Blogi

Muukalaisvihamieliset mielipiteet ovat saaneet aika paljon mediatilaa viime aikoina. Jopa kahden hallituspuolueen nuorisojärjestöjen puheenjohtajat ovat esiintyneet mediassa ja sanoneet, että maahanmuuttopolitiikkaa on hoidettu höllästi. Toinen heistä ehdottaa, että lopettaisimme kiintiöpakolaisten vastaanoton kokonaan. Toinen on sitä mieltä, että maahanmuuttajien integrointi on epäonnistunut, mutta ei esitä ongelmaan ratkaisua. Pelottavaa ja aika populistista. Tässä yritetään ilmeisesti voittaa ääniä perussuomalaisten kannattajilta näillä raukkamaisilla puheilla.

Suomalaisessa yhteiskunnassa nostetaan yhä useammin tapetille maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistuminen perustavanlaatuisena ongelmana. Riippumatta kuinka tämän ongelman ympärillä argumentoidaan, on kotouttamisen epäonnistuminen keskustelun polttopisteessä. Tämä epäonnistuminen on synnyttänyt esitetysti juurettomuutta, muukalaisten ja kansallisten suomalaisten kuilun, sekä muukalaisvihaa – ja näin vastakkainasetteluja luodaan, sekä rasismikin kehittyy tätä myötä. Monet tarjoavat ratkaisuksi muutettua integrointi- tai kotouttamispolitiikkaa – onnistuneella kotouttamisella erilaisuuskuilut ja muukalaisviha sitten katoaisivat. En usko, että tämä voi olla niin yksinkertaista.

On selvää, että Suomi tarvitsee kehittyvän kotouttamispolitiikan, joka lähtee ihmisten välisestä kohtaamisesta ja uteliaisuudesta toistemme erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia kohtaan. Kuitenkin poliittinen ongelmanmuodostuksemme on väärä. Pohjimmainen ongelma on vastakkainasettelu ja rasismi, ei integraatio ensi kädessä.

Rasismia oli jo kauan ennen epäonnistunutta kotouttamispolitiikkaa, mikä voisikin tarkoittaa sitä, että rasismi on synnyttänyt epäonnistunutta integraatiota, eikä päinvastoin.

Olen sitä mieltä, että nyt on aika olla kanssaihmisyyden puolella, eikä hyväksyä muukalaisvihaa tai rasismia, mistä suunnasta tahansa se tuleekaan. Meidän kuuluisi rakentaa yhteiskunta, josta voimme olla ylpeitä – yhteiskunta, jossa kaikki ovat erilaisia, mutta yhtälailla arvokkaita. Onko se liikaa toivottu?

Ranskassa on kehitteillä kielto täysin peittäville hunnuille julkisilla paikoilla. Suomessa ei ole ainakaan vielä huhuiltu tosissaan moisien kieltojen perään, ja toivon ettei niin tule käymään vastaisuudessakaan. Suomessa uskonnonvapaus on perusoikeus ja pidän myös kieltoa uskontoon liittyviä symboleja tai vaatekappaleita kohtaan tätä vapautta rajoittavana tekijänä.

Luulen, että tällainen kielto olisi leimaava muslimitaustaisia naisia kohtaan. Kielto myös hankaloittaisi, eikä missään nimessä ainakaan parantaisi sellaisten naisten asemaa, joiden on pakko käyttää huntua.
Lainsäädäntö ei saa johtaa siihen, että osa naisista syrjäytyy vielä enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta, jos tällaista kieltoa jostain syystä alettaisiin puuhailla Suomeenkin.

Täysin peittävien huntujen käyttö ei ole myöskään mikään suuri yhteiskunnallinen ongelma Suomessa, sen sijaan meidän tulisi antaa apua ja tukea jokaisessa yksittäisessä tapauksessa jos nainen on painostettu (syystä tai toisesta) käyttämään jotain tiettyä vaatekappaletta.

Rehellisesti kysyen – eikö meillä pitäisi demokraattisessa yhteiskunnassa olla oikeus pukea päällemme mitä haluamme? Jos joku haluaa kulkea haaremihousuissa (jotka eivät ohimennen sanoen ole oikein minun makuuni…), olkoon hänellä siihen täysi oikeus. Jos jollakulla on halu ja pokkaa käyttää valkoisia tennissukkia sandaalien kanssa, saa minulla olla siihen mielipide, mutta ei puuttumisoikeutta, eikä siis myöskään oikeutta kieltää sellaista pukeutumista.

Olen luonnollisesti kaikkea ihmisten sortoa vastaan, tässä tapauksessa naisia, mutta pukeutumiskoodeja säätäviä lakeja emme halua Suomeen!