Zita, Liettualainen karjakko

Minulla oli mahdollisuus tutustua Norjan matkallani ystäväperheen maatilalla karjakkona työskentelevään Zitaan. Zita on seitsemättäkymmentävuotta käyvä nuorekas muori ja tosielämän kouho, josta kirjailijat kehittelevät kurat housuun naurattavia hahmoja riemukkaisiin romaaneihinsa. Zitan karaktääriin ja sattumuksiin ei edes tarvitse laittaa paljoa fiktiota, muuten menee yli.

Zita lähti vanhoilla päivillään Keski-Norjaan karjakoksi, sillä siellä tienaa hyvin verrattuna Liettuan kansaneläkkeeseen. Kotona Zitalla on vuohia parikymmentä päätä, joita hän ei epäröinyt hetkeäkään jättää oman onnensa varaan muutamaksi kuukaudeksi, jonka aikaa keikan piti kestää. Zita laittoi vuohet taloon sisälle ja ovet lukkoon. Pihalta ne olisivat kadonneet muihin patoihin välittömästi, kun onnikka korjaa Zitan pysäkiltä.
Eipä aikaakaan, kun Zitan perään soitellaan Keski-Norjaan. Poliisilla oli ikäviä uutisia. Zitan talon ikkunat ja ovet on rikottu, tapetit on hävinneet seinistä rinnan korkeudelle, huonekaluista on jäljellä runkokehikot... ja vuohet ovat poissa. Huligaanit ovat murtautuneet talooni ja tuhonneet paikat, oli ainut Zitan järkeenkäyvä selitys tapahtumalle, kun vuohilauma oli saanut tarpeekseen sisämajoituksesta.

Vaikka Zita on Liettualainen kylähullu, niin hän on työssään hyvä ja aikaansaava. Joutilaisuutta hän ei siedä vaan tekemistä navetassa riittää. Jopa niin paljon, että Zita vaihtoi sisämajoituksen navetan ylisiin. 10 metriä lyhempi työmatka. Tosin työmaan puolelle pitää siirtyä vaarallista reittiä ikkunasta, katon rajasta, josta on suora metrien pudotus lantalaan. Onneksi tilan sähköliittymä on vedetty ikkunan juureen, josta saa hiukan tukea työmatkalla...
No, kuten arva saattaa, Zita horjahti ikkunasta alas lantalaan, vieden mennessään 20 kilowatin kolmivaihesähköliittymän. Eipä hätiä mitiä, käy se käsin lypsäminen Zitalta pää paketissa muutamia päiviä, kun tila on sähköttä. Mikä sen kylähullun tappaisi, jos metrien pudotus päälleen, hukuttaminen paskaan tai voimavirta ei riitä...

Pelkäämpä, että joudun palaamaan Zitan edesottamuksiin vielä ennen kuin Keski-Norja on jälleen entisensä.