Rippituoli

Kirjoittelen blogia ja kommentoin sitä itse. Sen lisäksi kommentoin muiden blogeja ja komppaan omia mielipiteitäni myös siellä, tarkoituksenani vain saada ihmiset lukemaan omaa blogiani.

tilasin pitsaa kotiin vaikka tiesin, että mulla on lääkäri aika tasan sillon kun pitsa saapuu. soitin lääkäriin ja peruin ajan. kysyivät syytä, sanoin että mummoni kuoli. ymmärsivät hyvin ja pahoittelivat tilannetta ja lupasivat lähettää uuden ajan postissa. pitsa maistuu syntisen hyvältä!

Tahdon tunnustaa ujohkon fetissini transvestiittejä miehiä kohtaan. En tiedä mikä siinä on, mutta koen että naiseksi pukeutunut, miehekäs mies on puoleensavetävä! Ehkä se kielii minulle miehen itsevarmuudesta "Hahaa katsokaa! Voin tehdä näin ja olen silti mies!", sekä leikkisyydestä.
Mikä tahansa meikkiä naamaan laaminut Kaapo ei siis käy, vaan asenteen täytyy olla oikea! En myöskään pistäisi pahakseni, jos mieheni käyttäisi minun alushousujani "vitsillä" kerran tai kaksi.

Muistan yhä kuinka noin 2 vuotta vanhana söin päiväkodin pihassa useamman kerran hiekkalaatikosta hiekkaa, minkä hoitajat tietenkin kielsivät, vaikka hiekka maistui minusta hyvältä. Tämä asia vaivaa minua yhä näin 31 vuoden jälkeen. Tekisi mieli mennä taas jonnekin maistamaan hiekkaa, mutta en taida uskaltaa. Ties vaikka saisi suolistotukoksen tai jotain muita ikäviä sivuvaikutuksia.

Olen sellaisessa työssä, jossa vartijat ja poliisit ovat arkipäivää. En ole ennen ymmärtänyt suurta haloota poliisien ympärillä, mutta nyt, kun he ovat arkipäivieni sankareita, olen aivan myyty. Tulin katsoneeksi kaikki Poliisit-sarjan jaksot, etsin nettitreffailusivustoilta poliiseja, olen myyty. Haluan oman poliisin, oman skroden turvamieheni, oman lakia kunnioittavan sankarini, oman pamputtajani. Mistä niitä löytyy?

Olen aina ollut melko varma itsestäni ja pitänyt itseäni suhteellisen hyvännäköisenä, mutta seurustelun alettua olen alkanut epäillä itseäni - seurustelusuhteessani en saa koskaan kehuja ulkonäkööni liittyen. Muita naisia poikaystäväni kyllä muistaa kehua.
Tämä on vaikuttanut itsetuntooni latistavasti, ja tunnustan, etten oikein luota itseeni - pelkään pian lähteväni hakemaan itsetuntoboostia jostakin muualta.

En voi sille mitään. Olen koko urani ajan ollut rakastunut häneen, kaikkeen siihen, mitä hän edustaa ja minkälainen hän on. Olen verbaalisti melko lahjakas ja osaan flirttailun jalon taidon, mutta hänen kohdallaan tuntuu, että takeltelen vain sanoissani. Hän on varattu ja minua huomattavasti vanhempi. En kuitenkaan halua rikkoa kenenkään liittoa. Olisin taivaissa pelkästä kosketuksestakin..

Syvin tai noloin syntini, joka ei haittaa minua jos ihmiset yleensä ei saa tietää. Käytän melko usein miesten stringejä, vältän käyttämästä tietysti jos menen paikkaan, missä joudun vaihtamaan vaatteita. 4 vuotta olen käyttänyt, sen aikana kahden kanssa olen seurustellut ja molemmat ovat vetäneet asiasta kilarit. Suhteiden loputtuta olen ottanut uudelleen käyttöön, heidän mukaansa minulla on upea vartalo, tiukat ja pyöreät pakarat, mutta stringit ovat järkyttävät miehellä. Käytän niitä lähes päivittäin aivan oikeasti mukavuuden ja huomaamattomuuden takia. Tunnen niissä itseni myös seksikkääksi, kunhan joku nainen joskus pitäisi minusta niissä seksikkäänä.

Fetissejä multa löytyy paljon, mutta todella outoja on semmoset ku lakatut kynnet ja sormukset...

Erittäin tavallinen tarina: naimisissa oleva mies (eli minä) ja aivan törkeän ihastunut naispuoliseen työtoveriini. Viihdyn hänen seurassaan niin hyvin, etten meinaa huomata, mitä ympärilläni tapahtuu. Salaa haaveilen siitä, voisiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta ja millaista se olisi. Tunnen, että välillämme on jotain, mutta toisaalta se ei olisi ensimmäinen kerta, kun kuvittelen omiani ja edelleen toisaalta en usko, että hän olisi minusta kiinnostunut, vaikka olisinkin sinkku. Olen sosiaalinen ja mukava mies, mutten ulkonäöllä pilattu.

Itsekurini on 5/5, joten tiedän, etten ryhtyisi mihinkään vaikka mitä sattuisi, mutten pääse eroon ajatuksistani. Huono omatunto soimaa, koska tiedän vaimoni olevan uskollinen vain minulle. En vain mahda mitään sille, mitä korvieni välissä liikkuu. Melkeinpä toivoisin, että tapahtuisi jotain, joka saisi nämä tunteet menemään ohi, vaikka siitä tulisikin paha mieli. Sitten taas olen huomannut miettiväni, että entä jos jokin erottaisi minut ja vaimoni, esim. jälkimmäisen uskottomuus, jonka tapahtumiseen taas en usko erinäisistä syistä.

Ärsyttää. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen moisessa tunnetilassa.

Olen ehkä hieman hedonisti, joka ilmenee sietämättömässä tarpeessani pitää hauskaa. Siirrytäänkin tästä ongelmista kliseisiin: liialliseen alkoholin viihdekäyttöön. Onnistuin edellisellä reissulla vetäisemään parisataa euroa kurkustani alas ja vajaa kuukausi ennen sitä satasen jne, jne, jne...

Tietysti sukulaisteni sietämätön urputuskin on jo omiaan lisäämään vitutuksen vettä myllyyni, mutta olisihan tuo kiva syödä jotain muutakin kuin mikropizzoja kuukauden verran plus persaukisuus on perseestä... Mutta tiedän myös sen, että en tuhlaa rahojani hurvitteluun "vahingossa", vaan teen sen ihan tarkoituksellisesti saadakseni tasapaksuun elämäntyyliini enemmän adrenaliinia.

Runkkasin aamulla 5 kertaa yhteen putkeen. Nyt on hyvä heittää rallivaihde silmään ja lähteä ryyppäämään. Ei ainakaan pyöri pillu mielessä :)

Luin monta vuotta sitten tältä palstalta pettämistunnustuksen, joka vaikutti siltä että tyttöystäväni olisi kirjoittanut sen. Jätin hänet. Tajusin myöhemmin, että tunnustus saattoi olla (ja hyvin luultavasti olikin) jonkun muun kirjoittama. En kehtaa kertoa ex-tyttöystävälleni, että jätin hänet niin typerästä syystä. Olemme nyt molemmat tahoillamme kihloissa enkä ainakaan minä haikaile entiseen, exästä en ole varma.

Kaverini mies jäi kiinni pettämisestä, mutta onnistui sumuttamaan puolisoaan niin että he jäivät yhteen. Pettäminen oli jatkunut vuosia, ja seksiseuraa oli haettu ulkomaita myöten.

Minua ketutti ja aloin arvostaa kaveria yhtä vähemmän, enkä ole pystynyt viettämään hänen kanssaan aikaa lukuisista (jopa häiritsevän yli-innokkaista) kyselyistä huolimatta.

Koska haluan edelleen, että (ex-)kaveri jättää sen petturin, olen alkanut juonia heidän pään menokseen. Olen mm. Lähetellyt "toisten naisten" nimissä kaverille maileja, joissa olen lainannut hänen minulle kertomiaan detaljeja niin että hän luulee pettämisen jatkuvan edelleen.

Uikoon keittämässään liemessä, yksin. Meidän ystävyytemme on ohi, ja toivottavasti pian myös valheeseen perustuva parisuhde.

Haluan kuolla, olen hautonut itsemurhaa jo 14 vuotta. Mutta en pysty siihen. Olen ajatellut että jos hyppäisin jostakin korkealta. Nuorena miehenä hyppäsin laskuvarjolla, pelkäsin jo silloin niin paljon, etten uskalla ikinä hypätä varmaan kuolemaan, pelkkä ajatuskin saa kämmenet hikoamaan. Hukuttautuminen olisi myös vaihtoehto, mutta olen kuullut että ihminen menee järjiltään pelosta niinä viimeisinä hetkinä kun ei saa happea. Asetta minulla ei ole, eikä pääsyä sopiviin lääkkeisiin. Minulla on diagnosoitu vakava masennus ja keskivaikea psykoosi, mutta eivät ammattiauttajat ymmärrä tuskiani eivätkä voi auttaa, olen käynyt yli 10 läpi. Siitäkin kyllä luovuin jo monta vuotta sitten.

Ajatus siitä että olen niin alhainen ihmissaasta, etten edes pysty tappamaan itseäni, masentaa minua vielä enemmän. En koskaan siis uskaltaisi taistella minkään puolesta, enkä kuolla kenenkään tai minkään puolesta. En siis ansaitse rakkauttakaan.

tämä vaikuttaa tietysti typerältä ja provokatiiviselta, mutta 15 vuoden tauottoman panemisen seurauksena olen saavuttanut seksijumaluuden. kaikki haluavat minua ja saatuaan minua, noin kuuden orgasmin jälkeen, joko ihmettelevät tai huohottavat etteivät ole nähneet mitään vastaavaa. itsekin jaksan useita kertoja, mutta naiset vasta useasti saavatkin. olen yhdistelmä rajua mutta pehmeää psyykettä, ja kovaa, vahvaa fysiikkaa.

harmi vain että yli 20 vuoden runkkaamisen seurauksena olen myös saavuttanut siinä tason, missä naiset ei pysty minua tyydyttämään kuten itse pystyn. kai kaikki liittyy jotenkin välinpitämättömyyteen ja tunteettomuuteen, tähän aikaan muutenkin, you tell me. mutta ei jaksa kuluttaa aikaansa enää naisiin kuin toisinaan, vaihteluksi, muuten saan parhaan tyydytyksen tässä pornon äärellä. valitettavaa, mutta jää aikaa ja rahaa muuhunkin.

Olen mies ja tilasin Anttilan nettisivuilta kolmet naisten alkkarit omaan käyttööni. Hain paketin tänään postissa. Postin jonossa oli myös työkaverini. Kerroin hänelle postin ulkopuolella, että paketissani on vaatteita. Mutta en kertonut, millaisia vaatteita.

En ole koskaan valmistunut ammattiin jota opiskelin pitkälle, vaikka kaikki työnantajaani lukuunottamatta luulevatkin niin. Teen alan töitä ja harrastan poliitikkomaisia vastauksia ystävieni/ perheeni kysellessä työstäni. En siis suoranaisesti valehtele, jätän vaan kertomatta, vaikka tiedänkin muiden olettavan olevani valmistunut. Häpeän tätä, mutten osaa katkaista "valheen" kierrettä.

Täytän kesällä 30 vuotta ja olen sitä mieltä, että olen jo saanut elämältä kaiken mitä halusinkin. Mennessäni nukkumaan toivon, etten enää heräisi seuraavaan päivään.

Ammuin eilen "lastin" ensimmäistä kertaa suoraan omaan suuhuni. Se oli itseasiassa aika kiihottavaa. Pitää varmaan tänään kokeilla uudestaan.