Rippituoli

Olen ollut itsekeskeinen paskiainen. En ole eläessäni tehnyt muuta kuin oman 'arvoni' ja kuoreni suojelemista. En osaa sanoa aidosti mitään hyvää kenellekään ilman että tekisin sen itsetärkeyttäni. Inhoan itseäni tämän vuoksi niin että sulkeudun ulos elämästä yksinäisyyteen. Olen heikko, pelkään haavoittuvani ja tulevani torjutuksi, se on todella itsekeskeistä. Siksi olen aina jäänyt mielummin ulos kaikesta ja vetäytynyt yksinäisyyteen, jossa kukaan ei voi satuttaa minua.

Haluaisin osata rakastaa ja rakastaa jotakuta. Haluaisin osata tehdä työtä ilman että ajattelen vain itseäni. En jaksais elää näin ja tunnen oloni todella voimattomaksi itseni kanssa. Haluaisin uskaltaa olla haavoittuva, heikko, kestää sen mitä elämässä tapahtuu ja jatkaa eteenpäin.

En jaksais parkua että olen jo 30 enkä ole seurustellut blaa blaa blaa.. koska kaikki johtuu omasta itsekeskeisyydestäni, ja siitä että pidän sisinpäni suojelemistä tärkeämpänä kuin mitään muuta tässä maailmassa. Jos ei uskalla antaa maailmaan mitään, ei saakaan mitään. Piste.

Tähän asiaan haluan muutoksen. Haluan rakastaa jotain, en itsekeskeisesti, vaan haluan uskaltaa antaa rakkautta jos sitä on sisälläni, ja haluan uskaltaa vastaanottaa sen ja kokea että olen lopultakin rakastamisen arvoinen.

Kadun etten tehnyt rikosilmoitusta hyväksikäytöstä.

Harrastin seksiä toisen miehen kanssa. Se oli kivaa joskaan ei yhtään sitä mitä oman mieheni kanssa. Se oli siis vain pano, vaihtelua ja leikkiä kuitenkin. Kerroin sitten miehelleni mutta hän ei reagoinutkaan niinkuin luulin. Hänestä asiassa ei ole mitään ihmeellistä kun kerran pidin vain hauskaa. Nyt minusta tuntuu oudolta. Olenko vain huomionhakuinen kun odotin mustasukkaisuutta? Toisaalta taas kadehdin miestäni. Hän soisi minulle seikkailua pitäisikö minun suoda hänelle sama?

Olen pahoissa huumeveloissa nyt olen siinä tilanteessa että jos en lähde tuomaan virosta pirilastia niin minut kuulemma tapetaan. Yhden lastin voisin vielä hakea mutta joudun ilmeisesti usean reissun muuliksi. Ei hirveästi kiinostaisi lähteä olen varma että jään rajalla kiinni.

En maksa elatusmaksuja lapsistani, annan yhteiskunnan maksaa velkani kelan kautta.

Elän sossun varoilla. En tee paskatöitä.
Halveksin huumeiden käyttäjiä.

Olen katkera ihmisille jotka ovat vittuilleet minulle 20 vuotta sitten tai myöhemmin. Googlaan ja etsin heistä tietoja. Mietin usein miten ottaisin heihin yhteyttä ja mitä kivaa keksin. Parille olen esiintynyt lehdenmyyjänä saadakseni heidän osoitetietonsa. Ihmettelevät kun ei tulekaan mitää lehteä ja prepaid numeroni on roskissa.

Otan selville minkälaisten ja minkä nimisten puolisoiden kanssa he ovat. Keiden kanssa he harrastavat seksiä. Eräs jolle janoan kostoa on armeijan skappari.

Saan öisin agressiokohtauksia, ajattelen lyöväni ihmisiä jotka ovat minulle vittuilleet. Lyön kättäni,lyön seinää. Huudan yksin, tai puhun kovan ääneen tyyliin "tästä saat turpaasi ja tästä". Haluan hakata nyrkilläni, joskus mielikuvissani vasaralla. Kumminkin luovun vasarasta fantasioissani koska oikeasti sen kaa heilumisesta saa pahan tuomion.

Joskus soittelen vihamiehilleni öisin tuntemattomasta numerosta. Onneksi joillakin on lankapuhelin ja 5 minuutin ja 3 puhelun jälkeen heräävät yöllä vastaamaan, niin vois sulkea luurin.

Olen vetänyt turpaan minulle vittuilleelle.

Minulla on tuomioita pahoinpitelystä. Minulla on tuomio lähestymiskiellon rikkomisesta.

Suunnittelen kostoja viikoittain.En nuku öisin.Syön unitabuja.

Kostan ihmisille väkivallattomasti, kerron arkoja salaisuuksia, laitan minulle vittuilleen ihmisen vanhan äidin itkemään. Onneksi omaan arkaluontoista tietoa mutta totta. Totuus on valtaa. Tieto on valtaa.

Paljastan aviottomia lapsia, paljastan ettei herra x olekaan tyttären y biologinen isä, paljastan pettämisiä, kerään niistä todisteita uskottavuuden lisäämiseksi. Joskus paljastan avoimesti, joskus niin ettei ihmiset tiedä kuka ilmiantaja on. Totuus on se että pettämisistä ja aviottomista lapsista en valehtele, puhun aina totta.

Suunnittelen väkivaltaisia kostoiskuja. Pelkään sakkoja ja korvauksia joita saa pahoinpitelyistä. Haluaisin kostaa monelle,mutta en halua velkaantua ja menettää velattomuuttani ja ihanaa oikeutta laiskotella kotona ja tehdä mitä haluaa.

En mene töihin alle 4 tonnin kuukausipalkalla, koska tuttujanikin saa sen saman palkan.

En rakastu enää, mutta usein nussituttaa. Useemmin alkaa jo oma käsi tuntua paremmalta kuin nainen.

En ole ikinä koskenut huumeisiin ja olen ylpeä siitä. Tunnen olevani paljon parempi ihminen kuin joku säälittävä huumeiden käyttäjä.

En ikinä varasta enkä valehtele, en myöskään valehtele tässä tunnustuksessa.

Petin vaimoani ystäväni kanssa useaan otteeseen. Jäin kiinni, ero tuli, harmittaa ja kaduttaa h**vetisti, mutten silti halua vaimoani takaisin. En myöskään halua jatkaa suhdetta ystäväni kanssa. Hoitoon? Pöpilään? Baariin?

Olen laiska töissä ja delegoin suuren osan töistäni juuri aloittaneelle työkaverilleni. En olisi oikeutettu palkkaani koska en tee töissä mitään järkevää.

Esimieheni arvostaa jostain syystä työpanostani, vaikka siihen ei ole mitään perusteita. Sain jopa palkankorotuksen siitä hyvästä, oikeasti ansaitsisin saada kenkää.

Rakastan miestä joka on minua 30 vuotta vanhempi. Minusta tuntuu, että kohtalo tai mikä ikinä teki väärin; ikään kuin me olisimme juuri sellainen täsmälleen toisillemme sopiva pari joiden on tarkoituskin löytää toisensa, mutta jotka jonkin pahan karman voimasta syntyivät liian eri aikaan, ja sydämeni särkyy kun mietin sitä elämää jota emme voi elää.

Olen täynä ystävääni. Näen silmissäni joka päivä kuinka revin hänet palasiksi, mutta hänelle esitän että kaikki on hyvin

Olen ihastunut varattuun mieheen. Olen itsekin varattu..odotan vaan koko ajan uutta tapaamistamme, sillä tapaan häntä säännöllisesti harrastuksen merkeissä.

Muutama kuukausi sitten avomies vuokrasi meille asunnon. Olin itse matkalla, ja puhelimessa hän hehkutti upeaa kämppää, jonka näytössä oli. Käskin häntä vuokraamaan kämpän. Suomeen tullessani järkytyin. Kämppä oli aivan kammottava muovimattohelvetti, jossa leijaili homeinen tuoksu. Muutin kuitenkin ja kärsin. Eilen miehelle tuli kirje vuokraemännältä: omistaja irtisanoo sopimuksemme, aikaa uuden kämpän etsimiseen on kolme kuukautta. Mies oli aivan maassa, minä innoissani. Mies meinasi soittaa omistajalle, mutta rauhoitin häntä kertomalla, että irtisanominen oli aivan laillinen.

Miehelle en tietenkään kertonut, että kirjoitin itse vuokranantajan nimissä tuon lappusen. Ensi kuussa lähtee omistajalle irtisanomisilmoitus. Heippa hei kasaripalatsille!

Olen neitsyt mies, enkä saa edes kotimaisilta maksullisilta naisilta seuraa. Olen etsinyt puolitosissani maksullista seuraa erään nettisivun kautta. Olen ottanut yhteyttä maksullisiin naisiin sähköpostitse ja kännykällä. Kaikki kotimaiset minua vanhemmat naiset ovat sanoneet, etteivät tapaa näin nuorta ja itseni ikäiset tai nuoremmat, etteivät uskalla tavata näin nuorta tai halua näin nuorta. Vain venäläisiltä maksullisilta naisilta saisin seuraa, minkä ikäisistä tahansa, mutta ei kiinnosta. Toki voisin sanoa itseäni vanhemmaksi.

Olen seurustellut vuoden poikäystäväni kanssa. Hän on kunnollinen, kiltti ja kaikinpuolin rakastettava. Meillä on mukavaa sängyssä ja sen ulkopuolella. Hän kosi viimeviikolla, lupasin miettiä asiaa.. Nyt olen kereilemässä tavaroitani hänen luotaan, en minä hänen kanssaan pysty enkä halua loppuelämääni elää. Ajattelin jättää avaimet keittiön pöydälle ja ehkä jonkun paperilappusen.. Jotka hän löytää n. klo 8 kun tulee töistä.

Käristyn varmasti helvetissä, mutta en vain halua nähdä häntä enää koskaan enkä pysty sitä kasvotusten kertomaan.

Anteeksi jos luet tämän.

Harrastan silloin tällöin seksiä pomoni, 15 v. vanhemman miehen kanssa työpaikallani työajan jälkeen. Lähti pikkujoulujen jälkeen tämä "ylitöihin" jääminen..

Mieheni on ollut impotentti 5 vuotta ja koko sen ajan olen käynyt vieraissa. Synti tässä on se, että haluan edelleen eniten kuitenkin omaa miestäni.

Minulla on lesbofantasia ystävättärestäni. Haluaisin hänen kanssaan sänkyyn. Koko fantasia alkoi seksiunesta, jonka näin kun asuimme yhdessä.Hän on hyvä ystävä, mutta hänessä on myös piirteitä joita en voi sietää. Vähän liian snobi. Olemma molemmat heteroita, ainakin uskoisin niin. Hän on jotenkin pidättyväinen seksin suhteen,emme koskaan puhu seksistä, joskus vain seurusteluasioista, en ole aivan varma edes onko hän vielä neitsyt. Tiedän hänen seurustelleen miesten kanssa, mutta en tiedä miten pitkälle suhteet ovat menneet. En ole itsekkään kovin kokenut miesten kanssa ja luulen että olen vähintään bi, ehkä jopa lesbo.

Inhoa suurinta osaa japanilaisen musiikin fanittajista ja muutenkin porukkaa joka on vetänyt j-fanituksensa ihan överiksi. Myöskin inhokki listallani ovat he, jotka jaksavat yhä angstata siitä, että X-japanin Hideto kuoli. Ettekö te tietyt idiootit tajua, että teille kaikille ei todellakaan sovi mitkään nukkemaiset vaatteet asusteineen päällenne? Näytätte idiooteilta. Juuri tästä syystä en voi julkisesti myöntää sitä, että joskus kotona yksin ollessani tulee fiiliksissä kuunneltua X-japania ja myönnettyä, että Hideto oli taiteilia.

Jätin mieheni yli kahdeksan vuoden yhdessäolon jälkeen. Hän lakkasi huolehtimasta itsestään melkein vallan, lihoi parissa vuodessa 30 kiloa ja alkoi ryypätä joka ilta.
Yhdessä yritettiin ratkoa hänen ongelmiaan ja kuuntelin aina, se ei riittänyt.
Aloin tuntea itseni onnettomaksi ja henkiset voimat alkoivat ehtyä. Myös kiinnostus seksiin mun osalta katosi kokonaan, koska mua ällötti se roikkuva maha jne.
Viina alkoi maistua entistä enemmän tälle miehelle ja en jaksanut enää(itse juon harvoin). Sanoin suoraan jättäväni hänet, ihan silmiin katsoen enkä viestillä tms. Kumpaakin ero satutti omalta osaltaan, mun pää ei olisi kestänyt sitä tilannetta enää kauaa..
Ennen niin komeasta ja hyväkuntoisesta miehestä tuli läskisäkki, liikunta lakkasi kiinnostamasta yhtäkkiä.
Itse olen riippuvainen liikunnasta ja syön terveellisesti. Onneksi en ehtinyt perustaa perhettä kyseisen miehen kanssa, sekin on pakko tunnustaa!
Mun ei ole edes ikävä enää ja olen nyt paremmassa suhteessa.
Oli pakko purkautua tänne ja helpotti kummasti oloa. Kiitos.

Mä olen nuoriso ja (lasten)kasvatus alalla töissä ja kasvatan myös kotonani pilveä

En ole harrastanut seksiä moneen vuoteen eroni jälkeen. En ehkä halua uutta parisuhdetta enkä humalaisia yhden illan juttuja. Mieluummin olen ilman. Olen ollut pari kertaa syvästi ihastunut yksin eläessäni, mutta en ole uskaltanut kertoa kohteille, koska pelkään että minut torjutaan ja minusta puhutaan sen jälkeen selän takana muiden kanssa. Oma vika siis, kun olen yksin. Ehkä tunnepuolessa on vikaa, liika toisen kainalossa nyhjääminen ahdistaa ja inhottaa. Minua pidetään ehkä kylmänä tyyppinä, en näytä helposti tunteitani, ainakaan niitä sisimpiäni.

..

Eräs henkilö vähättelee puheissaan jatkuvasti itseään. Haluaisin sanoa hänelle pitäväni hänestä, mutta en uskalla. Vitun tyhmää.