Blogi

Minulla ei ole enää voimia antaa hänelle sitä mitä hän tarvitsee. Puoleen vuoteen olen tuskin jaksanut tehdä edes ruokaa. Päässä pyörii jatkuvasti kamalia ajatuksia. En jaksa enää.
Hyvä ihminen tunnistaa voimavaransa.
Minusta ei ole siihen yksin.
Luulisi sinun ymmärtävän kun olet ollut samassa asemassa ettei yksinkertaisesti jaksa enää. Pelkään tekeväni itslleni jotain typerää. Tarvitsen aikaa selvittääkseni pääni ja hän tarvitsee kodin. Hän voi juuri niin hyvin kuin sinä tai minä voimme.
Minulla ei ole naista kenen turvautua hädän hetkellä. Sinulla on miehesi. Se mitä päätätte yhdessä ei kuulu minulle. Antakaa hänelle koti sillä minusta ei siihen ole. Jos tämä ei käy niin voidaan puida asiaa apujen kera. Olen tosissani.
Jotain on tehtävä.
Hän muistuttaa minua sinusta ja erosta.
Siitä on päästävä yli.
Voidaan mennä juttelemaan ammattilaisille tai sukulaisille. He on käyneet vastaavan läpi.
Olen masentunut. Mikään ei ole muuttunut niistä ajoista. Kuin eläisimme vielä samaa aikaa.
Näin en pääse sinusta koskaan eroon. Asioiden on muututtava!

Tänään kun ajelin autolla laitoin musiikin täysille ja huomasin että minulla on pitkästä aikaa aidosti aivan upee fiilis. Kun lopulta pääsin perille niin ei tehnyt mieli jäädä siihen vaan oli pakko kääntää auton keula takaisin kohti autotietä ja jatkaa ajelua muuten vain. Mikään ei voita kunnon hc-polkkaa autossa täysin volyymein ja napakkaa ajelua kurveissa.
Taisin nauttia tilanteesta täysillä sillä olin jo ehtinyt unohtaa miltä se tuntuuu.
Taisi myös olla pientä kesäfiilistä mukana tuossa. ;)

Tämmöisistä hetkistä tulee väistämättä mieleen 2007 tapahtuneet kivat kokemukset ja ne ihmiset ketkä silloin olivat lähellä sydäntä.

Kesää odotellessa.

Onni onkin sitä että joutuu tilanteeseen jossa joudut väkisin auttamaan ihmistä joka vei naisesi silmiesi edestä. Kaikkeen sitä joutuu. Kyllä. Tästä voi aistia katkeruutta ja asiaa on vaikea antaa anteeksi. Luultavasti menee vielä tovi ennen kuin kykenen päätöksen tekemään... odotan sitä päivää innolla sillä näin ei ole hyvä.
Aina kun jokin asia muistuttaa minua kyseisestä henkilöstä niin ennakkoluulot tekee päätöksen siitä onko tämä henkilö hyvä juttu vai ei. En tahtoisi asian olla näin ja olen pyytänytkin lupaa jutella ihmisen kanssa jotta saisin nämä ennakkoluulot kumottua ja olisin lähempänä mielenrauhaa. Tahdon vain kaikkien voivan hyvin. Varsinkin kun kyseessä ei ole vain ex-nainen vaan myös vaippaikäinen lapsi.
Helpointa olisi jatkaa elämää miettimättä asiaa ollenkaan mutta se ei ole tilanteessani mahdollista joten... asioihin on tulossa kaikkien kannalta hyviä muutoksia. Siitä aion pitää huolen.

Oli kyllä aivan mielettömän outo tilanne viikonloppuna.
Eräs tuttu ottaa minuun yhteyttä sosiaalisen median kautta. Kyseinen henkilö on naispuolinen jonka muistan kouluajoilta erittäin hyvin sillä hän oli aina erittäin hyvin joukosta erottuva ja aina äänessä. Ulkonäössäkään ei ollut tuolloin vikaa.
Minä sitten taas hiukan eri maata. Puhuin tuntemattomille vain kun oli asiaa ja silloinkin harkiten. Eli emme varsinaisesti olleet yleensä mitenkään muuten tekemisissä mutta koska kaveri tuolloin seurusteli tämän naisen kanssa niin tunsimme toisemme.

Juttelin kyseisen ihmisen kanssa päivällä muistellen vanhoja aikoja ja huomasin hänen juovan paria kaljaa. Jatkoimme keskustelua ja hän kertoi nykytilanteestaan että on ollut miehensä kanssa jo vuosia, lähes 10 vuotta ja että heillä on tosi hyvä luottamus. Jatkoin hetken kekskustelun jälkeen omia touhujani kunnes tuli ilta ja hän ottaa minuun yhteyttä uudelleen.
Hän tahtoi tulla tervehtimään minua heti. Mietin että se on varmaankin ok koska hän seurustelee ja vakavassa suhteessa joten ei tarvitse pelätä että tapahtuisi mitään. Hän tulikin sitten taksilla ja kun menin vastaan huomasin että hän onkin juonut pisin päivää. No eipä tuo haitannut liikoja kuitenkaan. Ajaudumme keskustelemaan elämästä ja noin puolen tunnin rupattelun jälkeen hän tulee lähemmäs. Huomasin sen mutta en reagoinut mitään. Hetken päästä hän rupeaakin jo riisumaan päällipaitaa ja alkaa suutelemaan ja lääpimään.
Hetki tuli aivan yllättäen enkä ollut yhtään valmis mihinkään.
Varsinkaan kyseisen henkilön kanssa joten työnsin pois ja kieltäydyin kohteliaasti.
Oli kyllä hieman outo tilanne. En muista milloin viimeksi olisi ollut samantyylinen tilanne ja jos olisin ollut samassa tilanteessa viisi vuotta sitten niin olisin luultavasti mennyt mukaan.
Asiat ovat muuttuneet niiltä ajoilta hyvin paljon.
Sitäkin pohdin että tarkoittaako hänelle luottamus suhteessa sitä ettei tarvii pelätä jäävänsä kiinni pettämisestä? Näin ei pitäisi olla.

Ehkä jollain tasolla nautin myös siitä että joku halusi minua siten että minä en halua sitä. Kun taas viimeksi seurustelun aikana olen itse ollut eri asemassa. Auttaa minua ymmärtämään tilannetta paremmin kummankin silmistä katsottuna.

Miksi ruokkia itseään asioilla joita ei saa? Ei vaan osaa tyytyä siihen mitä on... ja on vaikeaa olla ilman jotain varsinkin jos on kumppanin kanssa sopinut sen olevan kielletty.
Siitä saattaa tulla neuroosi tai tapa. Ei välttämättä huono tapa sillä ihminen joskus tarvitsee haaveita ja unelmia mutta joskus ne saattaa johtaa yllättäviin käänteisiin.
Minusta tuntuu että tällä kertaa tästä jää joka tapauksessa kurja mieli jollekin tapahtui mikä ratkaisu hyvänsä.
Jos jotain ei saa ja tahtoo kovasti niin eikö voisi järjestää asioita siten että saa sen. Ja jos kerran jää joka tapauksessa jollekin kurja mieli niin eikö kannattaisi suunnata sinne mitä eniten tahtoo. Tai ainakin ajatusmallit siten että olisi lähempänä niitä asioita joita tahtoo. Oikeastaan aihe on vaikea varsinkin naisilla kun halut saattaa vaihdella päivittäin ja on niin paljon tekosyitä joita keksiä jotka vain paisuttavat sitä että ne on kiellettyjä.

'The truth is, everyone is going to hurt you. You just got to find the ones worth suffering for.' - Bob Marley

Ja niin sitä tapaa uusia ihmisiä tasaiseen tahtiin. Ketään mielenkiintoista tai mullistavaa ei kuitenkaan ole tullut vastaan... paitsi pari päivää takaperin! ;)
Olin myymässä tavaroitani kun eräs tuntematon ilmoitti tahtovansa juuri kyseisen tavaran ja tuli sitten katsomaan samana iltana. Ensinäkin luulin ostajaehdokasta mieheksi kun nimimerkin takaahan ei sukupuoli paljastu ja toiseksi ei ollut tarkoitus tutustua, vaan myydä. Yllätyin positiivisesti kun oven takana seisoikin mukavan näköinen nuori naikkonen. Keitin toki sitten teetä ja pitkitin tapahtumaa mahdollisimman pitkään. :)
Meillä sattuikin olemaan samoja intressejä ja onnistuinkin nappaamaan mielenkiinnon joka johti siihen että nähtiin seuraavana päivänä uudestaan. ;)

On se vaan niin kiva tunne kun tutustuu uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin ja sitä unohtaa kaiken hetkeksi kuin mitään ongelmia ei olisi ollutkaan.

Tunnelin päässä on ehkä sittenkin valoa. Asiat Eivät ole niin huonosti kuin mitä itselleni annan ymmärtää.
Onhan se niin että asiat ovat juuri niin hyvin kuin itselleen antaa käsittää. Ja sama myös toisinpäin paitsi että... positiivisuus voittaa kuitenkin ja sen voima on mahtavempi kuin pimeys.
Voit olla täysin pimeässä huoneessa ja ei tarvitse kuin pienen pieni valo niin se pimeys katoaa. Kynttilä riittää. Et voi kuitenkaan mennä täysin valaistuun huoneeseen ja täyttää sitä pimeydellä... vaikka veisit kaikki maailman pimeydet niin ei auta. Valo voittaa ja aurinko paistaa aina vaikka sitä ei näy.
Ehkä minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea. Riittää että annan anteeksi enkä mieti asiaa sen kummemmin. Mielenrauha on suuri tavoite ja siihen olisi pyrittävä. Tiedän että kyseinen asia järjestyy ja kääntyy parhain päin.
Tapahtui mitä hyvänsä.

Muista rakastaa myös itseäsi sillä joskus se on hyvä mittari siitä kuinka paljon sinua rakastetaan. Ketä jaksaa rakastaa sinua jos vihaat itseäsi.
Joskus tuntuu siltä että olen kadottanut tärkeimmät elämän asiat ja arvot joita pidin niin tärkeinä.

Mitenkäs antaa itselleen anteeksi teot jotka eniten mietityttävät? Jos ratkaisu olisi helppo niin kertoisin sen nyt tässä.
Nyt juuri tuntuu siltä että aina kun olen paalamassa takaisin jaloilleni niin lähinnä olevat ihmiset kaataa minut takaisin maahan. Tunne on sanoinkuvaamaton ja tästä on tullut ikään kuin kierre joka on jatkunut jo kuukausia. Ehkä otan asiat liian henkilökohtaisesti tai otan asiat itseeni koska olen niin herkässä tilassa ja oma suhtautumiseni voisi vaikuttaa asiaan suuresti. Tiedän vain sen että sattuu. Tällä hetkellä olen heikoimmillani kuten muutaman kuukauden ollut jo ja elämä vain rankasee kerta toisensa jälkeen. Ikuinen piina ei ole ottanut loppuakseen.
Koitan ymmärtää mutta todellisuudessa minulla ei ole hajuakaan mistä on kyse.
En toivoisi näin käyvän.
Silmänsä voi sulkea asioilta mutta sydäntä ei.

Näkemiin taas jälleen ystäväiseni. <3