Tavataan sama mies muutaman viikon päästä. Edessä on lomamatka ystäväporukalla, jossa mies on tuore, tuttavuus. Kaikkien kaveri, selkään läiskijä.
”Muijat mukaan, totta kai”, mies sanoo ja järjestää kaiken. Kun lähtöpäivä koittaa, hän kaartaa tapaamispaikan pihaan. Käsi on taas naisen vyötäisillä. Nainen vain on eri kuin pihamaalla. Hän hehkuu onnea ja esittelee kihlasormustaan. Seurueen leuka loksahtaa auki, ja kun onnellinen morsian käy autolla, Mies katsoo kaikki hiljaiseksi.
”Pidätte suut kiinni.”
Jostain syystä me pidämme. Vaikea käsittää miksi, vaikka edessämme seisoo tyyppi, jolla on kaksi toisistaan tietämätöntä vaimoa. Mies on cool, vaikka hän on juuri jäänyt kiinni megalomaanisesta valheesta.
Psykopatiaguru, amerikkalainen Robert D. Hare kertoo Ilman omatuntoa
-kirjassaan, että suvereeni valehteleminen on yksi psykopaattien leimallisimpia piirteitä. Psykopaattia (= narsistinen persoonallisuushäiriö) ei haittaa valheesta kiinni jääminen, hän vain muokkaa tarinansa uusiksi ja tosiasiat valheeseen sopiviksi. Hän ei piittaa, paljastuuko valehtelijaksi vai ei.
Kerta toisensa jälkeen psykopaatti puhuu itsensä kuiville tilanteesta, jota sana umpikuja olisi tavallisessa elämässä liian laimea kuvaamaan.
Psykopaatti ei ole elokuvien veitsi kädessä kuolaava hullu, vaan keskimääräistä älykkäämpi, nokkela ja taitava keskustelija, joka saa ihmisiltä haluamansa – rahaa, valtaa, seksiä – viehätysvoimansa ja sosiaalisten kykyjensä ansiosta. Sosiaalinen suosio on luonnehäiriöiselle elinehto. Yleisin psykopaattien uhrien kysymys kuuluukin: Miksi annoin sen tapahtua? Kuinka saaton olla niin tyhmä?
Valehtelu, pettäminen ja toisen ohjailu ovat psykopaatille luontaisia lahjoja. He eivät pohdi tekojensa hyötyjä tai haittoja, ja empatiaan he ovat kyvyttömiä. Heille ei ole kehittynyt omaatuntoa.
Psykopaatit aiheuttavat kärsimyksiä erityisesti lähipiirilleen, perheelle, työyhteisölle tai vaikkapa uskonsisarille ja -veljille. Henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, uhkailu, kiristäminen ja alistaminen ovat psykopaatin peruskauraa. Hänelle muut ihmiset ovat materiaalia, jonka hän valjastaa palvelemaan omia tarkoitusperiään.
Vaikka tällaiset luonteenpiirteet luulisi tunnistavansa koska vain, psykopaatin kohdalla näin ei käy. Uhri voi elää psykopaatin pauloissa vuosikymmeniä, jos hän ei saa tukea ongelman tunnistamiseen.
Asiantuntijat arvioivat vaikeasti luonnehäiriöisiä olevan 1–3 prosenttia väestöstä, lievästi luonnehäiriöisiä enemmän.
Haren kirjassa esitellään psykopaatteja sarjamurhaaja Ted Bundysta lastentappaja Diane Downsiin.
”Suurempaa hankaluutta useammille ihmisille aiheuttavat ”lievät” tapaukset. He rikkovat harvoin lakia ja joutuvat oikeuteen. Uskallan ennustaa, että luonnehäiriöisten määrä kasvaa paljon, koska yhteiskunnan ihanteet ovat narsistisia – kunhan ei jouduta itse kokemaan sen seurauksia”, sanoo luonnehäiriöasiantuntija Raimo Mäkelä.
Miten päästä irti psykopaatin valtapiiristä?
Uhrin pitää sisäistää ensimmäiseksi, ettei psykopaatin persoonallisuus muutu. Uhri voi muuttaa vain omaa käytöstään ja pyrkiä pois psykopaatin elämästä. Lohduttaa voi myös ajatus, että samalla psykopaatilla on useimmiten monia uhreja. Taustoja tutkimalla saatat löytää kohtalotovereita.
Tieto on valtaa. Mitä enemmän tiedät luonnehäiriöistä, sen helpompi ne on tunnistaa ja sitä kautta ymmärtää myös omaa uhrikäyttäytymistään. Myös jämäkkien sääntöjen luominen auttaa pysymään poissa psykopaatin kuvioista. Pehmoilu on turhaa.
Uhreja leimaa usein yksinäisyys ja heikko itsetuntemus. Psykopaatilla on lähes yliluonnollinen kyky vainuta uhrinsa heikot kohdat, joita hän käyttää häikäilemättömästi hyväkseen päämääränsä saavuttaakseen. He ”saalistavat” tilanteissa, joissa potentiaaliset uhrit ovat vailla seuraa: kontaktipalstoilla, sinkkuilloissa, risteilyillä…
Lyhyesti ilmaistuna: jos joku on liian hyvää ollakseen totta, ei hän olekaan.
Lukijat
“Ex-mieheni oli psykopaatti. Epäilin sitä jonkin aikaa ja saatuani käteeni psykologian opuksen, se kuvaili silloista miestäni täydellisesti. Tulos oli “helpottava shokki” ja sillä hetkellä tajusin monta muutakin asiaa. Lupasin katsoa, että yksikään nainen ei sen miehen nyrkistä tule koskaan enää saamaan ja olen pitänyt lupaukseni.”
Nainen, 28
“Minusta tuntuu että olen psykopaatti tai ainakin tunnevammainen. Minua ei vähääkään liikauta jos kuulen jonkun, läheisenkin, kuolemasta tai onnettomuudesta. Täytyy oikein näytellä myötätuntoista. Lisäksi olen täydellisen itsekeskei-nen ja teen MITÄ vain saadakseni tahtoni läpi. Osaan myös valehdella ammattimaisesti ja tulkita muiden ihmisten käyttäytymistä.”
Mies, 35
”Voisin tappaa vaikka omat lapseni jos tulisi syy siihen. Ainoa syy miksi olen vapaalla jalalla on se, etten ole koskaan saanut kipinää mistään tehdä mitään radikaalimpaa. Uteliaisuuttani voisin tappaa jonkun ohimennen.”
Mies, 34
“Elämä tuntuu siltä kuin sitä seuraisi ulkopuolelta. Ympärillä muut reagoivat tunteillansa ja minä näen sen kaiken läpi. Kun oppii tulkitsemaan ja vaikuttamaan ihmisten tunteisiin, on ihmisten johdattami-nen lapsellisen helppoa. Olen ollut kerta toisensa jälkeen kavereideni tukeva olkapää. Vuodatusta kuunnellessa tunnen lähinnä halveksuntaa. Saan silti aina muut paremmalle tuulelle. Pidän välillä kavereitani henkilökohtaisina leluinani. Tunnustelen esille jonkin herkän koh-dan ja painan. Reaktio seuraa aina.”
Mies
“Seurustelin psykopaatin kanssa. Alussa hän oli energinen, hurmaava, innokas. Myöhemmin äkkipikainen ja agressiivinen, ja sairaalloinen valehtelija. Hän heitti minut ulos kun siltä tuntui, sitten hän aneli takaisin ja samalla kiristi minua ja uhkasi kavereitani väkivallalla. Ulospäin hän esitti hurmaavaa ja lujaa ihmistä, antoi muiden ymmärtää hänen olevan menestynyt. Totuus oli kuitenkin toinen. Pääsin hänestä eroon kun uhkasin lähestymiskiellolla.”
Nainen
“Elin neljä vuotta avoliitossa miehen kanssa, joka varasti (minulta), petti ja valehteli jatkuvasti. Kiinni jäädessään hän syytteli ja soimasi minua tai valehteli”
Nainen
Kysymys: Luulosairas
Epäilen, että pomoni on persoonallisuushäiriöinen.Mitä on tehtävissä?
”Ensiksi kannattaa keskustella kahden kesken asiantuntijan kanssa, jotta voisi itse tiedostaa asian mahdollisimman kirkkaasti ja myös löytää oikean sisäisen asenteen. Se on ehkä tässä tärkeintä. Hankalaa on, että edes kaikki ammattiauttajat eivät tunne ilmiötä, vaikka ovat oppikirjoista tutustuneet asiaan. Asiaa ei varsinkaan tunneta uhrin kannalta, vaikka uhreja voidaan auttaa vähälläkin. Luonnehäiriöisen muuttaminen on taas käytännössä mahdotonta.”
Raimo Mäkelä, Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja, luonnehäiriöasiantuntija
TJEU = Tsekkaa jos et usko
Bret Easton Ellis: Amerikan Psyko
Moderni klassikko, aikanaan valtava kohua herättänyt teos, jonka kustantamisen mm. Otava hylkäsi 90-luvun alussa. Kirjassa eksklusiivista elämää viettävä pankkiiri tekee silmittömiä murhia, joita kuvaillaan vastenmielisen tarkasti.
Tuomas Vimma: Helsinki 12
Ellisin tuotantoa ilmeisen vahvana esikuvanaan pitänyt Vimma kuvailee IT-huumaa valehtelevan, ryyppäävän ja väkivaltaa tarvittaessa käyttävän ”Punavuoren Psykon” ja hänen yhtä viehättävien ystäviensä kautta.
Raimo Mäkelä: Naamiona Terve Mieli
Yksi harvoista suomalaisista opuksista, jotka käsittelevät narsistisia persoonallisuushäiriöitä. Teosta on myyty jo 16 000 kappaletta. Tilattavissa netistä, www.sro.fi Vertaistukea ja paljon tietoa aiheesta osoitteessa www.narsistienuhrientuki.info
68 kommenttia
_huhhuh_
7.1.2005 13:14
Toimitus voisi tarkistaa faktat ennen julkaisemista. Juttu vilisee asiavirheitä. Suosittelen esimerkiksi helppolukuista lukion psykologian oppikirjaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Paylaa
7.1.2005 15:07
Olen samaa mieltä.. Psykopaatti ei todellakaan ole sama asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö! Toki psykopaatti voi ja onkin narsistinen, mutta psykopatiaan lukeutuu niin paljon muutakin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Juunappa
7.1.2005 16:25
Höh, höh. Haren kirjan kuvaus psykopaatista on paras tähän mennessä. Jutussa esitelty Haren lista on erinomainen. Tarkkailkaa toisianne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
_pampula_
7.1.2005 17:19
Minkä ihmeen takia lukijoiden esimerkeissä kaikki psykopaatiksi itsensä tuntevat ovat miehiä ja uhrit naisia?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ellf
7.1.2005 17:56
Eiko tama ole *sosiopatiaa* tama narsismi ja omantunnon puute? Mina luulin, etta psykopatia liittyy jotenkin psykoosiin. Onko psykiatreja joukossa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nisku
7.1.2005 19:18
Olen samaa mieltä Ellfin kanssa; ei nyt vielä tuomita kaikkia naapureita ja tyttö- ja poikakavereita näiden kuvauksien perusteella:)
Alkaa tuntua siltä, että nämä psykopaattijutut ovat samanlainen ilmiö kuin metroseksuaalit...
-"Opettakaamme kansalle yksi uusi sana vuodessa!"
Psykopaatin kuvaus tässä jutussa sopii muuten mielestäni 99 prosenttisesti kaikkiin menestyviin myyntihenkilöihin! Ovatko he kaikki psykopaatteja, kysyn vaan...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
huomautus
7.1.2005 23:09
Hmm...ei se ihan psykoosiin asti yllä. Ei psykopaatti ole psykoosissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
psykonsulentti
8.1.2005 01:10
Valistuneen maallikkon auktoriteetilla totean, että psykopatialla ja psykoosilla on yhtä paljon tekemistä toistensa kanssa kuin on pizzalla Nizzan ja kissalla pissan kanssa. Itse asiassa psykopaatin uhrilla saattaa olla riski ajautua psykoosiin mikäli ottaa psykopaatin syöttämät valheet todesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Saved
8.1.2005 11:01
Olen seurustellut psykopaatin kanssa ja jostain syystä vedän kuin magneetin lailla puoleeni narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavia miehiä. Narsistin kanssa ei kannata suunnitella tulevaisuutta, suhde tai jatkuva narsistien kanssa seurustelu pitää katkaista. Jos ei omin voimin ja toistuvien kokemusten jälkeenkään pysty yksin sitä tekemään, pitää hakea apua, ettei seurustelukierre ja sitä kautta itsensä jatkuva alentaminen ja vahoingoittaminen jatku.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jansku_
8.1.2005 18:54
Erittäin hyvä huomio tuo, että miksi kaikki uhrit ovat naisia ja psykopaatit miehiä. Tuttavapiiristäni on lentänyt pihalle parikin kappaletta juuri naispuolisia psykopaatteja. Toinen heistä oli vakavasti maanis-depressiivinen. Yllättävää kyllä, oikea lääkitys ja mielialojen tasaantuminen paljastivat alta vielä jotain paljon pahempaa: persoonallisuushäiriön, jota ei pysty lääkkeillä tai terapialla hoitamaan. Ainut tapa on pysytellä kaukana ko. ihmisistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Al-Anon
9.1.2005 17:35
Luin Anna Perhon artikkelin, ja se alkoi suoraan sanoen vituttaa. Tällaiset artikkelit pitäisi kirjoittaa faktapohjalta, ei Hollywood-stereotypioiden perusteella.
Psykopaatit eivät ole "keskimääräistä älykkäämpiä", vaan psykopaattien joukossa älykkyys vaihtelee aivan samalla tavalla kuin terveidenkin ihmisten keskuudessa.
Sama pätee sosiaalisiin taitoihin: läheskään kaikilla psykopaateilla ei ole mitään "yliluonnollista kykyä vainuta uhrinsa heikot kohdat".
Valehtelu, pettäminen, manipulointi jne. eivät ole psykopaateille mitään "luontaisia lahjoja". Valehteleminen on heille toki helpompaa, koska heidän autonominen hermostonsa ei reagoi kiinnijäämisen riskiin.
Artikkelista saa myös sellaisen kuvan, että kaikki patologiset valehtelijat olisivat psykopaatteja. Se ei pidä paikkaansa, vaan patologinen valehtelu voi johtua monesta eri psyykkisestä tai neurologisesta syystä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JackBlack
9.1.2005 18:22
Tunnistin itseni täysin jutusta. Kirjat löytyy, naisten esimerkit voisivat olla exiäni. Olen valehdellut tässä ja edellisessä lauseessa tai toisin sanoen liioitellut hieman.
Mitä tekisin ? Olen alle kolmen&nollan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
strongmedicine
10.1.2005 18:44
Ex-vaimoni on psykopaatti. Hänellä ei ole minkäänlaista omaatuntoa tai moraalia ja hän uskoo sokeasti omiin valheisiinsa. Hän ei pysty eikä edes halua ymmärtää miltä toisista ihmisistä tuntuu kun hän valehtelee, pettää, käyttäytyy väkivaltaisesti ja piittaamattomasti. Sain tarpeekseni hänen huoraamisestaan, alkaneesta huumeiden käytöstään ja alistamisyrityksistään ja laitoin ämmän pihalle. Onneksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Bitchsslap
1.2.2018 00:05
Naisten psykopatia on minun mielestäni täysin rajatonta, etenkin kaikkine henkisen väkivallan muotoineen.
mustasiipi
10.1.2005 19:22
Itse ymmärsin vasta jälkeenpäin että ex-avomieheni tod.näköisesti on psykopaati.Pidin aina itseäni vahvana ja alallani menestyvänä naisena kunnes kaiken 3,5v kokemani jälkeen en edes itse tuntenut itseäni!Minusta olikin tullut" alkoholisoitunut,vainoharhaisen mustasukkainen,kyttäävä narttu jonka ura ei ollut hänen uransa veroinen"Eli jos nautin kylvyssä pari siideriä useita tunteja ennen hänen kotiin tuloaan ja hän huomasi sen,se teki minusta alkoholistin,vainoharhainen ja kyttäävä minusta tuli kun toistamiseen sain varmistuksen hänen pettäneen ja kun en voinut elää hänen kertoman"TOTUUDEN" kanssa,oltuani 2v rav.päällikkönä tulojeni nousu ei merkinnyt mitään enkä olisi saanut tehdä ylitöitä saati stressaantua työstä josta pidin,YM.YM.YM.... Ja hän itse varastotyössään tienasi kutakuinkin saman,ainoa ero oli tittelissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
huokaus
10.1.2005 19:39
Perhon lähdekritiikki on olematonta. Hare oli asiaa, mutta se siitä sitten. Ohessa muuta mitä Raimo Mäkelä (Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja,) Naamiona Terve MIeli -kirjan kirjoittaja, "luonnehäiriöasiantuntija" on sanonut:
"Merkittävän ankkurin ihmistuntemukselle antaa se, mitä Raamatussa sanotaan ihmisestä ja ihmiseen suhtautumisesta. Minulle ovat luonnehäiriöisen "diagnostisoimisessa" ja sellaiseen ihmiseen suhtautumisessa olleet erityisiä löytöjä eräät Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa olevat luonnehdinnat ja eräät Jeesuksen puheet Uudessa testamentissa. Ovathan ne olleet koeteltavinakin jo vuosituhansia."
(http://www.sro.fi/opetuksia/mielenterveys/luonhair1.htm)
City-lehdelle taitaa saada kirjoittaa juttuja ihan kuka vaan. Kaikki teologit on psykologeja ja melkein lääkäreitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
VirheitJutus
10.1.2005 19:42
[LAINAUS]Paylaa kirjoitti 07.01.2005 klo 15:07:
Olen samaa mieltä.. Psykopaatti ei todellakaan ole sama asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö! Toki psykopaatti voi ja onkin narsistinen, mutta psykopatiaan lukeutuu niin paljon muutakin.[/LAINAUS]
Aivan, lisäksi,...ei narsistisesti persoonallisuushäiriöisen tarvitse olla tunneköyhä tai patologinen valehtelija!!!
Karseen epätarkka juttu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
LoneRunker
11.1.2005 14:09
Meni vuosia ennen kuin oivalsin graduvaiheen ihastukseni olleen psykopaatti tai jollain tavoin persoonallisuushäiriöinen. Tämä abityttö oli ylitsevuotavan innostunut henkilöstäni ja kaikista vähän nörtähtävistä jutuista joita opiskelin tai harrastin. Naiivi kun olin, ajattelin että hän oli rakastunut minuun, ja sanoin liikuttuneeni tästä ja haluavani hänet seurustelukumppanikseni. Siitäkös se riemu repesi. Muija haukkui minua ämmäksi, nynnyksi ja homoksi ja julisti makaavansa muiden miesten kanssa, kertoipa vielä yksityiskohtaisesti eräästä sukupuoliyhdynnästään sentyyppisen miehen kanssa, jollaisia tiesi minun halveksivan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
LoneRunker
11.1.2005 14:13
[LAINAUS]huokaus kirjoitti 10.01.2005 klo 19:39:
Raimo Mäkelä (Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja,) Naamiona Terve MIeli -kirjan kirjoittaja, "luonnehäiriöasiantuntija" [/LAINAUS]
Valitettavasti Naamiona terve mieli on ilmeisesti ainoa aiheesta saatavissa oleva suomenkielinen kirja ja kokemukseni mukaan täyttä asiaa, jos jaksaa jättää nuo jumaloinnit lukematta. Uskovaisissa yhteisöissä psykopaatit nousevat helposti lahkojohtajan asemaan, ja näkisin, että on hyvä merkki, jos uskovaiset itsekin heräävät epäilemään niiden kiihkeimpien ja suvaitsemattomimpien änkyräjäsentensä mielenterveyttä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
LoneRunker
11.1.2005 14:17
[LAINAUS]psykonsulentti kirjoitti 08.01.2005 klo 01:10:Itse asiassa psykopaatin uhrilla saattaa olla riski ajautua psykoosiin mikäli ottaa psykopaatin syöttämät valheet todesta.[/LAINAUS]
Puhut vähän, mutta totta kuin mikä. Kahden kuukauden seurustelu psykopaatin kanssa pilasi oman mielenterveyteni vuosikymmeneksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hohhoijaa
11.1.2005 19:08
[LAINAUS]LoneRunker kirjoitti 11.01.2005 klo 14:17:
Puhut vähän, mutta totta kuin mikä. Kahden kuukauden seurustelu psykopaatin kanssa pilasi oman mielenterveyteni vuosikymmeneksi.[/LAINAUS]
Sama tyyppi, josta puhuit pari viestiä sitten? Ja nyt jo väität häntä psykopaatiksi?
Näin harhaanjohtavasta jutusta pitäisi tehdä JSN:lle kantelu. Vaarallista yllyttää ihmisiä "tunnistamaan psykopaatti" jutun perusteella, jossa suorastaan vilisee tökeröitä asiavirheitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
paattipsyko
11.1.2005 20:44
Ajatelkaapa kaupallista potentiaalia, reality-tv jossa kaikki psykopaatteja, tai yksi psykopaatti jota muut kiusaa loputtomiin, testaa paljonko totuutta itsestään päin naamaa psykopaatti kestää. olisiko herkullinen tilanne psyko joka ei tiedä että kaikki muut tietää että se on saichou haha!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Demos_69
12.1.2005 10:58
Nama Cityn artikkelit ovat valilla samaa luokkaa kuin internetista loytyvat testit...
http://bob.bob.bofh.org/~robm/misc/psycho.html
http://www.testreich.com/psyko/test.asp
Vahan vakavampaa lienee Project Implicit: https://implicit.harvard.edu/implicit/
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
LoneRunker
12.1.2005 11:56
[LAINAUS]Hohhoijaa kirjoitti 11.01.2005 klo 19:08:
Sama tyyppi, josta puhuit pari viestiä sitten? Ja nyt jo väität häntä psykopaatiksi?[/LAINAUS]
En toki tiedä, oliko tyttö psykopaatti, mutta tuo "liian hyvä ollakseen totta" kyllä kiteyttää asian tehokkaasti. Ihmeellisintä on, että ne harrastamani omat jutut ovat todella omiani, mutta silti tyttö pystyi aikansa tehokkaasti simuloimaan kiinnostusta jopa siinä määrin että luulin hänen tietävän jotain alasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kilde
12.1.2005 17:40
Seurustelin kolme vuotta miehen kanssa, jonka tunnistan jutusta just, enkä melkein. Se suhde oli kamala, mutta onneksi olen viisastunut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
SDL
12.1.2005 17:50
Tunnen psykopaattinaisen, johon listan kohdista sopii ainakin 13 täydellisesti. Voin sanoa, että psykopaatin tunnistaminen, silloin kun kysymyksessä on todella vaarallinen tapaus, on vaikeaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
SDL
12.1.2005 17:56
Miten psykopaattinartun, todella mielipuolisen, herkän, sensuaalisen, tunteellisen, täydellisen manipuloijan ja rikollisen, onnistuu laittamaan pihalle? Itsemurha-ajatukset ovat paljon lähempänä. City-lehden artikkeli tosiaan herätti minut tajuamaan että olen ehkä ammattiavun tarpeessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
SDL
12.1.2005 18:05
Kertokaapa, mistä psykopaatti syntyy? Psykopaatin uhrestako tulee uusia psykopaatteja? Tuntemani psykopaatti on psykopaatin uhri vuosikymmenen takaa, ellei sekin tarina ole valehdeltu.
Vastaa kommenttiinRiittävän nerokkaat ja monisäikeisest, täydellisesti valehdellut tarinat ja niissä vaistonvaraisesti pysyminen todella ovat psykopaatin leipälaji. Voin vakuuttaa, että tietyssä vaiheessa psykoosi uhkaa niihin valheisiin uskojaa, kuvan alkaessa rakoilla ja mustan valon siivilöytyessä takanaolevasta tyhjyydestä.
Vastaa kommenttiin
Höynäytetty N
5.8.2020 15:35
Kun olet 20 vuotta ensin uskonut parisuhteessasi valheisiin ja yrittänyt sen jälkeen ymmärtää, miksi se jatkuu vain, olet uupunut ja ihmeissäsi. Kunnes joku taho saa silmäsi auki ja ymmärrät, miksi johdonmukainen valehtelu vain jatkuu. Se päivä jäi mieleeni pysyvästi. Kokonaisuuden oivaltaminen lamaannutti ensin. Miksi olen tehnyt näin valtavasti töitä muuttaakseni suhteeni paremmaksi, siinä kuitenkaan onnistumatta ?
Valtavan pitkä aika turhaa työtä.
Miksi en ole nähnyt totuutta aikaisemmin ?
Miten olen jaksanut, pysynyt kasassa nämä vuodet.. ?
Miten suuri määrä energiaa on kulunut.
Pettynyt, surullinen, turhautunut, tyhjä olo...
LoneRunker
12.1.2005 22:49
[LAINAUS]SDL kirjoitti 12.01.2005 klo 18:05:
Kertokaapa, mistä psykopaatti syntyy? Psykopaatin uhrestako tulee uusia psykopaatteja? Tuntemani psykopaatti on psykopaatin uhri vuosikymmenen takaa, ellei sekin tarina ole valehdeltu.[/LAINAUS]
Kyllä minä uskon että se tarina on valehdeltu. Psykoosi on ihan eri asia kuin psykopatia ja persoonallisuushäiriö, ja psykoosi on pikemminkin hallitsematon tunnetila. Esimerkiksi raivo, joka näkyy päälle. Psykopaatin pahuus ei näy päälle.
[LAINAUS]Riittävän nerokkaat ja monisäikeisest, täydellisesti valehdellut tarinat ja niissä vaistonvaraisesti pysyminen todella ovat psykopaatin leipälaji.[/LAINAUS]
Näin on. Lisäksi psykopaatti raivostuu kun hänet paljastetaan. Sain vuosia myöhemmin yhteyden oman psykopaattiepäiltyni myöhempiin tuttavuuksiin, ja he ovat vahvistaneet omat kokemukseni: viehättävä, jännittävä ihminen, joka sitten yhtäkkiä katkaisee välit kertaheitolla hirvittävällä riidalla.
[LAINAUS]Voin vakuuttaa, että tietyssä vaiheessa psykoosi uhkaa niihin valheisiin uskojaa, kuvan alkaessa rakoilla ja mustan valon siivilöytyessä takanaolevasta tyhjyydestä.[/LAINAUS]
Ennen kaikkea se käsittämätön kylmyys, jolla ihminen pystyy tänään olemaan maailman suloisin tyttö ja seuraavana päivänä levittelemään salaisuutesi pitkin kyliä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
LoneRunker
12.1.2005 22:51
[LAINAUS]JackBlack kirjoitti 09.01.2005 klo 18:22:
Tunnistin itseni täysin jutusta. Kirjat löytyy, naisten esimerkit voisivat olla exiäni. Olen valehdellut tässä ja edellisessä lauseessa tai toisin sanoen liioitellut hieman.
Mitä tekisin ? Olen alle kolmen&nollan.[/LAINAUS]
Mene ilmoittautumaan psykiatrille. Sinua ei voi tietääkseni parantaa, mutta voin olla väärässä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
psi-pusu
13.1.2005 00:55
Just joo'o.. Kylvetään taas viisauden siemeniä yhteiskuntaan, jossa ihmisiä piiskataan menestymään ja jossa heikkouden näyttäminen on ensimmäinen askel kohti sosiaalista tuhoa. Siinä voi lakata syyllistämästä itseään, kun pelaa psykopaatti-korttinsa oikein. Tai perustella itselleen omaa, typerää käyttäytymistään -oon varmaan psykopaatti, kun nyt tuli tehtyä niin ja näin.
Totuus kuitenkin on, että kun meihin kohdistetaan tietynlaisia psygologisia ärsykeitä, niin monet meistä ovat kykeneväisiä toimintaan, jollainen on yksinkertaisesti sairaan julmaa, kieroa, omahyväistä, itsepetollista tai omituista. Ne hulluimmat ajatukset pysyvät aina salaisuuksina, koska ne ovat liian arkoja, että niitä voisi ikinä tunnustaa -edes Jumalalle.
Esimerkiksi seurustelun päättyessä, kun toisen osapuolen tunteet ovat haihtuneet, ei rakastava osapuoli voi kovinkaan helposti ymmärtää, miten eilen vielä niin lämmin kulta tuntuu muuttuneen täysin kylmäksi. Siis ihana, joka onkin äkisti paha -ollaan pelottavan lähellä artikelin luomaa psykopaattimallia!
Ja koska todellisuus on vaikeasti hallittava, mielenkiintoinen tilanne syntyy esim. mielestäni silloin, kun kaksi psykopaattia jää toistensa kiertoradalle. Uskoisin, että tuloksena on henkinen supernova.
Ja lähemmässä tarkastelussa moni psykopaattiepäilty karsiutuu. Puhutaan siis tyypeistä, jotka on ilman omaatuntoa ja empaattisesti kylmiä vastaanottamaan signaaleja läheisistään, tai näiden kärsimyksestä. Jos siis valehtelet siksi, että toisen ihmisen on helpompi elää valheesi kuin totuuden kanssa, mielestäni et voi olla psykopaatti. Jos taas rakastat toista enemmän kuin kumppaniasi ja valehtelet kylmästi vuosia, tunnet kuitenkin rakkautta tai läheisyyttä johonkin. Itsepetos on helpompaa kun uskommekaan ja pää kykenee aivan uskomattomiin abstraktioihin silloin kun tarve, esimerkiksi riippuvuus, sanelee käytöksemme. Syötämme itsellemme valheita, jotta minäkuvamme eheys säilyisi. Kun kohtaamme epäoikeuttavaa käytöstä, loppupeleissä aika harva antaa käyttää itseään hyväksi, vaan puolustautuu tarvittaessa vaistomaisellakin käytöksellä.
Ja kannattaa antaa Elliksen mainio, hulvaton ja syvän yhteiskuntakriittinen -kirjailijan aikaisempia, omia elämänarvoja peilaava Amerikan Psyko vielä esimerkiksi! Se on puhdasta fiktiota kuitenkin ja psykopaatti ei käsittääkseni tarvitse ihan yhtä rankkoja keinoja muuttaakseen läheisensä elämän helvetiksi. Todellinen psykopatia on varmaan yksityiskohdissa. Pikkuruisissa signaaleissa joita lähetämme luotaaksemme muiden aivoituksia. Suosittelen Elliksen toista kirjaa 'Paljastajat', joka kuvailee arkisen tyhjänpäiväisesti, miten elämänsä sisällön ajat sitten kadottaneet ontot kuoret pitävät yllä elämiensä kulisseja.
Jos joku aiheesta jotain tietää, niin mielestäni yksi ilmiö kaipaa selittämistä. Jos psykopaatti muka raivostuu, kun hänet 'paljastetaan' tai 'kohdataan', niin eikö tämä tunteenpurkaus ilmennä juuri henkilön tunnetta, vihaa sosiaalisen aseman heiluttelusta? Mielestäni tämä uuden totuuden muokkaaminen sopisi kuvaan paremmin! Vai onko psykopaatin itsetunto hänen akilleen kantapäänsä? Jos siis haluat hyökätä takaisin, tee se suoraan henkilökohtaisuuksiin menemällä?!
Älä kysy itseltäsi, voisinko lyödä jotakuta kirveellä ohimoon, vaan antaisinko jonkun lyödä minua ja miksi ihmeessä?
PSI
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nainen28
13.1.2005 13:19
Ehkä tää psykopaatti-asia on jotenkin muodikasta nyt, mutta ainakin mun tapauksessa ennenkuin suunnilleen edes tiesin mikä on psykopaatti tiesin että kundifrendissäni oli jotain pahasti vialla. Myöhemmin päättelin hänet psykopaatiksi (viitisen vuotta sitten).
Kuinka voikaan suhteellisen itsevarma nainen olla totaalisena heittopussina, antaa pettämisen mennä läpi sormien, syyttää itseään toisen virheistä jne. Kundi oli käsittämättömän viekas valehtelija ja manipuloija. Hän saattoi tehdä mulle mitä vaan henkistä väkivaltaa ja sitten kääntää asian niin että vika on mussa ja itse pyytelin lopulta anteeksi. Ja tosiaan, tollanen jättää elinikäiset arvet.
Olin onnellinen kun kuvioihin tuli lopullisesti mukaan uusi nainen koska vihdoin pääsin itse irti miehestä, samalla säälin tätä uutta 19-vuotiasta tyttöystävää, ja samalla vihasin tyttöä kun hän vei miehen minulta. Käsittämätön tunteiden sekamelska. Vielä tänäkin päivänä saattaa välillä tulla turhautumisen tunteita kun mietin miten alistuin, ja miten se mies vieläkin saa porskuttaa ja pilata naisten elämän ilman että voin ketään varoittaa (eikös ex-muijien psykopaatti-syytöksiä katsottais vaan katkeran naisen tilityksenä?).
Luojan kiitos tapasin kuitenkin pian tämän psykopaatin jälkeen henkisesti terveen, meikäläistä arvostavan miehen. Jotta ei ne kaikki miehet onneksi noin kauheita ole. ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
pii33
14.1.2005 13:26
jep jep...on se "kumma" juttu. Psykopaatteja on vain 1-3 % väestöstä ja yllättäen melkein jokainen tänne kirjoittanut mies on sellainen tai naisen entinen poikaystävä...hmmm...eli siis "kaikki" miehet on psykopaatteja ;)? Hei herätkää jo...ainahan tuntee olevansa myös kuoleman sairas, kun lukee jonkin vakavan taudin kuvauksen ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
dfgdfgdfg
14.1.2005 15:36
[LAINAUS]pii33 kirjoitti 14.01.2005 klo 13:26:
jep jep...on se "kumma" juttu. Psykopaatteja on vain 1-3 % väestöstä ja yllättäen melkein jokainen tänne kirjoittanut mies on sellainen tai naisen entinen poikaystävä...hmmm...eli siis "kaikki" miehet on psykopaatteja ;)? [/LAINAUS]
just. sisälukutaito kunniaan. ensinnäkin täällä on ehdotettu niin miehiä kuin naisia psykopaateiksi, ja toisekseen tässä on kolmisenkymmentä vastausta. laskepa kuinka suuri osuus se on suomen väestöstä ja mieti sitten onko se yhtä paljon kuin "kaikki"..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sang
14.1.2005 22:16
TJEU:ssa esimerkkinä käytetty Tuomas Vimman Helsinki 12:a päähenkilö ei kyllä täytä jutussa kuvattujen psykopaatin tuntomerkkejä.
Muuten en psykopatiaa kommentoi sen enempää. Ahdistaa kaikki.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
skypsokraatti
18.1.2005 00:36
"mun tyttöystävä on ihan varmaan psykopaatti! tosta jutusta tunnisti sen tosi helposti. se keksii valheita ja huijauksia helposti ja mä oon joskus uskonutkin niitä. sit se tuli yks päivä meille kylään ilman et se soitti eka vaik normaalisti se soittaa aina. ehkä se käyttää huumeitakin? lisäks se ei oo joka kerta mun kans vaik mä haluisin - ehkä sil o joku toine? se on siis SELVÄSTI psykopaatti! TÄÄ ARTIKKELI selvitti sen mulle! ei täs oo muuta mahollisuutta."
Eli siis voisi tosiaan kerätä kolehdin, jolla saataisiin hankittua se lukion ykköskurssin psykologian kirja Cityn toimitukselle. Ja niille jotka nyt tämän artikkelin luettuaan alkavat etsiä tosissaan psykopaatteja läheisistään niin tsemppiä vaan ja helkkarin onnellista loppuelämää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
P_S
18.1.2005 16:20
Mä olen mukana tuossa kolehdissa. Lukion ensimmäinen psykologian kirja Cityn toimitukseen...
En ole itse mikään alan asiantuntija, silti pystyin löytämään useita virheitä tuosta artikkelista. Hävettää Cityn puolesta. Ja vituttaa nuo keittiöpsykologit, jotka nyt löytää psykopaatteja kaikkialta. Virta päälle...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Paylaa
18.1.2005 17:17
heh...naurettavaa, kerrassaan... x) Oli vielä pakko lisätä lukiessani uudestaan lisää tulleita kommentteja..
"Mä oon psykopaatti, toi on sypkopaatti, mun ex oli narsissi.." Ei edes tiedetä mistä höpistään ja leikitään parapsykologiaa..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hohhoi-jaa
18.1.2005 18:33
[LAINAUS]En toki tiedä, oliko tyttö psykopaatti, mutta tuo "liian hyvä ollakseen totta" kyllä kiteyttää asian tehokkaasti.[/LAINAUS]
Mutta etkö nyt jo noista kommenteista ole ymmärtänyt, ettei tuon jutun perusteella voi päätellä yhtään mitään.
Usko nyt, että "artikkeli" oli täynnä asiavirheitä - siis suomeksi sanottuna silkkaa paskaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
asdasd
19.1.2005 09:36
[LAINAUS]psykonsulentti kirjoitti 08.01.2005 klo 01:10:
Valistuneen maallikkon auktoriteetilla totean, että psykopatialla ja psykoosilla on yhtä paljon tekemistä toistensa kanssa kuin on pizzalla Nizzan ja kissalla pissan kanssa. Itse asiassa psykopaatin uhrilla saattaa olla riski ajautua psykoosiin mikäli ottaa psykopaatin syöttämät valheet todesta.[/LAINAUS]
kasvoin narsisti äidinkanssa kotona 16v ennekuin muutin pois. Vimeiset 6 vuotta tuosta ajasta suojelin häneltä pienempiä sisaruksia ja kuuntelin kaikkea mitä hän syötti. Ainoa keinohan psykopaattia vastaan taistella on näyttää peiliä, eli taistella samalla lailla kuin hän, julmasti ja tunteettomasti.
Reilu 1,5v muutosta pois, vieläkin hänen "pauloissa", vieläkin suojelen sisaruksia tai ainakin pakottava tarve suojella. Hänen "aviomies" ihmisraunio. Itse olen ajautumassa skitsofreniaan tai psykoosiin (sen tuntee) koska en vain tiedä enää ketä uskoa. Tiedän että äitini on 100% parantumaton ja 100% paha.
Mutta koska hän on haukkunut minua pääosin asioilla joita hän itse on tehnyt tai on, ja niitä on joutunut kuuntelemaan vaikka tietää että ne ovat valheita, ne ovat alkaneet ikäänkuin kummittelemaan.
Narsisti,alkoholistin narkkari jne jne syytökset ovat saaneet minut analysoimaan itseäni joka tilanteessa.
Mieleni on tilassa jossa vain ajattelen toistuvasti: olenko nyt psykopaatti, olenko nyt alkoholisti jne jne. Selvitän mielessäni asiat, mutta seuravan kerran kun en ole kavereideni seurassa ja olen hiljaisuudessa ja joudun olemaan itsekseni masennun ja mietin samoja asioita uudestaan ja uudestaan uusissa tilanteissa.
Välillä uskon että psykopatia on vain sitä että ei tieodsta tekojaan ja sentakia jatkaa, eli siis sanalla sanoen patologista valehtelua itselleen.
YRITÄN SAADA ITSENI KIINNI KOKOAJAN JOKA ASIASTA.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tiukka
19.1.2005 16:38
Kerran (yllätysyllätys) olen törmännyt hieman häiriintyneeseen daamiin. Oli nätti, fiksu, sängyssä hyvin haluttava, jne. Ehdimme heilastella muutaman kuukauden. Jossain vaiheessa tuli hieman epävarma fiilis ja kun erään kerran sain huomattavan ylimitoitetun purkauksen mielestäni olemattomasta asiasta, pistin saman tien poikki.
Tästä kerrasta opin sen, että jos jossain vaiheessa koen tulleeni selkeästi väärien syytösten kohteeksi, on se kerrasta poikki. Jos näin käy kerran, käy näin myös toisen kerran. Vähän myöhemmin olin vielä yhteydessä ja syytösryöppy jatkui. Olin vain tyytyväinen, että lähdin. Lopulta tuli viesti, että hän on hakeutunut hoitoon, mikä ihan hyvä juttu.
Ei ollut kiva laittaa erinomaista heilaa kiertoon (erittäin paljon hyviä puolia), mutta minun OMA henkinen hyvinvointini ja itsekunniutukseni on kuitenkin kaikkein tärkein. Tällöin on ykshailee onko vastapuoli sairas tai muuten vain hankala, sillä vallankäytöstä ja oman itsetunnon sairaasta nostamisesta kuitenkin on kyse. Sitä ei kukaan tee minun kustannuksellani, oli muuten miten ihana tahansa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tytar
20.1.2005 15:36
Isälläni on narsistinen persoonallisuushäiriö.
Artikkeli kuvasi kyseistä tilaa ihan ok-tavalla. Ne nimimerkit, jotka kirjoittavat tähän viestiketjuun ja tarrautuvat nimikkeen määritelmiin (psykopaatti vai narisisti), pohdiskelevat sukupuolijakaumaa tai vaativat lukion psykologian kertausta eivät ymmärrä asian ydintä. Tällainen turha pilkkuihin tarttuminen tuntuu myös jotenkin loukkaavalta ja turhapäiväiseltä. Tärkeintä on, että pitkäaikaiset uhrit tunnistavat itsensä ja pystyvät sitä kautta pelastamaan elämänsä.
Ulkoapäin narsistit näyttävät normaaleilta ja toimivat yhteiskunnassa hyvissä asemissa tietynlaisen älykkyytensä sekä omistushalunsa (liittyy kaikkeen, myös raha) takia. Kulissit ovat kunnossa. Perheissä he aiheuttavat kilteille ihmisille vuosikymmenien henkisen vankilan. Minulle on ollut tuskaisaa huomata aikuistuessani, kuinka isäni ei välitä minusta oikeasti ollenkaan. Hän elää valheitaan todeksi ja syyllistää samalla kaikki läheisensä ja myös minut, tyttärensä. Pienenä lapsena epäoikeudenmukaisuuden hyväksyi vanhemman auktoriteetin varjolla, nuorena ja aikuisena sitä ei voi ymmärtää.
En ole puhunut isälleni kolmeen vuoteen. Minulla ei oikeastaan ole isää. Persoonallisuushäiriö on kaikkine "oireineen" niin kokonaisvaltainen, ettei sitä voi ulkopuoliselle täysin kuvailla. Arkipäivän kummallisia sattumuksia on satoja. Asiat, joita narsisti tekee ovat joskus niin käsittämättömiä, ettei niitä voi uskoa todeksi.
Olen iloinen, että tästä aiheesta tuli pari vuotta sitten "trendi" (kuten joku termin negatiivista konnotaatiota käyttävä huomautti). Olen iloinen aina kun pitkäaikainen uhri osaa minkä tahansa viihdelehden artikkelin luettuaan tunnistaa itsensä ja katkaista välinsä narsistiin ja tämän maailmaan. Vaikka tämä saattakin tuottaa triviaaleja tapauksia ("oltiin yhdessä viikon ja huomasin, että poikaystäväni oli narsisti!!) ja hieman epämääräisen nimikkeen alle saattaa joutua vain tavallisen itsekkäitä ihmisiä, on asiasta puhuminen ja kirjoittaminen kuitenkin äärimmäisen tärkeää.
Asia on itselleni kipeä ja se pysyy alitajunnassani pitkään. Kadehdin niitä tyttäriä, joilla on kiva, normaali isä. Minulla on sentään äiti. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään mutta lopetan tähän. Maailmassa on kuitenkin paljon muuta mietittävää ja murheita jos ajatukset eivät pyöri oman navan ympärillä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Erkkimerkki
20.1.2005 20:12
Psykopatia ja sosiopatia ovat sama asia. Viittaavat ihmiseen, joka on kyvytön tunteisiin, eikä ota tekojensa seurauksia huomioon. On valmis tekemään mitä vain saavuttaakseen tavoitteensa.
Narsistinen persoonallisuuden häiriö= korostunut itsekeskeisyys. Yleensä pinnalta kova, mutta sisimmältään epävarma persoonallisuus. On kyvykäs tunteisiin, eikä siis ole sama oire kuin psykopatia.
Patologinen valehtelu= Voi esiintyä muuten normaaleilla ihmisillä huomion herättämisen toivossa. Tuntevat usein syyllisyyttä valheistaan, mutta eivät osaa pysyä totuudessa. Kaukana psykopatiasta.
Käytöshäiriö= ailahtelevainen ja epäjohdonmukainen käytös riippumatta sosiaalisista tavoista. Tuntee normaalisti, eikä siis sekään ole psykopatia.
Kaikki löytyvät psykologisten sairauksien diagnoosilistalta, huomattavasti paremmin selitettynä kuin tässä. Asioilla on omat nimensä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aino-san
21.1.2005 16:06
On rasittavaa, kun kaikki persoonallisuus- ja luonnehäiriöiset leimataan samalla leimalla. Jos hakee netistä tietoa luonnehäiriöistä, ainoat osumat koskevat psykopaatteja, massamurhaajia ja narsisteja. Meitä on muiksikin, kaikki luonne- ja persoonallisuushäiriöiset eivät ole narsisteja. En halua vähätellä narsistien uhrien tuskaa, mutta yleistäminen satuttaa toista suurta joukkoa - niitä, joiden mieli on rikki jo muutenkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aino-san
21.1.2005 16:26
[LAINAUS]tytar kirjoitti 20.01.2005 klo 15:36:
Artikkeli kuvasi kyseistä tilaa ihan ok-tavalla. Ne nimimerkit, jotka kirjoittavat tähän viestiketjuun ja tarrautuvat nimikkeen määritelmiin (psykopaatti vai narisisti), pohdiskelevat sukupuolijakaumaa tai vaativat lukion psykologian kertausta eivät ymmärrä asian ydintä. Tällainen turha pilkkuihin tarttuminen tuntuu myös jotenkin loukkaavalta ja turhapäiväiseltä. Tärkeintä on, että pitkäaikaiset uhrit tunnistavat itsensä ja pystyvät sitä kautta pelastamaan elämänsä.[/LAINAUS]
Niin, väliäkös sillä että onnistutaan syyllistämään iso kasa ihmisiä, joilla on persoonallisuus- tai luonnehäiriö, ja että ihmiset turhaan rupeavat leimaamaan tosiaan, koska jokunen ihminen saattaa pelastua?
Asiallisesta valistamisesta on enemmän hyötyä. Siitä on myös vähemmän haittaa. Narsistista luonnehäiriötä käytetään synonyyminä psykopatialle (tunnustan itsekin tekeväni tätä, old habits die hard), vaikka suuri osa narsisteista on haitaksi lähinnä itselleen. Nyt vedettiin vielä kaikki muut persoonallisuushäiriöt ja luonnehäiriöt ja vielä psykoositkin. Leimataan kaikki vain, sairaita ovat kuitenkin, eivät osaa puolustautua.
Sikäli kun joku ei tiedä, psykoosissa olevan todellisuudentaju on mennyt. Hän on siis harhainen - saattaa esimerkiksi kuulla ääniä, nähdä näkyjä, kuvitella että häntä vakoillaan/seurataan ja mitä ikinä. Psykoosi on usein hoidettavissa lääkkeillä. Psykoosista voi parantua. Esimerkiksi kansantautimme masennus voi syventyä psykoottiseksi. Psykopatia eli sosiopatia taas on aivan erityylinen häiriö, ja se on usein vaikeahoitoinen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tytar
31.1.2005 09:57
"Niin, väliäkös sillä että onnistutaan syyllistämään iso kasa ihmisiä, joilla on persoonallisuus- tai luonnehäiriö, ja että ihmiset turhaan rupeavat leimaamaan tosiaan, koska jokunen ihminen saattaa pelastua?
Asiallisesta valistamisesta on enemmän hyötyä. Siitä on myös vähemmän haittaa. Narsistista luonnehäiriötä käytetään synonyyminä psykopatialle (tunnustan itsekin tekeväni tätä, old habits die hard), vaikka suuri osa narsisteista on haitaksi lähinnä itselleen. Nyt vedettiin vielä kaikki muut persoonallisuushäiriöt ja luonnehäiriöt ja vielä psykoositkin. Leimataan kaikki vain, sairaita ovat kuitenkin, eivät osaa puolustautua."
Leimataan kaikki? Vedetään mukaan psykoosit ym.?
Tällä sairaudella ei valitettavasti ole vain yhtä nimeä sen luonteen vuoksi. Väärinkäsitykset ovat mahdollisia. Ehkä juuri siksi vain nimikettä kommentoivat ja asiassa tietyissä määrin kokemattomat vastaukset tuntuvat viisastelulta.
Jos luit kirjoitukseni ja varsinkin sen lopun, ymmärtäisit, ettei leimaamisesta ole ainakaan omalta kohdaltani kyse. Tärkeää on tiedon välittäminen oli se sitten millaisessa yhteydessä tahansa. Artikkeli ei puhunut myöskään mistä tahansa diagnosoidusta luonnehäiriöstä tai edes psykoosista (täysin eri asia) vaan tietynlaisesta, muita ihmisiä terrorisoivasta ihmistyypistä. Eri asia on se miten muutamat lukijat asian tulkitsivat esimerkiksi viestiketjussa.
Mitä "jokusen ihmisen" pelastumiseen ja luonnehäiriöisten syyllistämiseen tulee, en voi millään uskoa, että artikkelin lukijat syyllistäisivät diagnosoitua sairautta sairastavia ihmisiä terveitä esittävien narsistien kustannuksella. Asioiden välillä kun ei ole yhteyttä. Narsististit eivät usein edes hyväksy olevansa narsisteja vaan toimivat jokapäiväisessä elämässä muita kiusaten.
Vaikka "jokusen ihmisen" pelastuminen on selkeästi vähättelevä ilmaisu edelliseltä nimimerkiltä, olen äärimmäisen iloinen, että kuulun tähän ryhmään. Uskallan veikata, että siihen kuuluu enemmän kuin jokunen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Luella
3.2.2005 13:25
Palasin artikkeliin verkkosivuilla ja huomasin siitä puuttuvan Cityn paperiversiossa olleen listan tunnusmerkeistä. Jos olet ottanut artikkelin paperiversion talteen, kirjoittaisitko listan vastauksena tähän viestiin?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kristitty
14.2.2005 09:50
Tajusin juuri, miksi aviosuhteessani vaihtelevat suhteellisen siedettävät ajanjaksot ja ajanjaksot, jolloin ihmettelee, että voiko ihmisen elämä olla näin raastaavaa : Vaimoni on narsku.
Olen miljoona kertaa 30 v:n yhdessäolon aikana ihmetellyt, miten ihan järkevä ja sivistynyt nainen voi muuttua pedoksi, joka tulee päälle kuin paholainen syyttäen ties mistä mitättömän tuntuisesta pikkuseikasta. Katson suu auki ja kuuntelen karjunnan loppuun ja yritän jotenkin ymmärtää häntä ja edes hiukan ottaa syytä niskoilleni. Jos en osoita katumusta tai pyydä anteeksi ja mene häntä halaamaan, hän on kuin jääkellari eikä ota minkäänlaista kontaktia.
Anteeksi hän ei ole pyytänyt tai katumusta osoittanut kertaakaan . Hän ei kerta kaikkiaan tunne
minkäänlaista syyllisyyttä tai pahaa mieltä, vaikka
minkälaisia solvauksia latelee.
Asioita, joista hän minua syyllistää on esimerkiksi:
- Haluan mennä sukulaisteni tai lapsuudenystävieni perhejuhliin . Tyypillinen lausahdus on : Ei sinun serkkusi ole mitään sukulaisia.
- Ostan väärän merkkistä pesuainetta.
- Ostan liikaa ruokaa kaupasta.
- En hoida suhteita lapsiin, vaikka tiedän, että lapseni pitävät minua normaalina, joka ainakin yrittää ymmärtää heitä.
- Jos satun sairastumaan esim flunssaan ja olen tullut töistä kotiin sairastamaan , hän tulee makuuhuoneeseen ja karjuu, että "ruokaa laittamaan senkin luulosairas". Kun ilmoitan olevani vähän huonovointinen, saa kuulla olevansa laiska kuten koko suku.
Tuossa muutama esimerkki. Olen yrittänyt miettiä, tuleeko noita purkauksia säännöllisesti , mutta näyttää siltä, että ne tulevat aivan äkkiarvaamatta kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Vaimollani ei mielestäni ole yhtään todellista ystävää. Kukaan ei pyydä häntä shoppailemaan, lenkille tai pizzalle. Kun olen joskus asiaa häneltä kysynyt, saa vastaukseksi raivonpuuskan ja yhtäkkiä onkin niin ,että minulla ei ole yhtään ystävää.
Kerron vielä erään yksityskohdan elämästämme. Hän ei nimittäin alkuunkaan piittaa sovituista ajoista. Häntä saa odottaa jatkuvasti ja hän myöhästyy lähes aina ja vika on muualla kuin hänessä. Ja anteeksipyyntöa on turha odottaa, päin vastoin.
Onko tosiaan niin, että narsku ei muutu ?
Onko normaaliin tunneilmastoon pääsemiseen ERO ainoa vaihtoehto ?
Avioliittoleireille en ole häntä saanut. Hän on niin taitava valehtelija , että suhteen työstäminen rehellisesti voi olla hänelle täysin mahdotonta.
Kun erittelen tuntojani, huomaan että häntä kohtaan tuntemani tunteitten joukossa on myös pelkoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mary72
22.2.2005 00:08
Ei ole itku kaukana. Mitä enemmän luen narskuista sitä pelokkaammalta tuntuu. Itsellä takana noin neljä kuukautta "seurustelun" tapaista narskun kanssa. Heti alkuun ihmettelin sen käytöstä ja äkillisiä mielialojen vaihteluja. Syytti minua omista teoistaan. Ei kiitosta eikä anteeksi pyyntöjä. Minun sanomiset olivat loukkauksia ja sit meni päivä kaksi kun hän oli kuin pieni lapsi! Hoivaa mua! se sano usein mulle. Se oli yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista, enkä koskaan tienny enkä osannu arvata mistä tulee seuraava syytös. Jos satuin yrittämään puhua sille, että se tajuais oman alkoholiongelman, ni puhuminen loppu kuin seinään. Saattoi korkeintaan sanoa, että aha, nytkö minut sitten leimasit?! Tai että nytkö minulla on sitten ongelma?! Uhkailut on myös tuttua. Ollaan samalla kurssilla ja kerran uhkasi tekstiviestissä että taitaa tulla veemäinen teoriajakso! Ja kun jälkeen päin kysyin siitä viestistä häneltä, vastasi hän tyynesti että ei hän uhkaillu, sinun oma pää tekee sen! Minä olen kuulema se tunteeton ja julma nainen. Nyt yritän saada sen tajuamaan "omalla välinpitämättömyydellä sitä kohtaan" että se jättäis mut rauhaan. No sieltä tulee viestiä että on ikävä! Tai sit se soittaa ja kieriskelee masennuksen kourissa kun minä en huomioi häntä ja olen hänet hylännyt! Ja kun en edelleenkään reagoi, syyttää hän minua kylmäksi ja tunteettomaksi. Nyt, kaikista näistä keskustelu palstoista ja nettiosoitteista on ollu apua! Pitää vaan jatkuvasti lukea niitä uudestaan, että en hairahda uskomaan että narsku olis muuttunut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
toinenTytar
25.2.2005 00:06
[LAINAUS]tytar kirjoitti 31.01.2005 klo 09:57:
Vaikka "jokusen ihmisen" pelastuminen on selkeästi vähättelevä ilmaisu edelliseltä nimimerkiltä, olen äärimmäisen iloinen, että kuulun tähän ryhmään. Uskallan veikata, että siihen kuuluu enemmän kuin jokunen.[/LAINAUS]
Hyvä tytär, aivan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani, kun luin viestisi.
Itsekin haluaisin julkisesti kiittää sitä tuntemattomaksi jäänyttä naista(?), joka jätti vanhan naistenlehden Kätilöopistolle viime syksynä. Synnytyksen jälkeen nappasin päällimmäisen lehden pinosta käteeni ja luin esikoista imettäessäni "kevyen" artikkelin narsismista - ja yhtäkkiä kaikki loksahti paikoilleen. Isänihän on narsisti! Käsittämättömät temput, riidat, järjettömät ja omituisetkin tempaukset, häikäilemätön läheisten hyväksikäyttö ja piittaamattomuus läheisten tunteista: kaikki tuntomerkit sopivat kuvaan täydellisesti.
Sen jälkeen olen pakonomaisesti etsinyt tietoa, ja se tieto on jo pelkästään auttanut minua eteenpäin, vaikka itselläni ja perheelläni on hirvittävän paljon solmukohtia avaamatta.
Mutta uskon menneeni eteenpäin. Nyt tuntuu jo käsittämättömältä, miten perheessämme kukaan ei koskaan kyseenalaistanut hänen toimintaansa. Tilanteet olivat mitä absurdeimpiä. Otetaan vain yksi esimerkki "kiltimmästä" päästä: muistan esimerkiksi syntymäpäiviä, jolloin kakun koristeet oli muka aseteltu "väärään" järjestykseen, jolloin isä raivostui, nousi pöydästä ja meni makuuhuoneeseen lukemaan. Sieltä me lapset ja äiti vuoronperään kävimme itkien anelemassa häntä meidän seuraamme - ja lopulta hän tuli, armollisesti. Koskaan ei pyytänyt anteeksi, koskaan ei hävennyt, koskaan ei tuntenut empatiaa. Ja syntymäpäivä: se oli lopullisesti pilalla, möykky tuntui seuraavana päivänäkin, emmekä edes ymmärtäneet miksi.
Lukemattomia tunteja olen odottanut häntä kylään, kun hän on luvannut tulla tiettynä aikana, ja tullut tunteja myöhässä.
Minäkin kadehdin hirvittävästi ystäviäni, joilla on oikea, ihana isä - ja monet heistä luulevat, että minulla on sellainen. Isänihän on fantastinen seuramies, joka tarjoaa koko seurueelle ja kertoo hyviä juttuja. Aitoa välittämistä ja rakkautta hän ei koskaan ole kuitenkaan osannut antaa.
Eli summa summarum: ilman sitä naistenlehden viihteellistä artikkelia en olisi koskaan törmännyt edes narsismi-käsitteeseen. Nyt olen sen sijaan jo alkanut pitkän tieni toipumiseen, sillä olen tiedostanut ongelman. Näin ainakin toivon, sillä pahin pelkoni on, että alan itse toteuttaa kasvattajana oppimiani narsistisia malleja. Entä jos joskus minäkin pelaan lapseni kanssa monopolia ja yritän kaikin keinoin vain voittaa hänet - ja nauran pilkallisesti,jos hän häviää...
Toivon sinulle kaikkea hyvää, sinä "tytär". Tuskin enää palaat tälle palstalle - mutta jos palaat, sähköpostiosoitteeni on ohessa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
---uhri---
27.3.2005 00:37
Jotain piirteitä narsistisista persoonallisuushäiriöistä:
-omantunnon puuttuminen
-tunteet epäaidon oloisia, usein jostain opittuja, naurettavan ylivuolaita (ei siis aitoja tunteita)
-uskomattoman spontaani
-outoja ihmissuhteita, usein päättyneet siihen, että muut ovat käsittäneet jotain väärin eikä hän tietenkään ole tehnyt mitään (narsistin oma näkökulma)
-alistaminen
-nostaa välillä kumppanin jalustalle, jakaa ylitsevuotavia rakkaudentunnustuksia ja seuraavana hetkenä arvostelee tai käyttäytyy kuin et olisi merkinnytkään yhtään mitään (näinhän asia alunperinkin oli)
-usein päihdeongelma
-pienet valheet, joista kiinni jäätyään sarja uusia valheita
-ei pyydä koskaan anteeksi (ellei koe saavuttavansa sillä jotain)
-suuret haavekuvat ja omanarvontunto
-syyllistäminen
-saa usein muut ihmiset tuntemaan olevansa muita huonompi
-elää palvonnasta
-loukkaantuu mitättömistäkin asioista, jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaisi
-hän on just SE viaton, kiltti ja suloinen hahmo jota maailma kohtelee kaltoin..eli säälin- ja huomionkerääjä
-usein väkivaltainen
-kerää "haaremiinsa" huonon itsetunnon omaavia ihmisiä, joita sitten ohjailee tarpeidensa mukaan
-usein rahankäyttö suureellista, vaikka tulot eivät olisikaan riittävät
-toistaa samoja tiettyjä fraaseja jotka todennut hyödyllisiksi
Lista jatkuu loputtomiin.. Jos tunnistat jonkun läheisistäsi noista ominaisuuksista, tee itsellesi palvelus ja hankkiudu hänestä eroon mahd. pian.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Koukussa
25.5.2005 10:23
Minulla on kokemus psykopaatista viime syksystä lähtien. Tapasin miehen elokuussa ja vasta kevään kynnyksellä pääsin irti hänen otteestaan. Olen koulutettu hyvässä asemassa oleva nainen, mies tavallisessa duunissa. Lankesin kohteliaisuuksiin ja hellään huolenpitoon. Hän kutsui minua omaksi timantikseen ja sain huomiota aina, kun hän sille päälle sattui.
Vastaa kommenttiinSeksi oli taivaallista. Loput ajasta olikin sitten yhtä helvettiä! Syytöksiä, epäilyä, tappouhkailua etc. Pahin loukkaus oli se, kun mies sanoi, etten koskaan ole merkinnyt hänelle mitään! Lopulta sain miehen menemään omalle työterveyslääkärilleen, joka sitten antoi lähetteen yksityiselle psykiatrille. Nyt hän käy kerran viikossa terapiassa, käyttää vahvaa lääkitystä ja on jättänyt minut rauhaan. Ellei näin olisi käynyt olisi ainoa vaihtoehto ollut lähestymiskielto.
Varokaa kaikki naiset tunnevammaisia miehiä, ei ne koskaan muutu! Tämä on nähty. Luin edelliset kommentit tarkkaan ja totean vain, että joka kuvaus psykopaatista osui tähän mieheen.
t. nimim. Uusi kesä
Vastaa kommenttiin
Kiinu
11.5.2006 09:16
Olenko osa-aika psykopaatti?
Vastaa kommenttiinMinulla on hyvä itsetunto ja pystyn tiukoissa tilanteissa olemaan raudanvahva, kun katson asian sitä vaativan. Samoin kuin psykopaatit tuolla edella edellä kirjoittivat, uskon että pystyn usein lukemaan ihmisiä ja näen millaisia he todella ovat. Etenkin lipevät psykopaatit mielestäni tunnistan hyvin ja ymmärrän millaisia vaaratekijöitä he ovat ympäristölleen. Sisukkuudella sain yhden psykopaatin pois johtajan pallilla, vaikka hän yritti minut murtaa kaikin keinoin, siinä onnistumatta. Psykopaatin vastustamiseen tarvitaan ripaus psykopaattia?
MUTTA psykopaatista erotun mielestäni siinä, pystyn tuntemaan empatiaa muita ihmisä kohtaan,minulle tuottaa onnellisuuden tunteita muiden onnellisuus ja iloa myös muiden onnistuminen. Haluan aidosti auttaa muista. Tunnen tuskaa, kun näen ihmisten kärsivän.
Vastaa kommenttiin
tämmöstätäällä
1.1.2016 02:51
Psyko vs. psyko - kuvaa meidän avioliittoamme hyvin - ehkä sen vuoksi asummekin erillään ja ero on viittä vaille valmis... Ollaan kyllä höykytetty ja rajusti toisiamme molemminpuolin ja ihan varmasti ollaan molemmat puoliskot narsisteja... tämmönen liitto on ikuista kilpailua ja tuska ei pääty milloinkaan...! No - onneksi fyysinen väkivalta on loppunut tässä viimeisen vuoden aikana... Voisin kirjoittaa tähän vaikka mitä kokemuksia... Ellei toinen luovuta, ja minä alan jo olemaan niin väsynyt että ei tahdo enää ilkeydenvoima riittää joten ehkä ratkaisu on jo lähellä - vapautus :) - ja tämä on tositarina. Molemmat luulee että toinen muuttuu - ja hetkeksi niin käykin - ja sitten tulee taas vähän ajan päästä kylmää vettä niskaan... sairasta...
Sairasteini
6.6.2006 02:31
Itse olen todellakin Patologinen valehtelia.
En voi olla valhtelematta, uskon valheisiini itsekkin. Suurentelen asioita huomaamattani. Tunnen syyllisyyttä valehdellessani, ja todellakin haluaisin lopettaa. En kuitenkaan valehtele asioita, jotka loukkaavat toisia ym. Pelotan itse itseäni tällä asialla. Olen teini-ikäinen eikä minulla ole muita ongelmia.
En valehdellut, vaikka mieli olisi tehnytkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dirty liar
23.7.2006 15:39
Olen todella hyvä valehtelija, ja se onkin pelastanut minut monesta "pahasta paikasta". En tunne syyllisyyttä valehteluistani, vaikka haluaisin lopettaa sen kuitenkin. Mielestäni olen älykäs ja näen muiden ihmisten läpi. Osaan tulkita muiden ihmisten tunteita, mutta en itse osaa olla tunteellinen. Miltei kaikki on minulle vain fyysistä, enkä välitä esimerkiksi jonkun lähiomaisen menehtymisestä, vaikka näyttelenkin, että se minua koskettaisi. Minulla on ollut valtavasti ihmissuhteita - yleensä fyysisiä omalta puoleltani - ja saan puhumalla itselleni melkein kenet tahansa. Luonteeltani olen kuitenkin pohjimmiltani ujo, enkä tykkää olla valtavassa ihmisjoukossa. Puolustelen itselleni, että olen terve, mutta näin ei kuitenkaan ole, kun miettii mennyttä ja elämääni ihmissuhteitani.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
mielisairaanhoitaja
4.9.2006 10:46
Psykopaatti on antisosiaalisen persoonallisuushäiriön "alalaji" kun taas narsistinen persoonallisuus häiriö ihan oma kokonaisuus. Psykopaatti pärjää ilman muita ihmisiä(antisosiaalinen)kun taas narsisti tarvitsee muita pönkittääkseen omaa itsetuntoa...Että näin. Faktat kuntoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tietoa lisää
21.2.2008 16:38
Kannattaa lukea kirja "Käärmeet liituraidassa" (Hare & Babiak). Se kertoo kuinka psykopaatti pyörittää ympärillä olevaa työporukkaa niinkuin tahtoo. Ja tietysti pärjää mainiosti duunissa, ylennykset putoavat kuin kypsät hedelmät.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
don gujote 2002
26.4.2009 20:49
psykopatia ja narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole sama asia! narsistilla on vielä omatunto tallella!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Liioittelua
10.2.2012 18:32
Psykopaatit ovat ERITTÄIN harvinaisia ja heitä on vain 1-3% väestöstä(kuten jutussa sanottiin), enkä usko, että kommentoijista yksikään on tavannut psykopaattia, ainakaan räikeän suuri osa ei ole. Uskon että juttuun oli tahallaan valittu, ainakin osittain tahallaan, mies psykopaatit ja naisuhrit, sillä se kuva yleensä halutaan antaa. Ja pitää paikkansa, että psykopaatit ovat yleensä keskimääräistä älykkäämpiä, sillä he kykenevät ajattelemaan asioita kylmästi, ilman tunteista heijastuvia luuloja. Suurinosa psykopaateista tosiaan on loistava valehtelija ja manipuloija, sillä hänellä ei ole omatuntua hillitsemästä tätä, samasta syystä heidän on helppo havaita muiden heikot kohdat ja käyttää niitä hyväkseen. Vaikka ei olisikaan omatuntoa ja olisi mielestäsi täysin tunteeton, empatiokyvytön, ja väkivaltainen ja kaikkea muuta, se ei tarkoita, että hän olisi psykopaatti, se mitä suurinosa on tässä kuvaillut vastaa enemmänkin ja todennäköisemmin narsistiin. Tekstissä tosiaan oli virhe, psykopatialla ja narsismilla ei ole paljoakaan yhteistä, vaikka se siltä saattaa vaikuttaakin ja eivätkä ne missään nimessä ole sama asia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nekromalia
21.2.2012 07:48
"Psykopaatit ovat ERITTÄIN harvinaisia ja heitä on vain 1-3% väestöstä..."
Pöljä. Esimerkiksi Progeria on "ERITTÄIN harvinainen" koska tapauksia tunnetaan maailmassa vain noin sata. Jos taas yksi sadasta kaduntallaajasta on psykopaatti ja vankilassa jopa 15-25%, kuinka voit sanoa että se on harvinainen ominaisuus (lue: vika)?
Jokainen joka ei ole elänyt tynnyrissä on aivan varmasti tavannut useamman. Ja jokainen näkee ainakin yhden joka päivä.
Ai niin ja psykopaatit eivät ole keskivertoa älykkäämpiä. Se kuva tulee veijarimaisista sarjamurhaajista jotka onnistuvat välttelemään poliisia jopa vuosikymmeniä. He ovatkin usein keskivertoa älykkäämpiä (ja hyväonnisia). Ne tyhmemmät ovat taas jääneet heti kiinni, eikä heistä ole tullut kuuluisia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ShaQku
23.2.2012 09:44
Tässä muutama piirre joista voi tunnistaa psykopaatin:
Ryhmässä hän:
- on kohtelias
- on hauska
- on älykäs
- on mukava
- on ystävällinen
- on verbaalisesti älykäs
- on hyvämuistinen
- ottaa toiset huomioon
- empaattinen ja osaa ottava
- johtaja
- epämiellyttävä
- pelkuri
- vihainen
- itsekeskeinen
- saamaton
- ei muista mitään
- ei hallitse sosiaalisia tilanteita
- on tyhmä
- ei pysty kuvailemaan verbaalisesti
Kahdestaan ollessa psykopaatin tunnistaa siitä että hän:
- on sulkeutunut
- on maaninen
- on depressiivinen
- on iloinen
- on herkkä
- on rohkea
- säikkyy uutta
- on avoin
Psykopaatti on myös:
- normaali
- erilainen
- samanlainen
Jos joku tuntemistasi ihmisistä täyttää yhdenkin näistä yllä kuvatuista kohdista on hän psykopaatti.
Tai sitten voisit ajatella että toisin kuten tässä Cityn jutussa kerrotaan, niin psykopaatin tunnistaminen ei ole todellakaan niin helppoa että se onnistuisi tekemällä asiasta yhden sivun jutun ja kertomalla pari näkyvää oiretta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kokemusrulaaminen
15.4.2012 14:45
huokaus
Vastaa kommenttiin10.1.2005 19:39
" Kaikki teologit on psykologeja ja melkein lääkäreitä"
Olisikohan jokunen esimerkki näistä 'kaikista' teologeista, jotka ovat psykologeja ja melkein lääkäreitä. Ja varsinkin sellaisista, jotka ovat kirjoittaneet edes jonkun opuksen narsismista. (Muutamat, siis muutamat, teologit tosin ovat kyllä myös psykologeja tai lääkäreitä.) Vai olisiko niin että ko nimimerkillä on siinä määrin allergisuutta (sen syytä tässä lähemmin analysoimatta) kaikenlaisen raamattuperäisen mainitsemiseenkin, että normaali asioiden viileä arviointi käy mahdottomaksi.
Vastaa kommenttiin
narkisti
27.6.2012 02:21
"narsistilla on vielä omatunto tallella!"
Mietipä vielä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
user2
11.8.2013 10:47
Uhreille hyvä eläke ja tavispsykopaateille tatuointi otsaan. Pärjätköön sen totuuden kanssa, että kaikki tietäs.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
farsalainen
19.3.2015 09:20
Edellusessä työpaikassa oli psykopaatiksi ja narsistiksi väitetty johtaja. Ei tuntenut myötätuntoa savustaessa ja sadoittain irtisanoessa ihmisiä ja lähipiiriä. Puhui aina itsestään ja suosi omaa sukupuolta ja lähipiiriä.Raivosi jos kentältä soittaessa joku ei vastannut heti puheluun mailiin. Itseä ei irtisanottu.
Ollut projektipäällikkö nyt suhteilla toimitusjohtaja luin lehdestä. Ei varmaankaan testattu.
Miksi sisäpiiriä ei testata ja suhteilla valitaan johtajat?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
mailmail
22.11.2018 03:49
Manipulation, stalking, obsession, personality disorder.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin