Tekee mieli kirjoittaa vain leffoista tänne...

...jotta tais tulla leffablogi tästä.

Flunssaisena on ollut aikaa katsella pari talteen otettua leffaa, joiden katsominen olisi muutoin jäänyt hamaan tulevaisuuteen.

Ilahduin kovasti "Paljasjalkakreivittärestä" (Mankiewicz, 1954). Tuntui, että sen teemat olivat vieläkin ajankohtaisia, kuten: päähenkilö nousee luokassa ylöspäin mutta samastuu edelleen siihen luokkaan mistä on lähtenyt ja joutuu arvomyllerrykseen. Mahtavinta oli kuitenkin tapahtumien keskiössä oleva päähenkilöiden ystävyys, se valoi taas uskoani ihmissuhteisiin. Oli ihanaa, että se oli leffassa niin tärkeää.

Sivukoukkuna oli Ava Gardnerin esteettinen olemus ja kuinka se tuotiin esiin mahtavalla puvustuksella.

Parilla sanalla siis: aikaa hyvin kestävä 50-luvun melodraama.