yritän suvaita, mutta rajansa ne on minullakin.
Vihaan julkisesti Twilightia, mutta nytkin katson sitä parasta aikaa salaa. Kirjatkin luettu salaa öisin kotona kenenkään tietämättä asiasta.
Minua on alkanut kiihottamaan miehet, haluaisin kokeilla mut tiedän et se ei ole ihan oikein kun olen ukkomies!
Harrastin seksiä kaverini kanssa. Ei ollut ensimmäinen kerta kyseisen kanssa. Mutta tällä kertaa hän oli varattu ja tiesin sen aivan hyvin.
Olen puolierakko, vai miten se sitten sanotaankaan. En jaksa enkä pysty olemaan paria päivää pidempään kyläilemassä ja sosioimassa kavereiden ym kanssa, sen jälkeen tarvitsen latautumisaikaa parit päivät taas, jolloin saan olla ihan itsekseni. Osaksi tämä johtunee sosiaalisista peloistani ja paskasta minäkuvastani. Mutta ilman niitäkin olen mieluummin 5pv viikossa yksin, ja ne loput kaks sosialistumassa, vai miten vitussa tuoki sanotaan.
Olen feikannut kolme kertaa enemmän orgasmeja kuin mitä oikeasti saanut. Paskaa itseä ja toista kohtaan, mutta samaa tehneet naiset varmasti tietävät pointit että MIKSI.... ei vaan ole saanut ja toinen ei tajua tms... Muuten kyllä hyvät seksit aina olleet. Orgasmi-vitun-ongelmia...
Minulla on bulimia, vakava masennus, viiltelen itseäni (peitän arvet parhaani mukaan), ihailen kauniita naisia, vihaan itseäni varsinkin ulkoisesti, en tiedä mitä haluan elämältä, olen niin tuuliajolla ja kohta pitäisi saada se ammattikin, virhelinjoja on käyty joo.
Ois vaikka mitä vielä kun alkas miettiin , mutta kyyti tulee kun lähden keskustassa käymään. Ostaan viinipullon ja sellasta paskaa. Myrkytän itseäni ja nauran ihmisille, tosin eniten itselleni. Olen pettynyt maailmaan. Kunpa olisi aina voinut olla lapsi.
Pakko tunnustaa, että kaipaan Tony Halmetta pikkuisen. Julkisesti en tietenkään tätä tunnustu, mutta yksityisesti pakko myöntää. Mies pääsi painimaan ja nyrkkeilemään jenkkeihin ja Japaniin. Tästä maasta ei ole kovinkaan moni päässyt samaan. Sääli, että pilasi kroppansa brenkulla, hormooneilla ja kipulääkkeillä. Paskoista lähtökohdista pääsi johonkin, ei valittanut eikä kitissyt.
En ole paljon matkustanut elämäni aikana. Olen käynyt Teneriffalla, Torremolinoksessa ja Ruotsinristeilyllä. En myönnä tätä faktaa kenellekään. Nauran muiden mukana kun juttu kääntyy Torressa lomaileviin juntteihin.
Kun kuuntelen Carlos Santanan Maria Maria -biisiä, niin haaveilen olevani se seksikäs latino Maria.
Olen naimisissa ja pari lasta. Uusin tulokas muutaman kk:n ikäinen. En voi sietää vaimoani, hänen naamaansa, läskiä olemusta saatikka rahan käyttötapoja. Istuu kotona ja kitisee kun on niin raskasta ja vaikeaa. On tainnut unohtaa että valtio maksaa siitä lasten hoitamisesta. En halua olla sika, mutta olen päivät töissä, joten oletan että naiseni voisi edes jollakin tavalla pitää kodistamme huolta. Vanhempi lapsi on kohta häiriköinyt elämmme täysin pilalle. Nuorempi on ainoa asia jonka takia jaksan kotona hymyillä. Elämä on koko kesän ajan kulkenut kodin, työpaikan ja kesäpaikan ympärillä. En ole käynyt edes terassilla, saatikka nähnyt ystäviäni. Katson töissä pornoklippejä ja runkkailen vessassa, eikä seksi kotona makaavan valaan kanssa juurikaan nappaa. Jos joskus yritän lähentyä hänen kanssaan, niin pakit ovat tosiasia. Itse hän ei koskaan yritäkään tulla lähelle koska pelkää että torjun hänet, joka on silkkaa paskapuhetta. En jaksa enää... Raha-asiat ovat suoraan sanottuna päin helvettiä ja olen alkanut miettimään tapoja, jolla edes tämän ongelman saisi korjattua. Olen niin järkyttävä pelkuri etten uskalla lähteä pois, koska en halua katsoa perheeni kärsivän. Kärsin siis itse. Hitaasti, mutta varmasti.
Olen pettänyt naistani useasti, koska haluan että myös nainen osallistuu minun tyydytykseeni enkä minä ole ainoa aktiivinen osapuoli. Tosin viime vuosina pettäminen on jäänyt vähemmälle, koska ulos ei kotoa pääse kun pitää olla perheelle seremoniamestarina, ettei vaan tule tylsää.
Vaimoni tapa kasvattaa on se ainoa ja oikea ja minun tulee noudattaa niitä sääntöjä. En jaksa enää edes miettiä koko kasvatusta, olen vain fyysisesti läsnä mieleni ollessa muualla.
Tämä tunnustus ei helpottanut yhtään. Pikemmin päinvastoin, kun näin kuinka huonosti minulla menee.
En kehtaa tunnustaa kenellekään tutulle, että pidän Kim Heroldista, erityisesti biisistä Social butterfly. Laulan mukana, kun kyseinen biisi soi. Olen etniseltä taustaltani, kuin Kim, suomenruåttalaista/venäläistä sukua.
Pitkä avoliitto kariutui miehen lähdettyä pari vuotta sitten. Olin pitkään todella masentunut ja itkeskelin joka ilta sen perään. Kamalaa aikaa henkisesti. Nyt olen sitten toipunut ja nauttinut sinkkuelämästä. Puolessa vuodessa olen harrastanut seksiä noin 30 miehen kanssa. Suomi-lortto olen ehkä, vaan en siiderivalas.
Pallottelen kahden tytön välillä. En oikeastaan osaa valita. En myöskään tunne omantunnon tuskia asiasta, vaan se häiritsee eniten, että asuu vielä vanhempien kanssa ja he vain hämmästelevät kun vuorotellen tulee eri tyttö mukanani kotiin..
Tapailin lomallani ex-miestäni, josta olen eronnut 4 vuotta sitten. Toivoin, että hän olisi muuttunut mutta eipä tietenkään. Suutuin hänelle samoista asioista kuin ennenkin. Syyttelee muita vaikeuksistaan, pitää itseään fiksumpana kuin muut, säälii vain itseään ja juo enemmän kuin mitä olisi varaa, terveyskin jo kärsii pahasti.
Valehtelen ihan vain harrastuksen vuoksi.
En yritä valehtelemalla saada itselleni kovan miehen mainetta, en yritä huijata sillä rahaa enkä muutenkaan yritä ansaita mitään. Valheeni ovat niin "mietoja", että ne voi kuka tahansa uskoa. Minä vain valehtelen, koska se on kivaa.
Naapurilleni olen sanonut olevani yrityksen X talousosastolla töissä, vaikka oikeasti hoitelen logistiikkapuolta. Työtovereilleni sanoin käyneeni kolmen päivän reissun Oulussa, vaikka oikeasti olin vastaavan ajan Kajaanissa. Serkulleni mainitsin "ohimennen" hiljattain pelaavani nettipokeria satunnaisesti, vaikka en sellaista harrasta. Ja niin edelleen.
Valehtelen kenelle tahansa ja missä tilanteessa tahansa. Melkein aina jutuissani on totta toinen puoli. Tai ainakin yksi neljännes. Ehkä.
Uskokoon ken tahtoo!
Olen kestänyt tuittupäisen, viinaanmenevän ja väkivaltaisen poikaystäväni tempauksia puolisen vuotta. Lupaan jokaisen riidan jälkeen, että jätän hänet, mutta jotenkin unohdan lupaukseni seuraavaan päivään mennessä.
Haluaisin olla vahvempi ja vaatia itselleni oikeudenmukaisempaa kohtelua, kun kerran vaadin sitä muiltakin ympärilläni olevilta ihmisiltä. En ole aikaisemmissa suhteissani kokenut mitään vastaavaa. Ehkä vaan rakastan häntä liikaa ja vahingoitan samalla itseäni.
