Aina kun tapahtuu joku suuri katastrofi, jossa kuolee paljon ihmisiä tulen tyytyväiseksi. Kun luin lehdestä, että 20 kuoli viime juhannuksena, en ajattelut "voi kauheaa" vaan, että hyvä saivatpa ansionsa mukaan. Tsunamista ajattelin, että olipas jännittävä tapahtuma! WTC isku oli elokuvaan verrattava jännitysnäytelmä, ei tragedia. Toinen maailmansota taas oli verratonta viihdettä, jonka Hollywoodkin osaa hyödyntää. Mielestäni on viihdyttävää, että pommit tuhosivat kaupunkeja ja ihmisiä ammuttiin ja taisteltiin viimeiseen mieheen.
Tositv sarjoja katsellessa naureskelen, kun joku nöyryytetään julkisesti tai joku tilittää tuntojaan kameralle kyyneleet silmissä. Tykkään lukea juorolehtiä ja naureskella ihmisten kännisekoilulle, suhdesotkuille ja epäonnistumisille. Toivoisin taas jotain maailman laajuista suurta tragediaa, jotta pääsisin taas seuraamaan jännittyneenä ihmisten kuolemista telkkarista tai lehdestä. En ole koskaan satuttanut ketään fyysisesti,enkä haluakaan, mutten tunne mitään surua jos ihmisiä kuolee suuri määrä, päinvastoin.