Meni kaksi vuotta siihen...

...että olen tottunut siihen, minkälaista yliopistossa on. Saldo: olen saanut mielikuvitukseni takaisin. Olin jotenkin kadottanut sen kiireeseen. Yliopistossa olen saanut katseen takaisin sisäänpäin. En tiedä, onko se hyvä, se on vain tapa olla.
Hyvinä hetkinäni koen kätteleväni hiljaisuutta. Pidän äärettömästi tästä pysähtyneisyydestä.
Minulla on nyt filosofian kurssi. Se on kuin se kallis tumma suklaa, jota söin tänään. Siis ihanaa. Ihanaa, koska pysähtynyttä ja myös ärsyttävää. Ihanaa kahdesta syystä.
Ja toisaalta en pidä tästä - uskon myös, että minut on tarkoitettu sosiaalisempiin ympyröihin kuin tämä nykyinen. Ei tämä oleilu ongi minusta esiin mitään parempaa ihmistä.