Norja

Norja koki karmaisevan lauantain (22.7.2011), pommi-iskun Oslon keskustassa ja käsittämättömän ampumisvälikohtauksen Utöyan leirisaarella.

Kuten jo norjassa jotkut ehtivät ajatella, oli sittenkin parempi, että iskun tekijä ei ollut ulkomaalainen tai "eri"-uskoinen. Iskun tekijä oli norjalainen henkilö, hänellä uskotaan lehtitietojen mukaan olevan äärioikeistolainen ja kristillisfundamentalistinen maailmankatsomus.

Kohdistuuko kansalaisten vihat nyt tavallisia norjalaisia vai kristillisfundamentalisti-oikeistolaisia kohtaan?
Voin kuvitella, että jos syyllinen olisi ollut ulkolaistaustainen ja edustanut "toista hyvinkin tunnettua uskontoa", vihan kanavoiminen olisi ollut hyvinkin helppoa jopa kaikkiin ihonväriltään tai uskonnoltaan
"sinnepäin" olevia kohtaan.

Suomessa melko usein suuronnettomuuksien hetkellä arvostellaan virkavaltaa ja kaikkea muutakin operaatioon osallistuvaa henkilöstöä heidän toiminnassaan. Jos tänä sosiaalisen median aikakautena pitäisi tiedonkulun olla nopeaa ja tehokasta niin ei se sitä kyllä vielä ole, tietenkin jos verrataan 1960-lukuun niin vastaukseni olisi: "kyllä se on pirun nopeaa!" Tietenkin iskun tekijä sai pommi-attentaatillaan koko poliisin ja pelastuslaitoksen "haluamaansa paikkaan", ...loppu olikin sitten katastrofaalista.

Suomessa asiaan joutui virkansakin puolesta ottamaan kantaa sisäministeri... ei pahalla, mutta jotenkin tuo "kristillisfundamentalistinen maailmankatsomus" sanahirviönä häivähti hetken aivojeni solmukohdissa ja yhdistin asioita henkilöiden maailmankatsomusten mukaan jonkin piirun "johonkin päin". Pahoittelen jos kuvaamani hetki häiritsee jonkun kristillisiä aatteita tai poliittisia mieltymyksiä tai edes jotakin.

SUVAITSEVAISUUS

Usein olen pohtinut myös sitä miten jokin onnettomuus, veriteko, nälänhätä tai luonnonkatastrofi koskettaa enemmän tai vähemmän kuin jokin toinen?
Ja joskus tuntuu, että mikään ei kosketa joitain ihmisiä ellei se osu heihin suoraan, siis ei edes kosketa empatiatasolla.
Tsunami, maanjäristys, nälänhätä, sisällissota, kansannousu, epidemiat, pakolainen, kuolemantuomio, ihmisoikeus...

Muistan kun viimeksi Suomessa tapahtui "kriisiksi luokiteltava katastrofi", kyllä se vaan jotenkin tuntuu enemmältä kuin Afrikan nälänhätä tai Aasian tsunami tai Japanin maanjäristys-tsunami? Ehkä siksi, että kaikki on tapahtunut niin lähellä omaa elinympäristöään? Lehdet ja muu media tuovat kriisit kyllä kotiimme ja hyvin lähelle television, radion ja netin välityksellä, mutta silti Norjakin tuntuu olevan "kaukana", vaikka järkyttävä määrä ihmisiä on kuollut.

MEDIA-ÄHKY

Osanottoni koko Norjalle.