Suhteet

Jokaisella parisuhteessa eläneellä on kokemus anopista.

Tuosta naisesta, jonka tapaamista ryhdytään jännittämään siitä hetkestä, kun seurustelu on alkanut. Joskus kumppanin takaa paljastuu viisas nainen, joskus veret seisauttava hirviö.

”Entisellä miehelläni oli tapana mennä itkemään riitojamme äidilleen. Miehen äiti soitteli minulle tivaten, mitä olen taas tehnyt”, kertoo Kaisa, 24 (nimi muutettu).

”Aluksi nainen oli oikein miellyttävä avoanoppi. Toisaalta hän oli täysin ennustamaton: useimmiten hän ei hyväksynyt minua ollenkaan.”

”Joskus anopilla oli tapana vetää kännit ja soitella meille. Hän tahtoi aina puhua kanssani, mutta onneksi mieheni kieltäytyi hakemasta minua puhelimeen.”

Kun Kaisa ja hänen entinen miehensä tapasivat, mies oli juuri eronnut entisestä vaimostaan. Heillä oli myös pieni lapsi. Kaisa sai miehen äidiltä automaattisesti kodinrikkojan leiman otsaansa.

”Anoppini mielestä olin tullut varastamaan häneltä hänen poikansa, kun muutimme pois kaupungista, jossa hän itse asui. Vaikka silloinen mieheni oli muuttanut lapsuudenkodistaan jo vuosia aikaisemmin!”

Varkaalla ei ole oikeutta läheisiin: kun miehen pikkusisko kastettiin kesken kouluiän, ei kummiksi kelvannut Kaisa, vaan anoppi tahtoi poikansa ex-vaimon. ”Se oli anteeksiantamatonta. Ja niin selkeää: pysy erossa perheestäni.”

Miksi nainen on toiselle tällainen peto? Kaisan mielestä syyt löytyvät entisen anopin omasta itsetunnosta. Sitä kun ei ollut ollenkaan.

”Anoppi koki epäonnistuneensa kasvattajana. Hän erosi eksäni isästä pojan ollessa pieni, ja anopille poika oli ollut pitkään ’mies talossa’. Hän on epätasapainonen nainen, jonka elämä ei olisi pysynyt henkisesti kasassa ilman oman lapsensa hallintaa.”

”Minun lisäkseni anoppi vihasi myös vanhempiani, joita ei koskaan tavannut. Minun vanhemmillani on molemmilla akateeminen loppututkinto, ja opiskelen itsekin yliopistossa. Anoppi taas oli astunut työelämään 15-vuotiaana. Luokkakateudestahan tässä on kysymys.”

Lukijat kertovat

”Edellisen poikaystäväni äiti oli anoppi straight from hell. Kun tapasimme ensi kerran, hän haukkui minut lumpuksi. Lähes kolmen vuoden seurustelun aikana hän puhui minulle kerran asiallisesti. Hän todella vihasi minua, huolimatta siitä, ettei hän ikinä keskustellut kanssani.”
Nainen, 20 vuotta.

”Missään suhteessani kumppanini äidillä ei ole ollut sanomista minun ja lapsensa suhteeseen. Kaikki melkein-anopit (naimisissa en ole ollut) ovat olleet järkeviä ihmisiä, joilla on ollut omakin elämä. Heräävätkö äidit vasta hääyön kynnyksella?”
Mies, 23 vuotta.

”Anoppi on minulle ystävä ja äidin korvike, sillä oma äitini kuoli jo vuosia sitten, eikä muutenkaan ollut äitiainesta.”
Nainen, 39 vuotta.

”Anoppi kävi kusettamassa koiraa, kun olin mieheni kanssa matkalla. Kuukausi matkan jälkeen tulen töistä ja anoppi keittelee kahvia kuin kotonaan. Oli matkamme aikana teettänyt oman avaimen itselleen. Vaihdettin lukot, ja ensi matkan aikana koiraa käy kusettamassa siskoni.”
Nainen, 30 vuotta.

”Anopillani on tapana pistää ruokiin juuri cayennepippuria, josta saan aina allergisen reaktion. Sen maku kun ei erotu ruuassa selvästi.”
Mies, 32 vuotta.

”Miesystäväni äiti on maailman hirvein ihminen, ainoan lapsen yksinhuoltaja. Roolit ovat kierossa, äiti onkin hoivattava ja mieheni on hänenkin miehensä. Hän saattaa soittaa vaikka keskella yötä, koska haluaa jutella Kauniiden ja rohkeiden kuvioista. Elämäni projektina on löytää hänelle oma mies, jotta hän jättäisi mieheni rauhaan.”
Nainen, 23 vuotta.

Kuuma kysymys: Miksi anoppi on hankala?

”Naisilla on viimeinen sana perhesuhteissa, ja mies joutuu alistumaan”, toteaa psykiatrian ylilääkäri evp, psykoanalyytikko Heikki Majava.

”Kulttuurimme matriarkaalisuus ilmenee tässä paljaana. Syynä hankaluuksiin voi olla miniän lapsenomaisuus: usein kulttuurimme voimakkaan naisen rooli omaksutaan vasta keski-iän kynnyksellä. Anoppi haluaa vääntää rautalangasta, kuinka naisen valtaa käytetään.”

Majavan mukaan lähtösyynä on äidin ja lapsen välinen pitkittynyt riippuvuussuhde.

”Mies ymmärtää äitiään, vaikka rakastaakin vaimoaan: ikävä kyllä usein ymmärrys kiilaa rakkauden yli.”

”Onneksi kaikki anopit eivät käyttäydy näin.”

Kuukauden vinkki: Puhu anopille suoraan!

Usein anoppi puuttuu lapsensa ja tämän kumppanin elämään epäsuorasti vihjailemalla.

”Kissan voi nostaa pöydälle esittämällä anopille neutraalin kysymyksen”, neuvoo psykoterapeutti Keijo Markova Väestöliiton perheklinikalta.

”Esimerkiksi: ymmärsimmekö oikein, että mielestäsi sinun kuuluu tehdä päätös siitä, millainen sohvakalusto meidän tulisi hankkia? Tavallisesti anoppi kieltää, jolloin tilanne on siltä erää ratkaistu. Jos anoppi vastaa myöntävästi, niin silloin on syytä todeta, että tämä on parin oma asia ja he tekevät itse päätöksensä.”

Entä tavallista hankalampi anoppi, joka ei ole kiinnostunut keskustelemaan asioista? Perheterapiaanko?

”Vielä ei ole kukaan tullut anoppinsa kanssa potilaikseni. Mutta tervetuloa! Olennaista on se, että voi kokea oman kumppanin seisovan rinnallaan. Kumppanini ei jätä minua yksin äitinsä armoille. Tällöin puolisolla on tärkeä rooli–äitinsä ja kumppaninsa suhteessa.”

TJEU

Sarja: Dharma ja Greg
Hippi-Dharman ja hänen yläluokkaisen anoppinsa (kuvassa) alituinen törmäyskurssi hurjine kärjistyksineen tarjoaa rivakat naurut. MTV tiistaisin klo 20.

Sarjakuva: Lätsä
Hattupäinen heppu viihtyy pubissa, eikä anoppi ole koskaan mihinkään tyytyväinen. Eikä oikein vaimokaan. Anoppivitsien helmi.

Kirja: Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä
Vuonna 1941 ilmestynyt klassikkoteos herätti valtavan kohun. Kaisa Rastimon elokuvassa vuodelta 1998 Kyllikki Forssell esittää päähenkilön despoottimaista anoppia.

Linkki
www.motherinlawstories.com
Kaikki mahdollinen vihaan anoppiani -t-paidoista nettipsykologin avustavaan palstaan.