Sain eilen luettua loppuun John Twelve Hawkesin "Matkaajan". Kyllä sen kirjan ääressä herää muutamia pelottavia ajatuksia siitä miten "koneisto" meitä valvoo ja ohjaa.
Sitä miettii miten helposti jengi luopuu "yksityisyydestään" muutaman plussa-pisteen ja helpon maksutavan vuoksi.
Ai laav lainausmerkit
Oe voe, kuinka kadunkaan jokaista savuketta jonka olen polttanut ja jokaista kertaa kun olen nuuskan huuleeni työntänyt.
Vuoden vaihteessa tuli sitten luvattua itselleen päästä irti
tuon petollisen ja oi niin ihanan nikotiin otteesta. Helpommin päätetty kuin toteutettu.
Jengi horisee siitä kuinka pitää vaan tehdä se päätös ja lopettaa, sillä selvä. Paskat. Yleensä näitä loistavia vinkkejä kuule porukalta jotka eivät ole eläessään koskeneetkaan nikotiiniin. Helppo siis huudella.
Miten monta kertaa päivässä sitä yrittääkään kusettaa itseään ja etsiä kaiken maailman tekosyitä jotta voisi paremmalla omatunnolla imaista yhden savukkeen... ohhoh täänän on Erkin nimipäivä. Poltetaas yks Ekin kunniaks.
Ihminen pystyy vierailemaan toisilla planeetoilla, mutta esim. syöpään, aidsiin tai nikotiiniriippuvuuteen ei keksitä
lääkkeitä. Mitä, mitä????
Kaikista hauskinta on se että ihmiset ympärillä joilla ei ole ollut nikotiiniriippuvuutta eivät vaan pysty käsittämään miten kurjalta ja ahdistavalta tuntuu kun pää ja keho huutavat tupakkaa sellaisella infernaalisella möyrinällä, että taju meinaa lähteä.
Ja sitten kun yrittää sanoa että nyt hieman kiristää pipoa kun yritän lopettaa, niin joku vielä totetaa että mitä siinä valitat, itsepähän aloitit. KIIIIIIITOS!
Mikset kokeile laastareita ja nikotiinipurkkaa? Miksi kokeilisin, miten se auttaa mua pääsemään nikotiiniriippuvuudessta? Tupakkayhtiöiden sijasta rahat menevät lääkefirmalle. Riippuvuus pysyy ja näytän idiootilta kun jyrsin viittä Nicorettea kerralla kuin kiukkuinen orava.
Samalla keho vielä huutaa savua keuhkoihin. Parhaimmassa tapuksessa päädyn ulos polttamaan röökiä Nicorette huulessa.
Noh. Näillä näpyttelyillä sain pidettyä itseni irti ainakin seuraavan tunnin ajan. Helppoa se ei ole, mutta periksi en anna. (Ainakaan vielä)
Ai heit nikotiini
Top Gear takaisin eetteriin ja sassiin. Kaikkien auto-ohjelmien äitiä on ikävä. Eiköhän se Hammond ole jo sen verran kuosissa että hommaa pääsee jatkamaan.
En tiedä mitä muut ajattelee, mutta mua rupeaa toi pimeys nyppimään. Eikä toi jatkuva sade kyllä yhtään asiaa helpota.
Ei sen väliä jos vaikka lumet jää tääl etelässä tulematta, kunhan aurinko näyttäytyis edes pienen hetken verran. Joutuu muuten tilaamaan timpurilta itselleen arkun jossa voi nukkua ja pienet kulmahampaat joilla voi näykkiä jengiä kaulaan.
Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, niin totesin juuri että paatuneenkin rock / metallimiehen viikko lähtee yllättävän hyvin käyntiin ripauksella Lionel Richien fiilistelyä. Perverssiä...
Olosuhteiden pakottamana jouduin Mäkkäriin lounaalle. Ja ei voi muuta sanoa kun että "hyi hemmetti mitä roskaa". En ole käynyt burgerilla vuosiin ja nyt kyllä syy tuli mieleen mitä ikävimmällä tavalla. Miten kukaan voi syödä sellaista hötöä shittiä josta tulee kolme tonnia jätettä yhdestä ateriasta.
Ravintola kyllä oli siisti ja palvelu ystävällistä, mutta kyllä toi safka on yhtäkuin sydänkohtaus tarjottimella. Ei mikään ihme että skidien ja teinien kehot rapistuu, kun ne
työntää ittensä täyteen tollasta kamaa.
Ai heit!
Onneksi on perjantai ja elämä saa taas tarkoituksen. Mun mielestä koko maailma voisi siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon.
Joo... kyllä se meidän oma tellus voi mainiosti. Ollaan tammikuussa ja ulkona +5 astetta ja sataa vettä. Koska täällä etelässä pääsee rinteeseen ...kele?
