Opetusministeriön työryhmä ehdottaa uudistusta korkeakoulujen opiskelijavalintoihin. Uudistus helpottaisi siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluihin. Työryhmä ehdottaa, että opiskelijat valittaisiin ensisijaisesti ylioppilas- tai ammattikoulututkinnon perusteella. Henkilöt, jotka hakevat ensimmäistä opiskelupaikkaansa, saisivat suuremmat sisäänpääsymahdollisuudet, sillä erillinen valintamenettely henkilöille, joilla on jo opiskelpaikka korkeakoulussa, otettaisiin käyttöön.
Vanhana ylioppilaskuntapoliitikkona olen voimakkaasti tällaista vastaan. En usko, että tällainen systeemi muuttaisi mitään parempaan päin.
Miksi tällainen systeemi on huono?
1. Se pakottaa nuoret päättämään tulevaisuudestaan iässä, jolloin heidän pitäisi luvallisesti saada tehdä vääriä valintoja. Myöhemmin elämässä täytyy saada toinen mahdollisuus.
2. Koska valinta täytyy tehdä yhä aiemmin lisätäkseen korkeakouluun pääsemismahdollisuuksiaan, motivoituneiden vanhempien vaikutus näkyy lapsen kielivalinnoissa jo ala-astevaiheessa. Se ei kuulu tasa-arvoiseen yhteiskuntaan.
3. Päättötodistus kertoo enemmän henkilön kypsyysasteesta niiden vuosien ajalta, joista päättötodistuksessa kerrotaan, ei henkilön sopivuudesta johonkin tiettyyn koulutukseen. Pääsykoe antaa paremman vastauksen kysymykseen: “Olenko minä tarpeeksi motivoitunut hakeakseni juuri tähän koulutukseen?”
4. Ylioppilastutkinto on arvokas, mutta ensisijaisesti yleissivistävänä tutkintona sekin mittaa stressinsietokykyä – joka on yhä tärkeämpi valmius tämän päivän työelämässä.
5. Siirtyminen pääsykokeettomaan sisäänottoon ei välttämättä nopeuttaisi opiskelutahtia. Päinvastoin se voi pidentää opiskeluaikaa heille, jotka tajuavat tehneensä väärän valinnan.
6. Tämän päivän nuorien odotetaan olevan yhä enemmän tehokkaita ja tämä ehdotus on vain yksi monien joukossa, joka osoittaa tämän todeksi. Milloin yhteiskunta ottaisi parantaakseen paljon pahemman päinvastaisen ongelman, nimittäin nuorten psyykkisen pahoinvoinnin?