DancingQueen
Viikonloppuna drinksujen ääressä yhtäkkiä koko kööri haluaa parketille bailaamaan. Siellä sitten ollaan vastentahtoisesti, juomat kädessä pöllön näköisinä, ryhmäpainostuksen alaisena, heilumassa kuin mitkäkin tomppelit. Mitä teen? Suora kieltäytyminen tanssimisesta ei kelpaa vastaukseksi.
4 vastausta
jugular
13.11.2013 10:55
Tottakai kelpaa. Olet aikuinen ihminen ja voit ihan itse päättää omista menemisistäsi ja tulemisistasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
juuri niin
14.11.2013 14:31
Asia on juuri niin kuin jugular sanoo. Sen kun et mene. Kantaako ne muka sut?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nyt on...
15.11.2013 15:44
...kyseessä neiti joka on vielä pissis-iässä. Ei semmoisille suvaita omia ajatuksia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tri Synkkämieli
2.12.2013 12:00
Omia ajatuksia? Tämä on jännä juttu, kuulkaas. Itse olen 31 v ja normaalisti erittäin suorasukainen toiveistani ja mieltymyksistäni. En ole koskaan ollut tanssibaarien ystävä, mutta jos tyttöjen ilta kääntyy tanssiravintolaan, en yleensä jää rannalle ruikuttamaan vain siksi, etten itse ole yökerhojen ylin ystävä. Kompromissi; menen sinne, mihin suurin osa menee.
(Olen myös kokeillut perääntymistä etkojen jälkeen kotiin, mutta se on aiheuttanut ystävissä närkästystä ja pettymystä).
Tanssiminen on toinen vastaava asia. Tanssilattialle ei mennä vain tanssimaan, vaan se on ilmeisesti sosiaalinen tapahtuma, joka lujittaa porukan sidettä keskenään. Ostetaan drinkit, hörpitään niitä pari, ja sen jälkeen onkin aika lähteä tanssimaan. Sääli vain, etten osaa. Tunnen oloni epämukavaksi, en osaa ketkuttaa persustani kuten musiikkivideoilla, ja helvetin hauskaa pitäisi olla. Jos jään pöytään istumaan, jään yksin (ei niin paha), mutta sitä katsotaan aina vähän kieroon. Ilmeisesti ystävillä on sellainen käsitys, että kyllä minäkin tanssista tykkään, kun vaan lähden ja annan sille mahdollisuuden. Illanvieton tuoksinassa en halua sytyttää mitään liekkiä sanomalla tiukasti ja totisesti, kun kaikilla on hauskaa. Ja juu, olen tanssinut ja pidän tanssimisesta, mutta en lasinsirujen peittämällä limaisella lattialla, känniääliöiden keskellä, enkä korkokengissä. Se ei ole tanssia, se on tamppaamista.
Pitäisi vain osata olla toiveinensa kohtelias, mutta suora. Vaan miten se tehdään, on toinen juttu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin