Blogi

tulin jo eilen, en huomenna. Mökillä oli rauhallista, saunoin, heitin talviturkin (12 asteista) ja harrastelin juoksuja, tosin en yö.
On hienoa istua aamuyöstä laiturilla, liottaa koipia jääkylmässä vedessä ja siemailla vielä kylmempää olutta.
Kuunnella kun linnut alkavat heräillä aamuun ja mietiskellä mennyttä vuotta.
Noin vuosi sitten ilmoitin exälleni että se on sitten siinä, homma on paketissa. Olin etsinyt asuntoa ja paperit odottivat allekirjoitusta. Taisi olla yksi fiksuimpia ratkaisujani, tosin noin vuosikymmeniä myöhässä. Olo ei ole hyvä eikä seesteinen mutta paranee, hitaasti mutta epävarmasti.
Huomasin oudon asian, olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana. Kaipasin nettiyhteisöjäni, aiemmin en ole saanut vieroitusoireita.
Tai en oikeastaan nettiä, joidenkin yksilöiden blogeja, pikaviestejä joidenkin kanssa ja pitkiä keskusteluja erään kanssa.
Olen koukussa...

viikonloppu, mökille rentoutumaan. Pois sähköisten viestimien saavuttamattomiin. Palaan Tiistaina, siihen saakka, Viherlaakso kiittää ja kuittaa.

business. Yöjuoksut on juostu ja hekuma koettu. Kylläpäs aika taas riensikin kun yritin tavoittaa tulevaisuuttani. Kiinni en saanut mutta joskus (pitkän) suoran päässä näin kun perävalot vilkahtivat mutkan taakse.
Sama matka kuin monesti aiemmin, hiukka vähemmän aikaa. Teknisesti suoritus meni perseelteen. Liian kova alkuvauhti kostautui loppumatkasta uupumisena mutta kokonaisuus jäi kuitenkin hyväksi.
Ja helevetin palijo paremmaksi kuin juoda pari bisseä ja pelata tms koneella.
Nyt nukkumaan, huomenna pitää herätä.

rolling on the rizla...
No nih, saatiinhan se yöjuoksu suoritettua, olin lähdössä jo eilen mutta mutta. Piti sanoa eräälle kaverille ettemme tänään ehdi viettää laatuaikaa. Olikin tullut surua ja murhetta köökin puolelle, niitä sitten purettiin, minä lenkkikuteissa ja koko yöjuoksun jo unohtaneena.
On tää elämä joskus niin perseestä mutta purettu mures on puolitettu mures. Tulipahan sitten adrenaliinista vauhtia muhunkin kun vihdoinkin pääsin radalle. Normaalisti laiskanpaskan vauhti paranee, tosi hitaasti mutta vastaavasti sitten epävarmasti.
Mutta, back 2 the rizla. On se ihime kuinka nopeasti homma lähtee rullaamaan kun aloittaa tarpeeksi alhaalta, siis nollista. Muuta ei voi sanoa kuin että kyllä kannatti odottaa 20 vuotta tekemäti mitään, nyt saa nauttia huimasta nousujohteisesta urasta.

tapahtunut, kävin yöjuoksulla ja rakastuin. Minkäs sille voi, kun kolahtaa niin kolahtaa. Aika hurahti niin että pääsin lähtemään vasta myöhään, aivan liian myöhään. Kuitenkin tämä pitkään harkittu aktiviteetti tuli sitten testattua puolivahingossa. Oli miellyttävän pimeää, rauhallista ja hiljaista. En edes ottanut nappeja mukaani. Toinen maailma, rauhallisempi ja turvallisempi. Nyt nukkumaan, tämä tästä ja loput hautakivessä.

Siirryin pihalla ilman moottorivoimaa reilut 12 kilsaa ENKÄ poikennut paikalliselle terassille.
Enkä ihan heti poikkeakaan, ei iske nyt. Mutta illalla ehkä kuitenkin tutkin Kaislassa yhden verran tilannetta.

ainakin vähäksi aikaa. Katsotaan miten kunto kestää.

se oli vain EPÄILY, ei tunne. Ohi meni että kolisi, kiitos kaikkien eilisten vahvistusten.
Kiitos kaikille vongatuille, vonkaamattomille ja niille joita oilisi pitänyt vongata sekä tietysti vonkaajille. Hauskaa oli, niille joiden kanssa en osunut samaan ..tuota... äänimaailmaan: Uuuhh, babyyy, oiiih, iih, ou beibiiiiii!
Jes, jes, we loved it!