Olen pettänyt avovaimoani ja tulevan lapseni äitiä muutaman kerran. Ekan kerran jälkeen oli kauhea morkkis, toisen jälkeen ei enää. Päinvastoin hyvä fiilis kunnon suikkarin jälkeen. Ongelma on se että haluan enemmän ja useammin. Uusia naisia ja enemmän seksiä. Kotona seksiä liian vähän ja se on liian tylsää. Asiasta on puhuttu mutta se ei tilannetta muuta. Haluan tarpeeksi seksiä ja haen mistä sitä saan.
Olen patologinen valehtelija. Valehtelen tilanteissa, joissa minun ei edes tarvitsisi, en haluaisi eikä siihen olisi mitään syytä. En vain voi itselleni mitään. Oikeasti vakavissa asioissa kuitenkin pysyn totuudessa.
Nuorempana tapasin liioitella asioita hirvittävästi. Luultavasti siitä lähti sitten se, että aloin pikkuhiljaa lisäämään omiani juttuihin ja nyt en osaa keskustella yhtään mistään kenellekään ilman valehtelemista. Tämä on hassua, sillä en halua huomiota, enkä välttämättä jutella lainkaan ihmiselle jolle valehtelen.
Uskon, että läheisimmät henkilöni - parhaimmat ystävät sekä perheeni - tietävät ongelmastani... Hyvä näin, mutta sen takia en voi heille avautua oikeista asioistani vaikka miten haluaisin.
Kun sain tietää että mieheni harrastaa ulkopuoliset suhteet menin ulos kadulle ja hakkasi hänen Audinsa molemmat takarenkaat vasaralla.
Aamulla hänellä oli kiire palaveriin ja huuteli ja laukkasi ympäri huoneistoa kun oli myöhässä autonsa takia. Hän ei koskaan saanut tietää että minä olin syyllinen. Ja raukka ei se osannut edes aavistaa että minä sen tein.
Olen jatkuvasti uskoton, hän ei tiedä eikä aavista mitään että minulla on jo ollut 4 rakastajaa..
Käyn ihan kuumana kouluni oppilaitosteologiin, joka on noin 30v, nätti blondi. Viime yöt ovat unissani olleet aika villejä ja liperit yö-pöydällä.
Kai se on se kielletty edelmä kun kiihottaa, ikäeroa se 10vuotta ja naisen ammatti pappi, itse kuitenki hiukan renttu olen..
En ole yhdessäkään suhteessani saanut tarpeekseni munaa. Yhden yön juttuihin olen liian arka, ruma ja nirso, vakkaripanosuhteisiin liian helposti takertuvaa ja rakastuvaa lajia. Onko pakko valita seksin ja rakkauden väliltä. Haluaisin molemmat, vaikka juuri nyt edes vain toinenkin tuntuisi ylellisyydeltä.
Tuli tossa joulukuussa täytettyä 20 vuotta. Poikuus tallella ja kontaktit naisten kanssa olemattomat. Viimeksi 15 vuotiaana olen suudellut tyttöä eikä sitten olekkaan ollut mitään muuta. Vituttaa tämä asia aivan saatanasti. Ulkonäöltänikin en kumminkaan mikään kamala ole. Aika pitkä ja normaali painoinen.
Päivät kuluu periaatteessa nykyisin töiden jälkeen kotona runkatessa. Kun tuo lukio loppui pari vuotta sitten ajautunut eroon suurimmasta osasta kavereista. Ei oikeen viiti/uskalla yksin lähteä mihinkään.
Jonkilaisia itsetunto ongelmia varmaan on kun ei näissä asioissa ole pärjännyt. Tässä mietiskellyt, että pitäisikö tuosta läheisestä thaikkulasta käydä ostamassa pillua. Tuntuisi tosin jotenkin luovuttamiselta ja tekisi vain enemmän hallaa itsetunnolle...
Olen aloittanut ja lopettanut koulut 6 kertaa. Töitä olen tehnyt 2kk. Mielenvikaisuuteni aiheuttanut koulujen lopettamisen. Ei vaan luonnistunu näin masentuneelta/psykoottiselta. Söin vähän aikaa sitten 4 eri lääkettä. Nyt menee kahta vain. Yritän vielä kerran normaalia elämää ja sen jälkeen ryhdyn myymään pääsääntöisesti kannabista. Kasvatan ja myyn siis jo nyt, mutta olen kuitenkin yrittänyt normaalia elämää. :D Tulevaisuudessa dyykkaan safkat ja myyn pilvet. Rahaa riittää tommy hilfigereihin ja matkusteluun asti. Ei muuta.
Kiitos.
En ole pystynyt harrastamaan seksiä yli vuoteen. En sen jälkeen, kun rakastamani nainen lähti ystäväni matkaan. Silloin tällöin olen tuonut naisen mukanani kotiini baari illan päätteeksi, mutta loppupeleissä seksiä en ole heille antanut. Minua panettaa ihan saatanasti, mutta henkisesti minusta tuntuu, että minulla ei ole mitään annettavaa.
Minulla oli miespuolinen ystävä. Jonka kanssa vietimme yhdessä aikaa, käuden kahvilla, katsellen elokuvia yms. Menimme sitten kännissä harrastamaan seksiä (joka oli kyllä tajunnanräjäyttävää ). Mutta sen jälkeen emme ole enää tavanneet, muutaman kerran puhuneet vain puhelimessa. Koskaan ennen en ole katunut panojuttujani, mutta nyt kyllä!!!
Elän parisuhteessa, jossa viimeaikoina ei peitto ole heilunu mitenkään tiuhaan tahtiin.. En muutenkaan saa oikein minkäänlaista huomiota kotona, itse saan/joudun tekemään aloitteen kaikelle: halaamiselle, suutelemiselle, sylikkäin olemiselle sekä seksiin..
Alan olemaan epätoivoinen ja syytän kokoajan itseäni, että taidan olla sitten ruma, läski ja erittäin epähaluttava, vaikka kehuja kyllä muilta tulee..
Alan jo pikkuhiljaa himoitsemaan tositeolla toisia miehiä..
Eikä tätä oman käden oikeutta kauaa jaksa harrastaa, nainen tarvitsee kyllä muutakin.
Rahat on loppu, työtön,tärkein ystävä jätti (jonka eteen olisin vaikka antanut oman henkeni),opinnot ei kiinnosta, vihaan vanhempiani, itseasiassa vihaan kaikkia tällä hetkellä ja silti pitää jaksaa hymyillä.Ei ole syytä nousta ylös aamulla niin yhtä hyvin voi nukkua koko päivän.Angs angst. Oma kulissi kullan kallis. Kiitos.
Olen todella ihastunut koulukaveriini. En tiedä edes seurusteleeko hän vai ei, mutta kaikesta muusta olemme kyllä jutelleet. Luulen, että hänkin saattaisi olla kiinnostunut minusta, mutta en uskalla sano tunteitani hänelle, koska pelkään menettäväni hänet kokonaan.
Olen aina ollut taipuvainen ihastumaan tulisesti, mutta harvoin.
Viimeisin mies johon tutustuin kolahti aivan liikaakin.
Hän ei kuitenkaan ole kiinnostunut, tuskin haluaa enää puhevälejäkään.
Ei ole halunnut koskeakaan minuun, ei edes halata. Puheet on joskus itsetuntoani pönkittäviä, luonteestani, ulkonäöstäni, kropasta.. Ajattelee minua siis ihan hoikkana ja nättinä pakettina ja pitää luonteestanikin. Mutta käytös aivan toista. Kuin olisin joku tauti jota täytyy vältellä.
Olen alkanut tuntemaan niin kovaa vihaa, että pyörittelen kaikenlaista mukavaa päässäni miten voisin kostaa.
Myös hänen entistä naisystäväänsä inhoan, inhoan sitä tunnetta että joku on päässyt joskus kokemaan onnen hänen kanssaan ja lähemmäksi häntä kuin minä koskaan voisin päästä. Miehelle olen vähän vitsaillut etten oikein pidä tästä naisesta. Tämä vitsailu ei kuitenkaan anna todelista kuvaa inhostani ollenkaan. Lisäksi tämä exä kontrolloi häntä yhä monissa asioissa. Tahtoisin tuhota molemmat.
Oma nainen ei ime munaa juuri ollenkaan nykyisin. Kaikki imutukset täytyy ruinata ja sehän vasta palkinnolta tuntuukin. Toisin oli joskus suhteen alussa ennen lapsia :(.
Nyt sitten löydän netistä jatkuvasti mitä ihanimpia naisia jotka tekisivät mitä vain voin toivoa ja kuulemma toivon vähän. Yhden kanssa jo pettänyt ja sain aivan hitonmoisen suikkarin vaikka sitä seurasi hitonmoinen morkkiskin.
Miksi joku voi olla noin kylmä narttu kun tietää kuinka paljon suuseksiä tarvitsen. Norminussiminen ei vain kertakaikkiaan korvaa tuota.
Taidan päätyä taas pettämään kun ei vain mahda haluilleen mitään :(. No, sitten kun joskus narahdan niin tuokin tajuaa että ei se mies ihan häkissä pysynytkään. Harmi ettei usko minua kun näistä pettämisen peloista olen puhunut.
Olen työtön opiskelija, joka elää puolisonsa rahoilla. Työkkäristä ei saa rahaa, koska on opiskelija. Kela lahjottaa hyväntekeväisyyteen kuitenkin 250e/kk. Vitun työttömät, lopettakaa se valittaminen: kokeilkaa ite elää alle absoluuttisen köyhyysrajan. Ei oo tutkinto, joten ei oo töitä. Päivät pitäis tehä koulutehtäviä, mutta pelaan mielummin xboxia tai surffaan netissä. Oon lähettäny varmaan 50 työhakemusta, eikä kukaan viitti ees vastata takasin. Itsetunto menny, musta on tullu kotihuora joka tiskaa, pyykkää ja tekee safkat. Pitää kuulemma osallistua. Olen toistuvasti ajatellut itseni ampumista tai narkkaamista. Ihan vaan niinku mielenkiinnosta. Ois ees vittu jotain sisältöä elämässä.
Suhtaudun kielteisesti päihteisiin. En käytä huumeita, en polta tupakkaa ja alkoholiakin otan korkeintaan parin saunakaljan verran. Silti haluaisin kokeilla kovia huumeita kuten amfetamiinia, kokaiinia tai heroiinia, jos sopiva tilaisuus tulisi. Vain yhden kerran kokeilu ja se siitä. Koukkuun en tietenkään jäisi.
Olen seurustellut nykyisen äijäni kanssa pian jo 5 vuotta, kihloissa niistä neljä.. Viime vuoden lopulla aloin kuitenkin kaikista vastusteluistani riippumatta flirttailemaan työkaverini kanssa, ensin puhuimme netissä niitä näitä, sitten jutut alkoivat menemään yhä enemmän ja enemmän seksiin.. Nykyään sitten näemme sillointällöin ja harrastamme kiihkeää seksiä (ilman tunteita kuitenkin) Kuitenkaan en pode morkkista! Kotona seksiä ei ole kuulunut vuoden aikana kuin ehkä muutaman hassun kerran.. Kai tämä nyt sentään on sallittua mulle. Kirottu olkoon se mies joka ei kiimaista naista auta, eikö vain?
Kun käyn kaverin tykönä katsomassa kummityttöäni, katselen vaivihkaa tytön äitiä, hän on niin kaunis ja seksikäs, olen halunnut nussia häntä aina.
Musta tuntuu kuin oisin jotenkin tunnevammanen kun en pysty parisuhteisiin, ja ihastun tosi harvoin, enkä silloinkaan pysty tekemään mitään sen eteen. Etsin seuraa miehistä, jotka ei todellisuudessa kiinnosta yhtään, mutta jotenkin on helpompi lähestyä miehiä jotka ei saa aikaan mitään erityisempiä tunteita. Haluan vain tyydyttää tarpeeni. Kuitenkin kaipaisin jotain läheisempää.
Olen todella kaksinaismoralistinen (miten lie kirjoitetaan). En voisi koskaan hyväksyä pettämistä, petetyksi tulemista. En ikinä voisi antaa moista anteeksi enkä lähtisi kumppaniani pettämään. Mutta nyt sinkkuna ollessa minua ei haittaa yhtään harrastaa seksiä varatun naisen kanssa. On ollut kihloissa olevia, tutun tyttöystäviä.
Pidän itseäni hyvänä panona!
