Assi Lindén, 21, ja Luis Sans, 24, tutustuivat koulussa. He muuttivat yhteen pari kuukautta seurusteltuaan. Yhdessä he olivat olleet vain kuukauden, kun Luis jakoi jo Assin kanssa työpaikankin. 24 h -yhteiseloa on kestänyt nyt puoli vuotta.
“Luis työskentelee eri osastolla kuin minä”, Assi kertoo.
“Mutta on tosi piristävää hakea häneltä varastopusu kesken kiireisen päivän.”
Pariskunta on sitä mieltä, että ystävyys on suhteessa tärkeintä. He aloittivat opinnot Turun ammattikorkeakoulussa samaan aikaan ja ystävystyivät jo ennen kuin lemmen liekki leimahti.
“Luis oli jouluna neljä päivää kotikaupungissaan”, Assi kertoo. Ikävä syntyi äkkiä:
“Parin ensimmäisen tunnin jälkeen alkoi tuntua siltä, että apua: jotain puuttuu.”
“Ei me kyllästytä”, vakuutaa Luis. “Tämä on tuntunut koko ajan pirun luonnolliselta. Kyllähän pikaista muuttoamme ihmeteltiin, mutta eivät ulkopuoliset tiedä, mitä suhteeseemme sisältyy.” Mitä siihen sitten sisältyy?
“Kemiat natsaavat niin hyvin, ettei muuta tarvita”, hän toteaa.
Kaikilla 24/7-yhdessäolo ei onnistu. Outi Peltonen, 26, ja hänen miehensä seurustelivat kuusi vuotta, joista kolmen jälkeen he perustivat yhteisen muotoilutoimiston.
“Alussa firma ei vaikuttanut suhteeseen. Mutta viime vuonna mulla varsinkin alkoi olla kädet ja pää niin täynnä töitä, että hermostuin, jos mies otti ne vapaa-ajalla puheeksi.”
Viime vuoden syksyllä Outi alkoi tuntea tarvitsevansa enemmän omaa tilaa. Suhde laitettiin jäihin. Nyt he asuvat seinänaapureina.
“Menihän siinä pari vuotta, että oppi tekemään erottelun työn ja yksityiselämän välillä”, Outi summaa.
“Periaatteessa työ ja yksityinen tulee minusta pitää erillään. Näinkin se onnistuu, mutta tärkeintä on pystyä tekemään erottelu omien korvien välissä.”
Outin ja hänen miehensä ero oli rauhallinen, sillä yritystoiminnan ja yhteisen arjen jatkuminen piti ottaa koko ajan huomioon. Yrittämisen ja suhteen ylläpitäminen yhtä aikaa vaatii hänen mielestään ennen kaikkea itsen sekä toisen arvostamista. “Olemme jakaneet niin isoja kokemuksia, että ihan äskettäin tuli taas todettua että ‘onpas mulla siinä hyvä ystävä’!”
Kasvatuspsykologian prof. Kaarina Määttä Lapin yliopistosta allekirjoittaa Outin näkemyksen.
“Toisen panostusta ei saa pitää itsestäänselvyytenä, vaan kannustusta ja kiitosta tarvitaan. Ja huumoria.”
Hänestä suhteessa, jossa kaikki jaetaan, tarvitaan kykyä katsoa toisen ärsyttäviä piirteitä läpi sormien. Niitä kun joutuu katselemaan jatkuvasti. Yhtä lailla voisi puhua joustavuudesta.
“Parin tulisi pystyä välillä irtautumaan myös työkuvioista ja tuoda arkeen yllätyksiä”, Määttä kehottaa. “Ei sen kummempaa kuin samppanjapullo pöydällä tai kaunis aforismi. Liian helposti sitä juuttuu valittamaan, että kun toinen ei tee mitään. Yhtä hyvin voi tehdä itse!”
“Kaikissa suhteissa vallitsee jännite sen välillä, kuinka paljon läheisyyttä tai omaa aikaa tarvitsee.” Määtän mielestä 24/7-suhteissa tämä jännite tulee tiedostaa keskivertosuhdetta tarkemmin.
“Toiselle on sallittava omaa tilaa, ja tunnistettava tämä tarve.”
Määttä näpäyttää epäilevää tuomasta.
“Tällaisen suhteen onnistumisen edellytykset ovat aivan yhtä hyvät kuin muillakin. Usein sitä ihmettelee enemmän niitä suhteita, joissa pareilla ei ole mitään yhteistä!”
Lukijoilta
“Minulle ei ainakaan soveltuisi 24 h -suhde. Nykyinen avoliittokin ahdistaa välillä. Niinpä sitten usein töistä lähdettyäni poikkean esimerkiksi kaupungille saadakseni olla yksin hetken aikaa.”
Nainen, 23 vuotta
“Sama työpaikka, koti ja miehen vanhemmat samassa taloudessa vuorokauden ympäri. Kausittaisia raivonpuuskia ja turhautumista, mutta kun on ristinsä valinnut, niin kestettävä se on.”
Nainen, 25 vuotta
“Asumme yhdessä. Tällä hetkellä olemme töissä samassa firmassa. Välillä on vaan tylsää kun on samat työkaverit, eikä kummallakaan ole omia juttuja töistä kerrottavana, kun molemmat tietää aina samat juorut. Vuorotyön ansiosta emme kauheasti töissä toisiamme näe.”
Nainen, 24 vuotta
“Ei toimi. Mutta jos jotakuta kiinnostaa sauvakävely samanväriset tuulipuvut päällä, niin anti palaa.”
Mies, 24 vuotta
“Asumme yhdessä, opiskelemme samassa paikassa ja kaveritkin ovat yhteisiä. Viime kuukausina on alkanut yhteinen harrastuskin. Silti kestää. Me vain olemme niin samanlaisia ja yhteen kasvaneita.”
Nainen, 19 vuotta
”Olen ollut yhdessä avomieheni kanssa kohta kolme vuotta. Olemme olleet samassa koulussa, samassa bändissä, samassa kaveriporukassa ja muutaman kuukauden seurustelun jälkeen yhteisessä asunnossakin. Koulun jälkeen olimme kuukauden verran samassa työpaikassa, mutta sitten otin itse vastaan toisenlaisen työn. Olemme siis olleet toisistamme erossa tämän kolmen vuoden aikana ainoastaan joitakin öitä tai päiviä, muttei se ainakaan negatiivisesti ole suhteeseemme vaikuttanut. Viihdymme toistemme seurassa mainiosti, ymmärrämme toisiamme ja meillä on samanlainen huumorintaju....”
Liisa, 20 vuotta
”Yhteinen työpaikka ei rasittanut suhdetta, koska vapaa-ajan olimme erillämme, vaikka asuimme yhdessä. Suhteen päättyminen johtui pikemminkin siitä, ettei meillä ollut oikeasti mitään yhteistä ja halusimme elämältä aivan erilaisia asioita.”
Sanna, 28 vuotta
Tsekkaa jos et usko
Sarja: Teho-osasto
Huippusuositussa lääkärisarjassa työn ja yksityiselämän jakaminen käy raskaaksi, varsinkin jos joutuu puimaan ruokapöydässä eutanasiaratkaisuja. MTV3 torstaisin jälleen syksyllä.
Leffa: Cyclomania
Lauri Nurkse ja Elena Leeve tutustuvat kesätyöpaikalla, ja yhteisten töiden, harrastuksen ja kolmannen pyörän kautta kehkeytyy tiivis kolmiodraama. Suomi, 2001.
Kirja: Elina Haavio-Mannila:
Työpaikan rakkausuhteet
50 prosenttia miehistä ja 54 prosenttia naisista on joskus kokenut työpaikkarakkauden. Miksi rakkauksia yleensäkään syntyy? Syväluotaus suomalaisen työelämän suhinaan ja katseidenvaihtoon.
Linkki: http://humanre-sources.about.com/
Laaja artikkelikokoelma, jossa kaikki työstä ja ihmissuhteista, esimerkiksi: pitäisikö hypätä sänkyyn pomoni kanssa? Miten esimiehen tulee suhtautua seurusteleviin alaisiin? Jenkkihenkinen, mutta informatiivinen.
Kuinka työ ja rakkaus pysyvät tasapainossa?
Samalla työpaikalla työskentelevät parit ovat kohdanneet saman ongelman: mitähän pomo sanoo? Rohkenemmeko halata? Montanan yliopiston psykologian professori Charles Piercella on i-village -sivustolla viisi sääntöä, joita noudattamalla rakkauselämä ei sekoita pakkaa työpaikalla.
Yksi: suuremmilla yrityksillä saattaa olla kirjallinen säännöstö aiheesta. Ota etukäteen selvää, kuinka seurusteluun työpaikallasi suhtaudutaan.
Kaksi: sopikaa säännöt. Pystyttekö jatkamaan työskentelyä yhdessä, vaikka suhde katkeaisi? Kun tietää jo etukäteen, kuinka tulee toimimaan, suhde saa varmuutta.
Kolme: ihmiset puhuvat, sehän on selvää. Pahimmassa tapauksessa varsinkin naistyöntekijä voi jäädä rakkaansa varjoon ja tulla tunnetuksi vain tyttöystävänä. Tuskin kukaan haluaa, että vain hänen rakkauselämänsä huomioidaan työpaikalla.
Neljä: romantiikka ei saa vaikuttaa työsi laatuun, ei vaikka eroaisitte. Keskinäisten asioidenne puiminenkin voi olla luvallista –jos ympäristö on varma siitä, että työt tulevat tehdyksi yhtä hyvin kuin ennenkin.
Viisi: ole huomioonottava toisia kohtaan. Eli palaverissa ei istuta sylikkäin. Yleensä lemmenosoitukset työpaikalla koetaan kovin kiusallisiksi.
2 kommenttia
square pants
26.5.2003 13:17
Vanhemmat aloittivat seurustelun, kun olivat about parikymppisiä. Ovat olleet suurimman osan ajasta samassa työpaikassa ja sittemmin perustaneet firman yhdessä. Jokin aikaa sitten minulle selvisi syy siihen etteivät ole kotona koskaan juurikaan riidelleet, kun riitelevät työpaikalla. Ihan kiva niin, ei ole meidän lapsien tarvinnut kuunnella. Sääli vain ulkopuolisia työntekijöitä... Joka tapauksessa avioliitto ja yhdessäolo (melkein) 24/7 näyttää jatkuvan loputtomiin jo näiden 30 vuoden jälkeenkin. Tiedä nyt sitten siitä onnellisuudesta...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hietsubarbie
28.5.2003 18:16
Siis mitä helv yhteistä on sauvakävelyllä ja yhteisellä työpaikalla? I don´t get it... Miten City viitsii edes julkaista tommosta naurettavaa lässytystä. Todella ääliömäinen kommentti. Sitäpaitsi musta on hienoa, että jotkut pariskunnat ylipäänsä viihtyvät niin hyvin yhdessä ja ovat jopa niin urheilullisia, että lähtevät yhdessä ulkoilemaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin