Blogi

Kuljin vuoden päivät muutaman kerran kuukaudessa leffassa kunnes tuli taas muutamaksi vuodeksi stoppi. Viimeinen elokuvateatterissa näkemäni leffa oli Manaaja, Alku. Ei mikään erityinen tekele, mutta leffaseuran muistan iäti.

Edessä ja vieressä, molemmilla puolilla istui kettutyttöjä ja heidän ei-vegaaniseuraa. No, joka tapauksessa eväät oli otettu sitten matkaan. Kettutytöillä voipaperissa näkkileipiä, hapankorppuja ja sittisoodaa, seuralla juustonaksuja, sipsejä, purkkaa... Vittu sitä jatkuvaa rapinaa kun yritti parhaansa keskittyä jännittämään olematonta.
Takana, kahden penkkirivin päässä oli kolme kirgiisiä, joista yksi simultaanikäänsi tekstit näille kahdelle kuuluvalla äänellä.
Jotenkin nämä vielä meni, kun yritti pohtia olisiko aihetta kirvessurmaan vai oliko kyseessä vaan oma pienuus? Kaiken kruunasi takana istunut teinityttöpari. Tytöt hihittivät koko elokuvan ajan, alusta loppuun saakka. Mainosten mentyä ajattelin olisiko hihittäminen fyysisesti mahdollista näin kauan. Puolivälissä elokuvaa totesin, että jos noista jompikumpi kuolee tuohon hihitykseen niin julistan välittömän elvytyskielon, enkä anna kenenkään soittaa apua ennen loppua. Siirryn, saatana, sen toisen viereen ja alan sille kaveriksi hihittämään kuolemankin uhalla.

Välillä katsoin vihaisesti, että onko niillä housut auki - räplääkö ne toisiaan vai itseään, mutta en saanut tästä heitä kiinni. Hihitys ei laantunut edes katseista. Fyysisen väkivallan uhka väreili välissämme, muttei mennyt tytöillä jakeluun hihitykseltä. Vittu olkoon viimeinen elokuva teatterissa!

Keskustelin lääkäriystäväni kanssa tästä tapauksesta ja hän kertoi, että elokuvateatterit ovat yleisiä narkomaanien ajanviettopaikkoja. En epäile selitystä yhtään. Kunnon tötsyt ennen leffaa nostavat varmaan elokuvakokemuksen potenssiin.

Nautin leffat mielummin ½ vuotta myöhemmin dvd:ltä kotiteatterissa, kun voi valita seuransa...

Kotiteatteri syntyy seuraavasti. Keskustele vaimon kanssa. Yritä olla ovela, muuten tai edes sittenkään et tule pärjäämään tästä aiheesta keskusteltaessa. Käytä hyväksi jo entuudestaan toimiviksi todettuja metodeja: kiristys, uhkailu ja lahjonta. Ole pitkämielinen, hankkeesi ei ehkä toteudu tällä vuosisadalla. Jos kuitenkin saat vihreää valoa hankkeellesi, niin älä ainakaan tee sitä virhettä, että odotat vaimon osallistuvan hankintaan muussa kuin kriitikon muodossa. Jos luvan hellyttyä epäilyttää, että homma kävi turhankin helposti, ei muuta kuin pää kolmantena jalkana kauppaa heti. Se veneesi, moottorikelkkasi, rumpusi, punttisalisi, jne. olisi mennyt myyntiin hänen toimestaan joka tapauksessa ensi viikolla. Olit vaan onnekas, kun sait edes jotain tilalle.

Kaupasta 16:9 suhteella mattapintainen, mustareunainen 90-100 tuumainen rullavalkokangas riippuen sijoituspaikan leveydestä. Parhaimpia sijoituspaikkoja rullavalkokankaalle on ikkunaa vasten, verholaudan taaksi. Näin se ei jää näkyviin olleessaan ei katselu asennossa ja katseluasennossa se toimii huoneen lisäpimentimenä.

Sitten tarvitaan projektori, jonka minimi speksi on seuraava: kotrasti > 1:10000, käyntiääni < 30 desibeliä, valoteho > 1000 ansi lumenia, tarkkuus Full HD 1080p sekä HDMI ja komponenttisisääntulot. Lisäksi tarvitset kattotelineen tykille, jos et voi sijoittaa sitä valkokankaan vastakkaiselle seinälle, esim kirjahyllyyn siten, että se on suurin piirtein valkokankaan keskellä. Kattosijoitus on ehkä rumin, mutta hiljaisin vaihtoehto. Älä unohda kaapelointia. Tarvitset vähintään HDMI ja komponenttivideokaapelit. Useammassa viritinvahvistimessa on kuvan upscale, joka tarkoittaa komposiitti tai s-video kuvan resuluution kasvattamista ja siirtämistä komponentti tai HDMI -kaapelissa esitysvälineeseen. Eli näin projektorille menevät kaapeloinnit voi karsia kahteen tai viritinvahvistimen ominaisuuksista riippuen pelkästään HDMI-kaapeliin.

Sitten menemme viritinvahvistinpuolelle. Tämän aparatuksen pitää syödä vähintään paria komponentti ja HDMI -sisääntuloa. Lähtöjä on oltava vähintään komponentti ja HDMI. Viritinvahvistimen HDMI-rajapinnan tulisi olla vähintää V1.2, jotta 1080p kuva menee läpi. Muut ominaisuudet ovat ihan kivoja, mutta viritysmikki on tarpeellinen. Tarkasta vielä, että viritinvahvistin tukee MPCM-ääniformaattia, jota käytetään Blu-Ray-elokuvissa pakkaamattoman äänen tallennukseen.
Vahvistimien Dolby TrueHD ja DTS:n vastaavien kanssa ei kannata hätiköidä. Nämä HDMI V1.3 mukana tulevat piirteet ovat tulevaisuuden hommeleita. Kauppojen Blu-Ray ja HD-DVD tarjonta on vielä pitkään hyvin rajattua, eikä yhdessäkään näistä vielä ole kyseistä ääniformaattia optiona saati että soittimet sitä laajammin tukisivat. MPCM tarjoaa parhaan mahdollisen äänen kotiteatteriin.

Lähteet. Sony Playstation 3 on ihan omaa luokkaansa pelikoneena mutta varsinkin elokuvakäytössä.
Toinen vaihtoehto on Xbox360 HD-DVD -soittimella, mutta se ei pärjää pleikkarin ominaisuuksille oikein millään mittarilla.
En keksi yhtään hyvää syytä miksi hankkia ihan puhdas Blu-Ray tai HD-DVD kieputin. Yksi vaihtoehto voisi olla HTPC Blu-Ray ja/tai HD-DVD asemalla (eli Home Teather Personal Computer. Esim. Windows Media Center Windows Vistan Home Premiumissa) mutta sitten kotiteatterihomma menee jatkuvaksi koneen viritykseksi muuttuvine ajureineen ja jne. Uskokaan järjen ääntä, omakotitalon rakennus ja vaikka tupla koliikki kaksoset ovat rentouttavia kokemuksia HTPC-hommiin verrattuna. Voin kertoa tämän yli 3 vuoden kokemuksella.

LFE (Low Freqfency Effect). Kunnon kotiteatteri (5.1/7.1) tarvitsee asiallisen subbarin. Kokemuksesta voin suositella AudioPron Sub Focusta. Muukin vastaavalla speksillä oleva käy hyvin. Jos vielä tuntuu massikeisarilta, niin aina parempi jos niitä on kaksi (5.2/7.2). Ketjutuksen voi tehdä joko subbarissa tai mielummin viritinvahvistimessa.

Kaiuttimet. Ideaalitilanne olisi, jos kaikki 5 tai 7 kaiutinta olisivat identtisiä. Näin on harvoin, jos kotiteatteriprojektia ei ole aloitettu puhtaalta pöydältä. Tällöin ongelmaksi tulee pääkaiuttimien kanssa epäidenttinen keskikaiutin. Enkä puhu nyt ulkonäöstä vaan äänen toistosta. Tällöin korostuu hyvän viritinvahvistimen hankkiminen ja ennen kaikkea viritinmikillisen mallin valinta. Parhaimpaan lopputulokseen pääsee monikaiutin järjestelmissä käyttämällä aktiivikaiuttimia. Tällöin viritinvahvistimen kuorma on paljon helpompi, kun itse asiassa vahvistin saa olla idlenä kaiuttimien hanskatessa myös vahvistimen roolin.

Kun etukaiuttimien pitäisi olla korvan korkeudella istuessa, niin surround-kaiuttimien pitäisi olla 180 cm korkeudessa ja muodostaa sivusta 30 asteen kulma kuuntelupisteeseen. Tästä kulmasta monikanavaiset surround-äänet (taustaäänet) muodostavat optimaalisen tilavaikutelman.
Kuuntelupisteen tilavaikutelman kokoon voi vaikuttaa lisäämällä taka-surround kaiuttimet (5.1 -> 7.1). Näitä tulisi olla pari, sillä 6.1 järjestelmän ongelma on se, että suoraan takana olevan yksittäisen kaiuttimen tuottaman äänen ihmiskorva tulkitsee tulevan edestä. Samoin taka-surround kaiuttimet tulisi olla 180 cm korkeudessa ja muodostaa 30 asteen kulma keskilinjan kanssa.
Joissakin viritinvahvistimissa on Dialog Lift, jossa kaksi (Presence) kaiutinta sijoitetaan 180 cm korkeuteen, valkokankaan molemmin puolin. Keskikaiuttimen ääni, eli puhe jaetaan lisäksi näiden kahden kaiuttimen kanssa stereofonisesti. Näin valkokankaan tapahtumien tilavaikutelma kasvaa, kun puhe seuraa hiukan puhujan liikettä.

Jos tätä kaikkea haluaa perustella järjellä, niin kerta leffassa daamin kanssa maksaa n. 40 egee sisältäen liput, odottelu sidukat, karkit, sittikset ja popparit. Leffa/viikko tekee vuodessa lähes 2100 egee. Siinä on aikamoinen ero 3.5 egen vuokraleffan hintaan. Kunnon kotiteatteri maksaa tätä analogiaa käyttäen itsensä takaisin alle kolmessa vuodessa. Jos hotsittaa, niin sen voi maksaa takaisin vaikka alle vuodessa katsomalla kolme leffaa viikossa. Ja kun sinä olet investoinut kotiteatterin, niin luonnollisesti nykyajan daami maksaa omat lippunsa ja tarjoilut, eli kymppin laaki sun possuun. Hifismi on nimittäin sairaus ja tulee aina vaan kalliimmaksi hoitaa kun potilas kroonikoituu ja kokee tasaisin väliajoin pakonomaista tarvetta päivittää tykkiä, vahvaria, kaiuttimia, valkokangasta, pleikkareita, boxeja...