Ensimmäistä kertaa koskaan olen aloittanut jouluvalmistelut marraskuun puolessavälissä. Olen järjestänyt kaappeja, tehnyt ensimmäiset jouluaskartelut ja hakenut koristeet kellarista. Koska olen tehnyt tätä vilkkaan kolmevuotiaan kanssa syyslfunssan runtelemana, psyykeni on meinannut räjähtää käsiin muutamaan otteeseen, (ne keillä on lapsia tietää ettei tämä ole vitsi) mutta olen silti onnellinen. Kierrätykseen on mennossa kolme isoa kassillista tavaraa, ne kymmenet lasipurkit joihin on pitänyt ties kuinka kauan säilöä jotain sekä mekot, jotka ovat ihania henkarissa mutta joita en ole kertaakaan pukenut päälleni. Arvelen myös pärjääväni yhdellä viinipullonavaajalla ja purkinavaajalla. Kakkulapioita sen sijaan uskon edelleen tarvitsevani sen kolme kappaletta. Koska olen jo pitkään jakanut tavaraa melko huolettomasti, (eh heh) täällä on kaappitilaa jo valmiiksi aika kivasti tyhjillään ja tyydyttävään materiaaliseen tasapainoon saattaa jopa riittää tuo kolmen kassin hävittäminen.
Seksimessujen levottomuuksien jälkeen tämä on ollut ihanan normaalia ja rauhoittavaa toimintaa. Voin suositella tätä lämpimästi selibaatissa oleville ihmisille tyydyttäväksi sijaistoiminnaksi, sekä puutteenalaisille avoliitossa eläville miehille saannin varmistamiseksi. Ainoa kelle en suosittele, on naiset joilla on liian halukkaat avokit, heille jalat ristiin ja ukolle imuri kouraan!
Katkeransuloinen puoli kaappien ja kellarin mylläämisessä on sieltä esiin hyppivät eksien tavarat. Kyllä vieläkin jossain tuntui kun löysin upponalle-kirjan jota ollaan erään kanssa luettu toisillemme silloin kun olin 15-vuotias, sekä väärinkuultujen laulunsanojen kirjan jonka annoin ensimmäisenä yhteisenä jouluna huonokuuloiselle muusikkomiehelleni. Yhden nahkaisen vyön taittelin myös hellästi takaisin laatikkoon ja erään kusipään viimeiset leffat ja kirjat lähtee huomenna divariin. Sniff.
Eiköhän tässä ole glögimukin paikka, mukavaa joulunosoitusta kaikille ja muistakaahan, että liikkeellä on kaikenlaisia tonttuja.