Päiväni Kurvissa

16.3.2011 01:05
Laura Heija

Sörkän Kurvi on aina ollut sellainen paikka, joka on hämmentänyt mua kerta toisensa jälkeen.
Hesari myös. Muutamat tuttuni asuvat aivan Kurvin läheisyydessä, joten sielläpäin tulee käytyä joskus. Muun muassa veljeni on väittänyt, ettei siellä mitään ole koskaan.
Itse olen ollut eri mieltä, ehkä vähän liian kärkkäästikin.

Tapasimme tänään ystäväni Annan kanssa Hämeentien Cafe Picnikin edessä aamulla.
En voinut olla kiinnittämättä asiakaskuntaan huomiotani. Puolet asiakkaista oli selkeästi jonkin sortin päihdekäyttäjiä. Keskustelua käydään siitä, kuka on kuinkakin paljon viinaa velkaa ja kellekin. Lisäksi lasketaan kuinka paljon rahaa saadaan kokoon yhteensä, ja mitä sillä voisi ostaa. Mietin, että miksei tämä porukka käy töissä niin kuin esimerkiksi mä.
En myöskään voi unohtaa sitä seikkaa, että muun muassa mun verorahoilla siellä nyt sitten hengaillaan päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Ei siellä mitään ongelmia kuitenkaan ollut, tunnelma oli hyvä.

Aamupalalta lähdemme Vaasanaukiolle metrotunnelin kautta. Kyllä siellä se sama porukka hengaa aamusta iltaan. Ihan kuin jotain kauppaa tehtäisiin.
En tiedä, että asuvatko alueella vai tulevatko kauempaa.
Haluaisin kysyä joltakin, että mitä te täällä teette ja miksi. En luonnollisestikaan uskalla mennä kysymään moista keneltäkään. Koska mitähän vittua se mulle kuuluisikaan?

Lähdemme kohti Hesarin Alkoa. Seiskoskelemme Alkon edessä hetken aikaa. Pahin “ruuhka” on ilmeisesti ohi. Kyllä porukka oikeasti jonottaa joskus aamuisin Hesarin Alkoon ennen yhdeksää. Viina on viisasten juoma. Alkosta tulee hoikka kolmekymppinen mies, joka on ehtinyt korkata kaljansa jo myymälän puolella. Mies ottaa helkkarin ison kulauksen Alkon portailla, vilkaisee meitä kohti ja kysyy: "Mitäs te siinä seisotte?"
Vastaan, että ajateltiin kohta mennä Alkoon. Mies nyökkää ja hymyilee meille hyväksyvästi.
Hampaaton sälli lähtee syvemmälle Hesarin viidakkoon, ja me astelemme Alkoon.

Alkossa kahta Breezeriä ostamassa joudun luonnollisesti näyttämään paperini. En tiedä, mitä nuori naismyyjä ajattelee siitä, että kaksi nuorta naista tulee ennen kello 12.00 ostamaan alkoholia. Uskon, että myyjä on nähnyt vähän oudompiakin juttuja.

Otamme Breezerit ja käännymme Kustaankadulle. Missä on pullonkorkinavain? No ei missään. Ei ole tapana kantaa mukana, koska tapanani ei myöskään ole juoda alkoholia kuin joskus viikonloppuisin. Kyllä kadulla keinot keksii. Pullo aukeaa mukavasti ikkunanlautaa vasten, ja näin alkaa päivämme! Istuskelemme auringon lämmittäessä, kun joku tyyppi tulee kysymään, että onko toi jotain uutta juomaa? Vastaamme, että ihan Breezereitä nämä ovat.
Mies katsoo mielenkiintoisen oloisena pulloja ja lähtee pois.

Meillä on yllättävän hauskaa. Kukaan ei kiinnitä meihin erikoisemmin huomiota.
Olisiko meillä parempaa tekemistä? No olisi varmaankin. Itse olin ollut edellisenä päivänä iltakymmeneen asti duunissa, ja ystäväni Anna on menossa retkemme jälkeen töihin, Stockmannille.

Kävelemme seuraavaksi takaisin Hesarille. Kaksi kolikoista tappelavaa nuorukaista juomineen kävelee ohitsemme. Tylsää. Kerjäläisiä. LIDL avataan torstaina Kurviin, se on hyvä tietää. Apteekin kautta menemme paikalliseen pubiin, joka houkuttelee meidät sisään nimellään!
Kurvitar.
Kun astumme sisään paikalliseen juoppolaan, niin vakkariasikasryhmä toivottaa meidät lämpimästi tervetulleiksi. Intialainen omistaja on erittäin ystävällinen ja saamme kahvit ja teet puoli-ilmaiseksi. Istumme alas, muttemme ole kauaa yksin – 70-vuotias Sean Conneryn veljeksi itseään kutsuva herrasmies kysyy, josko voisi liittyä seuraan.
Vastaan, että mikä ettei ja että painahan puuta.
Mies ilahtuu kovasti ja istuu alas. Ja siitä alkaa sitten jumalaisen viihdyttävä parituntinen.
Saamme kuulla, että miehen lempimaa on Mongolia, ja että hän on asunut Kurvissa jo kolme vuosikymmentä. Ongelmia ei ole. Kapakkatappeluita joskus, mutta muuten paikka on Helsingin paras!
Eräs toinen vanhempi mies haluaa liittyä seuraan ja tulee kehumaan tatuointejani. Sean Conneryn veli häätää miehen pois. “Kerrankin kun mulla on naisseuraa, niin älä sinä perkele tule tähän nyt!”
Miehellä on paljon tarinoita elämänsä varrelta, ja niitä hän myös kertoo mielellään, ja me myös kuuntelemme mielellämme. Naurua riittää kaikille kolmelle pariksi tunniksi.
Hän kertoo, että paikalliset juopot eivät anna nistien hengailla seudulla. “Narkkarit menevät muualle, laitakaupungille. Ei me niitä tänne päästetä.” En tiedä, kuinka luotettava lähde tämä Sean Conneryn veli on, mutta pääasia, että hän viihtyy ja että muut viihtyvät.

Tulee hyvästien paikka. Mies toivottaa meidät jatkossakin tervetulleiksi.
Menemme kauppaan, minkä jälkeen Anna lähtee töihin ja mä hyppään bussiin.
Retki on pulkassa ja olen hyvällä mielellä. Alan uskoa, että riitelykumppanini saa sittenkin myytyä parhaillaan remontissa olevan yksiönsä Hesarilla. http://hesanhelmeksi.blogspot.com/
Alan myös oikeastaan lämmetä hieman Kurville. Siinä oli oma jännittävä fiiliksensä.