Elina Laitinen, Siiri Raasakka ja Tiia Sirén eivät oikeastaan tunteneet toisiaan ennen syksyä 2010. He tutustuivat Aalto-yliopiston vaatesuunnittelulinjan miestenvaate-workshopissa ja huomasivat haluavansa samaa asiaa.
"Halusimme tehdä näyttävän yhteismalliston, joka rikkoo Taikki-muotin", Laitinen kertoo.
Malliston teemaksi kirkastuivat reivit, juhliminen ja streetwear-tyyli. Neonvärejä, hapsuja ja lippahattuja sisältävän malliston raakile esiteltiin yliopiston kevätnäytöksessä 2011. Vaatesuunnittelun lehtori Tuomas Laitinen kannusti kolmikkoa osallistumaan arvostettuun Hyères-kilpailuun, josta ovat ponnistaneet pinnalle Viktor & Rolfin ja Thierry Muglerin kaltaiset nimet. Ovet aukesivat, vaikka kilpailuun valitut ovat yleensä konkareita.
"Joku soitti minulle oudosta numerosta ja puhui englantia vahvalla ranskalaisella aksentilla. Kun lopulta ymmärsin, mistä on kyse, menin niin hämilleni, että pystyin tuskin puhumaan. Lopulta soittajakin ihmetteli, onko hän soittanut väärään numeroon. Soitin Siirille ja kerroin, että pääsimme ehkä finaaliin. Kun sähköpostivahvistus tuli – se oli ihan mieletöntä!"
Kolmikko keräsi valtavan määrän inspiraatiokuvia ja teki melkein kaiken itse: värjäsi kankaita, kirjoi, teki ryijyjä ja neuleita. Inspiraatiota he ammensivat ysärinostalgiasta.
"Alakulttuurit ovat lähes kadonneet Suomesta. Mallistossa on vaikutteita reivien kulta-ajasta, vaikka olimmekin 90-luvulla vasta lapsia. Halusimme luoda kuvitteellisen jengin, johon kuulutaan vaatteiden kautta."
Kolmikko matkusti Ranskaan vapun tienoilla. Kokemus oli hieno, vaikka:
"Festarit oli järjestetty aika rennosti ranskalaiseen tyyliin. Mutta hauskaa meillä oli."
Ryhmän tuki takasi sen, ettei paineita ehtinyt syntyä. Naiset täydensivät mallistoa Swarowskin sponsorikristalleilla, joiden ansiosta yksi collegepaita painoi 25 kiloa.
Ja kuinka ollakaan, mallisto nappasi koko kilpailun voiton.
"Palkinnot ilmoitettiin ranskaksi. Koska en puhu ranskaa, pyysin Siiriä tulkkaamaan. Sitten nimemme mainittiin ja meidät pyydettiin lavalle. Meni pari sekuntia ennen kuin ymmärsin, että voitimme pääpalkinnon. Se oli aika pimeä hetki. Ei kukaan sentään pyörtynyt."
Tuomaristo, johon kuuluivat legendaarinen suunnittelija Yohji Yamamoto ja i-D-lehden perustaja Terry Jones, kehui malliston luovan kuvan futuristisesta nomadien yhteisöstä, jonka jäsenet näyttävät rave-bileistä kotiin matkaavilta sci-fi sankareilta.
Laitisen oma tyyli poikkeaa melko paljon yhteismallistosta.
"Suomi on aina jossain taustalla. Haen inspiraatiota esimerkiksi Kaurismäen elokuvista. Mallistoissani on myös paljon etnisiä vaikutteita ja käsityötä."
Laitinen esitteli keväällä 2012 Siiri Raasakan kanssa uuden mallistonsa, joka matkasi elokuussa Kööpenhaminan Designers’ Nest -kilpailuun.
"Mallisto on aika raskas. Mukana on paljon kangasta, villaa, tupsuja ja hapsuja."
Ensi vuoteen asti hän on kiinni mallistossa, jota kolmikko suunnittelee kevään Hyèresiin.
"Ryhmätyöskentely sopii minulle. Tämä on vaatesuunnittelussa uutta: huomio on aikaisemmin kiinnitetty yhteen suunnittelijaan, joka ottaa kunnian suuren tiimin työstä. Mielestäni tämä on outoa. Teollisessa muotoilussa ryhmätyö on jo arkea."
Tiia Sirén: kreisejä väriyhdistelmiä
Juuri Lontoosta palanneelle Tiia Sirénille Suomi on vain pieni välietappi. Hän on asunut Japanissa ja Prahassa ja aikoo muuttaa tulevaisuudessa takaisin ulkomaille. Ensin on vain tehtävä kandityö valmiiksi ja saatava Pariisin muotiviikot sekä ensi kevään Hyères-mallisto pois alta. Päävoittoon hän suhtautuu neutraalisti.
"Se oli mieletöntä, että sai vuosia alalla olleilta tunnustusta, mutta ei sellaisella toisaalta pitäisi olla väliä. Joka tapauksessa olisi pystyttävä seisomaan omien ideoiden takana."
Työskentely pienessä lontoolaisessa muotifirmassa Meadham Kirchhoffissa oli juuri sitä, mitä Sirén haluaa tehdä.
"Teimme kaikkea yhdessä. Olin designer assistant ja studio manager, tein kaavoja ja vastasin studiotoiminnasta. Tykkäsin siitä, etteivät he mieti ostajia. Toiminta oli hyvin epäkaupallista. He tekevät mitä haluavat, tosi hasardia hommaa suoraan sydämestä", Sirén kertoo.
Hänen ominta alaansa ovat street-vaatteet. Lempimateriaalit ovat villa ja silkki.
"Haluan tehdä villejä mutta ylellisiä vaatteita, joita voi rakastaa vuosia. Tykkään miesten vaatteista ja voimakkaista väreistä. Mustia vaatteita en ole koskaan suunnitellut."
Siiri Raasakka: streetwearia hyvän maun rajoilla
Vuosi 2011 oli Siiri Raasakalle kuluttava. Työ tuntui hauskalta, mutta hän tajusi jälkikäteen, että hommia oli liikaa.
"Olin kevään jälkeen todella väsynyt. Se on tämän ammatin kirous: töitä voi tehdä aina lisää. Alan palautua vasta nyt", hän vastaa lomaltaan Berliinistä.
Tahdin hidastamista Raasakka ei kuitenkaan harkitse.
"Minulla ei ole sellainen olo, että pystyn kauheasti vaikuttamaan työmäärääni. Tällä alalla pitää löytää oma työskentelytapa, ettei joudu sairaseläkkeelle."
Tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki. Sen verran hän kuitenkin tietää, että haluaisi jatkaa opiskelua ulkomailla.
"Haluaisin olla valmiimpi ennen kuin kaupallistan mallistoani. Toisaalta jos tilaisuus tulee, niin miksen tekisi sitä jo aikaisemmin."
Omasta tyylistään hän on kuitenkin jo varma.
"Minua kiinnostaa hyvän maun ja mauttomuuden raja. Sellaiset hienovaraiset, provosoivat elementit, jotka ovat siinä rajalla. Haluan ehdottomasti suunnitella streetwearia."
Juttua varten haastateltiin muotiasiantuntija Hertta Päivärintaa.