Lepakkoluolan lokikirja - Varjo lankeaa

Olipa kerran kauan kauan sitten Orneero metsässä Peikko tyttö, joka makasi havuvuoteella voimattomana. Sen vieressä Pantteri nukkuin levottomasti Kitty vierellään ja ulkona Pakkanen näytti voimaansa ja pienet hennot hiutaleet laskeutuivat maahan.
Peikko oli edellis yönä etsinyt Galagon etäisyydelleen, sillä se oli edellisenä kertana vain haavoittanut sitä olkapäähän. Se istui hiljaa ja jänitti jousensa, mutta pysähtyi kun huomasi Kissan tulleen paikalle. Suuresta hämmästyksestä se tipahti puusta.
Se seurasi tilannetta etäältä, sillä se ei voinut katkaista rakkautta, mikä vanhan pariskunnan välille oli taas syntynyt, äkkiä kenenkään huomaamatta.
Se valvoi vieressä kuunnellen iloista naurua, kaipausta, unen huokauksia ja näki kuinka lepakko parvi kerta toisensa jälkeen lensi Galagon luolasta ulos Nardussa. Mutta pieni tuulen vire saapui ja kaikki muuttui. Tuli jäätävän tyyntä, nauru loppui ja Kissa kipitti hangen päällä. Sen askel alkoi painaa ja se tuupertui hangelle myrkyn voimasta. Salamana Peikko riensi Kissan luokse. Se hengitti, mutta tuntui kylmältä ja hennolta. Sen valkoinen ja pehmeä turkki paistoi kauneutta.
Peikko kantoi Kissan luolaansa ja tunsi itsensä tyhmäksi, kun oli antanut Kissan mennä taas samaan ansaan. Antanut sen luottaa Galagoon, joka välipitämättömyydellään taas musersi Kissan. Tarvittiin taas ihme, joka henkäisisi elämän takasin. Sen olisi pitänyt ampua...

Kuinka paljon voimaa tarvitaan ajan kiinni saamiseen?
Kuinka paljon voimaa tarvitaan jättää aika taakseen?