Korkeasti koulutettujen naisten miesvaje

hepskukkuu112233

7.2.2014 12:15

Vastasit dilemmaasi oikeastaan jo tekstissäsi. "Suomessa nimenomaan on kunnollisen miehen löytämisen ongelma" ja "Ehkä heitä haittaa se, että he ovat korkeasti koulutettuja ja asuvat Helsingissä." Bingo! Vaikka Tape olisi viimeinen oljenkorsi Suomessa ja Helsingissä, onhan niitä muitakin paikkoja kuin Suomi ja Helsinki. Kehä III:n ulkopuolella ja Suomen rajojen ulkopuolella on vaikka kuinka paljon kunnollisia miehiä, jotka tahtovat rakastua kunnolliseen ja koulutettuun naiseen. Jos mielikuva varpaitaan kaivelevasta ja kaljaa vetävästä Tapesta kumppanina ei miellytä, mene merta edemmäs kalaan. Kehä III:n ulkopuolella asumisen bonus: halvemmat asuinkustannukset. Suomen rajojen ulkopuolella asumisen bonukset: mahdollisesti uuden kielen oppiminen ja hyvässä tapauksessa parempi ilmasto kuin Suomessa.
Lycka till.

Kork.koulutettu mies

8.2.2014 14:46

Oman havainnointini pohjalta veikkaan, että nämä vapaana viilettävät korkeastikoulutetut sinkkunaiset sekä kelpo duunarimiehet eivät vain kohtaa riittävän usein pariutumiselle otollisissa olosuhteissa - olipa kyse sitten Helsingistä tai muista Suomen kaupungeista. Toki vikaa voisi etsiä esimerkiksi myös naisten korkeista vaatimuksista ja ennakko-odotuksista, mitä he nykyään miehille kuulemma ah niin usein asettavat, mutta tuskin se siitä on lopulta kiinni. Omassa tuttavapiiristäni löytyy kuitenkin useampia hyvin onnellisia pareja, joissa naiset ovat ns. sosiaalisesti ylemmässä luokassa. Heitä kuitenkin yhdistää samat harrastukset tai mielenkiinnonkohteet, jotka ovat luoneet puitteet kohtaamiselle ja yhteiselle elämälle; on tavattu kahvilassa, lenkkipolulla, salilla, spinningissä ym., taikka kokkaus, golf, kieltenkursseilla, ym. kulttuurihommissa. Yllätys, näistä asioista on monet korkeakoulutetut naiset kiinnostuneita. Eräs pari on kuitenkin myös löytänyt toisensa lätkämatsista, ja jatkanut juttua lähiökuppilassa - ihanan ronskia lääkärisnaiselta. Ja sama naisille, miettikää mikä niitä kolleja saattais kiinnostaa.

Lähes poikkeusetta, jokainen pariutuminen on ollut kuitenkin aloitteellisuuden takana; "Moikka, mä oon Tape/Tiina, mikä sun nimi on?". Ja vaatinut ehkä hieman ennakkoluulottomuutta, niin miehiltä kuin naisilta. Tätä tilannetta ei kuitenkaan yhtään helpota se, että Suomen deittailuskene nyt vaan otetaan huomattavasti vakavammin kuin muualla maailmassa, ainakin oman kokemukseni mukaan (ei tietoakaan kasuaaleista kahvitteluista ym. drinkeistä). Ja vaikkei asuisikaan isossa kaupungissa, jossa nais/mies -ratio on pilatestunnin luokkaa, niin turha hakea tekosyitä. Eiköhän nämä nykypäivän nettideittailut ym. Tinderit mahdollista myös niiden pienempien kylien soidinmenot.

zzz-top

13.2.2014 19:42

Yliopistonaiset voisivat turvautua salaperäiseen ja uusiutuvaan luonnonvaraan nimeltä insinööri. Jostain syystä miespuoliset amk-inssit, joita muuten on paljon, päätyvät sairaanhoitajien ja lastentarhanopettajien haaviin. Juristi- tai arkkitehtinaiset eivät löydä näitä. Tämä on sikäli outoa, ettei koulutetun naisen edes tarvitse hävetä insinöörimiestä (no okei, juhlissa se voi juoda liikaa), mutta ystävättärille mies on 'joku inssi'. Ammatiltaan neutri, ei-kiinnostava mutta toisaalta ei tarvitse pelätä parhaan ystävättären pokaavan tätä. Bonuksena se inssi osaa korjata laiturin, auton ja tietokoneen sekä tanssii hyvin.

Hyväksyjä

15.2.2014 17:33

Koska me naiset hyväksymme sen faktan, että teekkarit(80% miehiä) ovat loppujen lopuksi yliopistokoulutusta saavaa väkeä, joilla on huutava pula naisista.