Kiusaajan muotokuva

Max M.

28.3.2008 13:26

Tämä wanna-be kovanaama-kiusaaja Nainen 27 - ei ihme, etteivät älynlahjat riittäneet ammattikorkeakoulua pidemmälle.

Turpaan

29.3.2008 08:43

Jos kaikki maailman vittumaiset ihmiset vietäisiin saunan taakse, niin olisiko ketään enää jäljellä? Kun alistettu nousee valtaan, hänestä tulee alistaja ja niin edelleen. Amerikkalainen tapa jakaa ihmiset viattomiksi uhreiksi (esim. kosovolaiset) ja pahantekijöiksi (esim. serbit) on naiivia. Toisaalta kuka ihmisiä tarvitsee, ei ainakaan luomakunta.

Ei turpaan

29.3.2008 11:02

Turpaan--> sen verran että siihen on monia syitä miksi kosovo = hyvä ja serbia = paha. Eihän se ihan niin totaalisesti ole mutta jos perehtyisit asiaan vähän tarkemmin niin ehkä tajuaisit miksi suurin osa ihmisistä näin ajattelee.

Kiusaaja kiusattu

30.3.2008 12:31

Nainen, 27 vee. Et ole vahva, olet heikko. Erittäin heikko. Et saa elämässäsi mitään alistamatta muita. Pahinta että olet kiusaamisestasi ylpeä. Toivottavasti saat jonkun näistä kiusstuista reppanoista joku päivä niskaasi. Huvittavaa vain, että vaikka olet niin vitun kova mimmi, tuskin uskaltaisit kertoa osoitettasi täällä julkisesti siinä pelossa että joku sinuun vittuuntunut tulisi käymään ovesi takana.

Olet pohjasakkaa

aina kiusattu

31.3.2008 08:18

hei te kiusaajat miltä teistä tuntuisi kun elämältä menee pohja kiusaamisen takia.olen työpaikka kiusattu työnantajani huusi,piikitteli,alisti,soitteli vapaalla kotiin ja sitten kun sairastuin hän ystäviensä välityksellä levittelee minusta perättömiä juttuja.En osaa puollustautua ,hirmuvaltaa vastaan en jaksa enää!

Thorton S

1.4.2008 01:54

Aina kiusattu

Suosittelen, etta irtisanoudut tyostasi valittomasti.
Miksi piinata itseaan tuollaisessa ymparistossa.
Jos tilanne ei taloudellisesti ole mahdollista, ala hakemaan uutta tyota asap.
Voin vakuuttaa, etta tilanne ei paremmaksi nykyisessa paikassa muutu. Ei, ellei ihmetta tapahdu.... Ja tosielamassa tallaiset ihmeet on aika harvassa. Tsemppia. Elamanhalu palaa kunhan tyoymparisto vaihtuu toiseksi.

jugular

1.4.2008 11:06

Olin koulussa hiljainen, kiusattu nörtti, joka halusi vain olla rauhassa, mutta joka joutui (ehkäpä juuri siksi) koko luokan eristämisen ja kiusanteon kohteeksi. Onneksi kuitenkin nykyinen asema ja työ tarjoavat mahdollisuuksia jokaisen koulukiusatun märkään unelmaan: kostamiseen. Ja kyllä sitä kiusaa on tullut tehtyäkin... ;)

lkljlkjlkjk

1.4.2008 13:54

Taitaa Viidakon laki toimia myös ihmisen yhteiskunnassa ja maailmassa. Aina pitää lähteä testaamaan, kuka on kovin ja ennenkaikkea, kuka on heikoin! Semmoinen se ihminen on. Ei eläimillä ole muuten yhtään sen helpompaa.

Mwrhrhwrgwrh

1.4.2008 13:56

Musta on säälittävää, että lapsi kiusaa, mutta vielä säälittävämpää on se että aikuinen kiusaa ja kostaa.
No, toivottavasti nukut yösi hyvin.

joopa joo

1.4.2008 15:00

Itsessään artikkeli ei ole kummoinen, aiheesta löytyy onneksi paljon suomeksikin kirjoitettua kirjallisuutta. Työskentelen itse naisvaltaisella alalla, ja täytyy sanoa että naisten harrastama kiusaaminen on lajissaan pahempaa mitä miehet yleensä harrastavat. Nämä sosiaalisesti lahjakkaat pikkupirut kietovat kaikki pikkusormensa ympärille ja vasta tämän jälkeen aloittavat kiusaamisen. Jos tilanteeseen yrittää puuttua niin kaikki ovat automaattisesti kiusaajan puolella, ovathan he jo ystäviä.

Surullista on se, että useasti myös esimiehet ovat kiusaajan puolella, eivätkä suostu tai halua nähdä tilannetta. Voihan toki olla mahdollista, että he eivät tajua asioiden laitoja.

Onneksi olen vahva ihminen ja jaksan katsella ja kuunnella moista, tulihan se tutuksi jo silloin yläasteella :)

V-barbi

4.4.2008 19:22

Kostamisen ymmärrän jotenkuten, jos kostat kiusaajalle, et ihmiselle, joka on vallan väärinkäytön välineenä.

tylsä

8.4.2008 17:28

Mielestäni kiusaajilla ei vain ole omaa elämää. En tarkoita että kiusaaja kadehtisi kiusattua. Mutta hänellä vain puuttuu mielikuvitusta elämään. Se on vähän niin kuin "osta oma elämä ja älä roiku herkkien perässä".

kissa08

9.4.2008 17:25

Lähdin vähän aikaa sitten vakituisesta työpaikasta koska tajusin että olen työpaikkakiusattu,ajemmin en sitä ollut edes tajunnut koska kiusaaminen oli ollut niin hienovaraista.Eräs minua pari vuotta vanhempi naishenkilö oli aina tosi vittumainen ja aukoi päätään milloin mistäkin.En kovin paljoa siihen kuitenkaan kiinnittänyt huomiota koska ajattelin että hän nyt vain on sellainen,alkoholistikodista kotoisin jne.Tosin monia muita hän suorastaan mielisteli että saisi pidettyä hyvät välit.
Pari päivää ennen kuin hän jäi talvilomalle sain kuulla että hän oli sanonut joillekin että otan vakavasti jos minulle jotain sanoo "ihan vaan niinkuin huumorilla".Mikä ei tietenkään pidä paikkansa koska minulla on loistava huumorintaju ja se tietää sen itsekin.Silloin lopulta tajusin että hän oli tietoisesti ollut minulle inhottava,käsittääkseni ihan vaan sen takia että olen kiltti ja mukava enkä osaa puolustaa itseäni.Lisäksi uskon että kyse on loppuenlopuksi vaan kateudesta,koska olen häntä nuorempi,kauniinpi,hoikempi,älykkäämpi,paremmin koulutettu,sinkku ja lapseton.
Lähdin koska se olisi todennäköisesti mennyt vaan pahemmaksi eikä minua kuitenkaan olisi kukaan uskonut koska en ole muiden työkavereiden kanssa mitenkään läheisissä väleissä.Ja mitä esimieskään olisi voinut tehdä kun mun sana olisi kuitenkin ollut sen sanaa vastaan?

Hämmästynyt kiusattu

10.4.2008 07:34

Kiusaaminen tuomitaan kovasti monelta suunnalta, korkeiltakin tahoilta. Silti koulukiusaajat (ja myöhemmin työpaikka kiusaajat) menestyvät. Kavereita on, naisia/miehiä saa iskettyä tuosta vaan, töitä löytyy aina ja työpaikalla pääsee etenemään. Miksi koulukiusaajat menestyvät paremmin vaikka heidän tekemisensä niin kovasti tuomitaan?
Itseäni kiusattiin, nyt vasta kolmekymppisenä alan päästä elämän syrjästä kiinni. Hyvästä koulutuksesta huolimatta on joutunut tekemään paskaduunia eikä muutenkaan ole ollut kehumista. Kiusaajani ovat sen sijaan löytäneet helposti töitä ja menestyneet, osa on päässyt dippainssiksi asti. Sitten lomien aikaan kun satutaan kotipaikkakunnalle samaan aikaan niin tullaan juttelemaan ihan kuin oltaisiin oltu jotain hyviä kavereita kouluaikaan. Eräskin entinen luokkakaveri tuli jeesustelemaan sillä että "se oli niin väärin kun sinua kiusattiin silloin". Kyllä se näin 15-20 vuotta myöhemmin lohduttaa niin paljon. Ei prkl en paremmin sano. Jos kiusaaminen on väärin niin sen pitää näkyä. Merkintä todistukseen ja se merkintä pitää säilyttää todistuksesta toiseen aina ylioppilastodistukseen saakka.
Miksi muuten aina kiusattujen pitää vaihtaa koulua eikä kiusaajien?

vastoinkäymiset_vahvistaa

20.8.2009 23:56

Olin edellisessä työpaikassa kiusattu paitsi johdon niin lähes koko yhteisön taholta, eihän siitä mitään pitkällä juoksulla tullut.
Sitä ennen oli ollut monta työpaikkaa joissa tilanne oli ollut samankaltainen, paitsi että olin enempi satunnaisten työntekijöiden uhri.
On kumminkin ollut pari pätkätyösuhdetta missä asiat ovat olleet toisin ja olen ystävystynyt muiden kanssa jolloin töissä on ollut parhaimmillaan jopa hauskaa!
Nuo tapaukset auttavat jaksamaan ja alleviivaavat sitä miten tärkeä osa työssäviihtyvyyttä asia on. Ja miten iso vaikutus sillä on elämään kokonaisuudessaan koska työssä vietetään kumminkin niin paljon aikaa.
Näitä asioita tulee analysoitua silloin tällöin ja kyllä siinä on perää että toiset vain ottavat sen roolin missä heitä on helppo kiusata. Pidänkin itseäni ns. hyviksenä jolle oikeuden mukaisuus on tärkeää, olen niitä rehellisiä ja aitoja jopa sinisilmäisiä ihmisiä joita elämäntapa huijarit huijaavat mennen tullen...
Tottakai silmä kehittyy ja sitä tulee paremmaksi tunnistamaan eri ihmistyypit ja olenkin yrittänyt kokeilla eri tapoja käyttäytyä ja tulla osaksi yhteisöä, vaihtelevalla menestyksellä.
Sitä vain ikäänkuin automaattisesti ajautuu siihen tiettyyn rooliin missä on yksin kaikkia vastaan ja tekee itsensä lähinnä naurettavaksi muiden silmissä vaikka kuin olisi ainut joka on oikeassa ja jolla on moraalia.
Siperia opettaa, vastoinkäymiset vahvistavat ja elämä on koulu. Sanalaskuissa piilee syvä totuus tai ainakin hyvä vinkki. Elämä on kuin peli jossa terve työyhteisö missä on hyvä ilmapiiri on se level-x jonne päästäkseen pitää nähdä vaivaa.

Olkoonkin sitten niin että se onnistuu vasta kahdeksannellatoista yrittämällä.

D-NRG

21.8.2009 00:41

Pitääpä laittaa yksi opettavainen esimerkki.
Halusin pois ilmapiiriltään huonosta työympäristöstä eräässä tehtaassa, jättäydyin itse pois ja olin sitten työtön. Yksi esimerkki siitä miten uhri on se joka kärsii eniten myös seuraamuksien suhteen eikä vain kiusaamistilanteissa.
No, aloin opiskella toista alaa ja edistyinkin siinä hyvin mutta jossain vaiheessa rahantarpeessa menin uudestaan taakse jääneen alan tehdastöihin mutta vuokratyövoimana vielä vaatimattomampiin tehtäviin. Tehtävään siis ei vaadittu sitäkään vähää ammattitaitoa mitä aiempiin (kertoo jotain siitä millaista porukkaa sinne ajautuu) otin siis vastaan kyseisen aivotonta palapelityötä vaativan homman.

Eli olen mestari alisuoriutumaan ja hankkiutumaan paikkoihin joissa ei makseta kunnon palkkaa tai palkkaa ollenkaan jne. Jouduin kumminkin välittömästi paikan epävirallisen pikkupomon ja sen kavereiden silmätikuksi mutta lopulta en jaksanut alistua vaan vittuilin estottomasti takaisin ja niin kovaan ääneen niin että lopputulemana oli että yhdeltä pitkään talossa olleelta "euroopan omistaja" tyypiltä paloi hihat täydellisesti, se taas huusi naama punaisena ja hyvä ettei hyökännyt fyysisestikin kimppuun vaikka tiimin virallinen esimies oli vieressä.
Seurauksena siis hirveä haloo kun työpaikkakiusattu nosti kissan pöydälle ja sanoi suorat sanat.

Lopputuloksen voi kuka tahansa arvata, sain potkut.

Esimerkki siitä miten turha vaatimattomuus ei kannata vaan päin vastoin siitä kärsii kaikki. Ei kannata aliarvioida itseään jos on lahjakas jossain ja mennä vaatimattomimpaan mahdolliseen hommaan, vaan pyrkiä siihen missä on hyvä ja tehdä sen eteen paljon töitä. Mitä todennäköisimmin sellaiseen hommaan mihin vain alentuu mutta joka ei "kutsu" niin ei yksinkertaisesti sovi eikä siinä ole edes hyvä.
Jos taas tekee sitä mistä tykkää ja on siinä ilmiömäinen niin uskon että työkaverienkin kunnioitus tulee ansaittua helpommin.

Erikoista tuossa esimerkin työyhteisössä oli että suurin osa porukasta nieli kaiken mitä nämä pari epävirallista johtajaa sanoivat tai tekivät, eli suurin osa porukasta oli hiljaa ja joko kärsivät tai sitten leikkivät mukana, tyytyivät osaansa.
Näin toisen näistä "alfauroksista" kerran ohikävellessään lohkaisevan sovinistisen vitsin isorintaisesta uudesta naispuolisesta työntekijästä joka kuuli sen mutta ei sanonut asiaan mitään, myhäili vain.
Eiväthän kaikki tytöt ole mitään naisasia naisia mutta silti. Mua häiritsi sen äijän käytös jopa enemmän kuin kyseistä tyttöä.
Tai jos häiritsi niin hän kuten moni muukin työpaikassa katsoi järkevimmäksi olla vain hiljaa, tehdä työnsä nöyrästi että saa nauttia siitä palkasta jatkossakin.

Itseäni kaduttaa näin jälkeenpäin ainoastaan se etten nostanut asioista isompaa meteliä ihan virallisia teitä pitkin ja tehnyt työpaikkakiusaamisesta ilmoitusta edes luottamusmiehelle.
Näytöt vain ovat yleensä aika hataria näissä tapauksissa. Jossain vaiheessa kun tarpeeksi moni olisi tehnyt asioille oikeasti jotain niin niihin olisi ehkä puututtukin.

Nyt siellä piiri pieni pyörii vain. Työntekijöitähän saa aina lisää, vuokratyöfirmat lähettävät uusia potentiaalisia rattaita koneeseen ja firma ts. ne epäviralliset pomot sylkevät ulos ne jotka eivät ihan millaista tahansa kohtelua suostu nielemään.

Reijo37

18.3.2010 02:54

Mun mielestä kiusaaminen on rikos.Ihan verrattavissa vaikka pahoinpitelyyn ym.Todella traumatisoivaa vuodesta toiseen kestää sitä kaltoinkohtelua.Monet saavat siitä ikuisen arven sieluunsa.Oikeen hävettää olla suomalainen, nimittäin täällä sitä kiusaamista juuri on..kolme kertaa enemmän kuin vaikka Ruotsissa.Ja kiusatuiksi joutuvat yleensä aina ne mukavat kiltit ihmiset jotka eivät tekis pahaa kärpäsellekkään...

Joku99

15.5.2012 15:39

Minua kiusattiin vuosi kun eräs Maria Hovatov tuli kouluun luokallemme. Hän rupesi levittämään ns. "juoruja " ja yht´äkkiä kaikki oli minua vastaan ja ope ei tehnyt mitään.. Onko tämä oikein ? Vaihdoin koulua ja söin masennus lääkkeitä... Seuraavassa koulussa rupesin lihomaan lääkkeiden takii.. Ja kaikki sit käytävil huus tai kuiskas et:
-läski,
-siis vähänkö toi on läski..

mielipide

29.5.2012 05:01

Suomi on kiusattuen ja kiusaajien yhteiskunta. On olemassa vuorigorillan kokoisia kiusaajia, joiden itsetunto on nostettu väärällä tavalla pilviin. Vastapuolena on pienemmät simpanssit, jotka pärjäävät.

KarmaHoitaa

6.11.2012 01:51

Koulukiusaajat EIVÄT aina menesty myöhemmässä elämässä. Meidän luokkamme suurin "kovis" on nyt aikuisena luuseri ja rappioalkoholisti. Hänen kiusaamansa "hikarit" ovat menestyneet opinnoissaan ja saaneet koulutustaan vastaavan, vakituisen työn.

T.A. Swinger

11.7.2013 01:14

Minuakin kiusattiin koko ala-asteen ajan ja nyt kun katson entistä kiusaajaani (joka muuten jätti lukion kesken) ei sitä voi antaa anteeksi. Vaikka seitsämän vuotta sitten mentiin eri kouluihin eikä paljoa oo sen jälkeen nähty. Se jätkä kutenki kiusas mua kuusi vuotta ja käänsi mun omat kaverit mua vastaan. Anteeksi pyyntöä en koskaan saanut (paitsi opettajan pakottaman juuri ja juuri kuuluvan "sori"). Se ei ollut edes pahoillaan vaikka oli ollut täysi mulkero ja tosta vaan tehnyt jokaisesta päivästä helvetin! Opettajat ja koulupsykologi taas suorastaan rohkaisivat sitä kiusaamaan lisää. Vaikka oltiin asiaa käyty läpi edellä mainittujen kanssa jo kolmattakymmenennettä kertaa ne eivät vaan tajunneet että vain puhumalla asioita kertaallen läpi mukavasti nelistään ei saatu asioihin ratkaisua. Kiusaajani sai vain ystävällisen kehotuksen lopettaa ja sitten pydettiin toisiltamme anteeksi (en tiedä miksi minäkin jouduin) sitten iloisesti kohti uusia seikkailuja. Kiusaaminen jatkui sama uudestaan, ja kun kerran sanoin (ja löin) vastaan minua iloisesti syytettiin siitä etten osannut antaa anteeksi ja jeesusteltiin sitten väkivallan vääryydestä. Pahinta oli vielä se että äitini laittoi minut sosiaalistentaitojenkursille sanoen sen tekevän hyvää minulle ja sinkautti hetkenhuumassaan että sosiialistentaitojen puute oli myös syynä kiusatuksi tulemiseeni. Hänestä siis olin itse olin auttanut kiusaajia kiusaamaan itseäni. Tämän tilitykseni lopuksi haluaisin kiittää kaikkia jotka inspiroivat minua tämän luomiseen: Markusta joka toimi kiusaajanani sori vaan että koulu ei ollut sun juttu, opettajaani maria joka mahdollisti tämän kaiken, "kavereitani" beniä ja juhaa, kouluosykologia jonka nimeä en nyt tähän hätään muista, luokkaani jonka mielestä tämä oli oikein ja tietysti äitiäni joka rohkaisi minua ja yritti piristää mutta jonka toiminta sai minut surulliseksi ja vihaiseksi.

Koulukiusaus

24.9.2013 10:42

Kiusaajat kiusaavat koska heiltä puuttuu terve (ja osittain myös paranoidinen) pelko.

työpaikan piru

3.12.2013 12:50

Tein vuoden töitä ihmisen kanssa, joka ensin mielistelemällä sai ongittua luonteenpiirteeni esiin ja sen jälkeen käyttin niitä hyväksi kiusaamisessani. Jos jostain oli huomautettavaa, sitä ei voinut kaksinkesken tulla kertomaan vaan odotettiin palaveriin, jossa oli mahdollisimman monta työkaveria läsnä ja sitten nostettiin asia esille. "Tämä piti olla tehtynä, mutta kun sinä et ole sitä osannut tehdä oikein.." yms. Vaikka olin asiaa aikaisemmin tiedustellut ja silloin siinä ei ollut mitään vikaa. Myöskin asioiden pimittäminen sekä tervehtimättä jättäminen olivat arkipäivää. Teimme kuitenkin samoja tehtäviä, joten sain aina "tyhmän-leiman" otsaani, kun en jostain asiasta tiennyt (kun sähköpostilistalla sitä nimeäni ei tosiaan ollut).
Jossain vaiheessa olin lomalla, kun ymmärsin ettei minun tarvitse kuunnella ja kestää sellaista kohtelua ja sain vaihdettua työtehtäviä. Kiusaajaa puhuteltiin, mutta asialle ei kuitenkaan sen suuremmin tehty mitään. Olin kolmas työntekijä, joka on joutunut vaihtamaan työtehtäviä kyseisen henkilön takia.

shiwan8

7.12.2013 09:50

Tässä on tehty se huikea virhearvio, että kiusaaja olisi usein vahva. Kiusaaja ei kuitenkaan ole koskaan vahva, mutta haluaa olla. Se on ainoa piirre joka heitä todella poikkeuksetta yhdistää. Kiusaamisen ainoa pointti on korottaa omaa statusta polkemalla jonkun toisen statusta. Tämä on naurettavan helppo tarkistaa todeksi tarkkailemalla oikeasti vahvoja ja omilla rahkeilla pärjääviä ihmisiä. Heidän yhteinen nimittäjänsä kun on nimenomaan se, ettei heistä kukaan ole kiusaaja.