Näithän jo TV-mainoksen, jonka VW teki jonkin aikaa sitten, sen missä pikkuinen Darth Vader juoksee ympäri asuntoa yrittäen vaikuttaa "voimalla" kaikkeen mitä löytää?
Jos et ole sitä nähnyt, niin tämä linkki sitten selaimeen, ja vähän äkkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=R55e-uHQna0
Ja nyt kun olet sen vihdoin nähnyt, niin katsopa Marvelin spoof-mainos, jolla he yrittävät vetää ihmisiä katsomaan Thor-elokuvaa:
http://www.youtube.com/watch?v=cu7BCl3q0W8&feature=related
Bloggaamisen alkuaikoina kirjoittajat tapasivat pitää jonkinlaista viikottaista koukkua blogeissaan. Jotain, mihin mahdolliset lukijat saattoivat tähdätä, jotain, mitä odottaa.
Vaikka tätä blogia nyt tuskin kukaan lukeekaan, niin pidetään perinteitä kunniassa, ja koska olen niin musiikkikeskeinen ihminen, niin tehdään tästä torstaiperinteestä sitten musiikkipoiminta.
Poimin joka torstai jonkun helmen musiikin maailman syvyyksistä. Yritän tähdätä ajassa taaksepäin, sillä sieltä löytyvät ne todelliset loistokappaleet, mutta en kaihda uudempaakaan materiaalia, jos se vain yltää samalle tasolle.
Ensimmäisenä laitetaan sellainen biisi, ettei sellaista enää osaisi kukaan nykyartisti tehdä.
Kyseessä on Gene Pitneyn kappale Somethings Gotten Hold of My Heart. Alkuperäinen versio on toki legenda, mutta Marc Almondin vetäisy on myös todella hieno - ehkä siksi että Marc järjesti homman niin, että ei-enää-niin-nuori-mutta-sitäkin-taitavampi-Gene on mukana laulamassa.
Joku kirous mulla ja draivereilla näköjään on.
Tänään kävin vetämässä 108 palloa rangella ja hyvin meni, hyvin alkoi osumaan tällä kertaa. Ensi kerralla sitten tuunataan jo lyönnin suuntaa.
Mutta se kirous.. ainoa kerta kun osun mattoon, niin maila kääntyy kädessä ja osuma palloon tulee lavan sivulla. Ja ruttuunhan se meni, murtui osittain.
Onneksi sillä voi vielä lyödä. On se kumma.. käytän tuon nyt loppuun. Ehkä seuraava sitten selviää hengissä pidempään.
Antti Niemen kesälomalle lähettänyt Vancouverin niitti:
http://i51.tinypic.com/eh0ls4.jpg
Mega-LOL.. en osaa tuohon muuta sanoa. :)
Höh, molemmat kentät varattu. Ja olivat penteleet juuri aloittaneet.
Suunnitelma B, kaverin kanssa juoksemaan.
Kaverin kanssa on aina parempi juosta, se kirittää minutkin parempaan suoritukseen.
Vaikka kyseessä oli kesän ekoja juoksuja, niin alkoi tuntua jo paremmalta, ei enää kipeytynyt vasen jalka (pehmeän alustan ja paremman askelluksen ansiosta).
Paha sanoa matkaa kun juostiin lenkkipolulla, mutta veikkaisin että vajaa vitonen. Ei huono tälläi oman juoksukauden alkuun.
Sauna lämpeämässä, taidan katsoa jakson Castlea.
Ostin kaverini vanhan draiverin, Hippo merkiltään. Omani hajosi viime vuonna, juuri kun olin oppimassa lyömään sillä:
Hyvä taaksevienti, mahtava swingi ja PING!
Pallo lensi komeassa nousevassa kaaressa, aloin jo melkein hymyillä ensimmäiselle hyvälle lyönnille, kun huomasin jonkin palloa isomman ja tummemman häiritsevän tekijän näkökentässäni. Mielessäni ehti kulkea jo ajatus lintuun osumisesta, mutta se hälveni pian kun käsivarteni kertoivat että esine, jota ne pitelevät, on keventynyt huomattavasti.
Melkein yhtä komeassa kaaressa lapa lensi noin viiteenkymmeneen metriin, pallo jatkoi taka-aidan yli, eli hieno 200m lyönti, mutta viimeinen sellainen hetkeen.
Pettyneenä rätkin loput pallon rangelle rautavitosella, eikä mennyt hyvin. Pitäisi aina golfatessa pitää pää kylmänä, rangellakin, mutta tuossa tilanteessa se oli täysin mahdotonta. Pakkasin kamani ja poistuin.
Vuosi tuosta eteenpäin ja työkaverini kertoi että on ostanut uuden setin ja tarjoutui myymään vanhan draiverin minulle. Käytiin sitten äsken rangella ja sain kokeilla mailaa. Hyvä oli.
108 palloa tuskaa. Silkkaa tuskaa. Asentoa korjailtiin monta kertaa, kunnes homma meni täysin jännittämiseksi. Vasta lopussa tajusin rentoutua ja antaa mennä. Sitten alkoi kulkea paremmin.
20 hyvää osumaa palloon, 3 hyvää 150+m lyöntiä.
Olenko tyytyväinen? Kyllä, ottaen huomioon että olen aloittelija ja että draiveri on ollut alusta alkaen vaikea minulle. Nyt aion sen opetella.
Ensi viikolla green card-kokeeseen. Ja nyt lentopalloa pelaamaan.
Ne oli niitä utuisampia iltoja,
kun yönkäänteessä pystyimme katsomaan
syvemmälle rannan taitteeseen,
sen syvän veden alkuun.
Silmissämme elämän hohtava hopea
loisti tähtikuvioina aamuun,
jonka lahja oli valo sumussa,
rakkaudellaan hehkuen.
Koivut katselivat järven ylitse
kun asettelimme toisemme liki,
kunnes lähemmäs ei uskaltanut,
kauemmas halunnut.
Syvemmällä emme olleet uineet,
kyenneet korkeammalta sukeltamaan,
pohjaa emme nähneet,
pintaan jouduimme nousemaan.
Vain menneet hetket jäivät laulamaan
lintujen kanssa oksille,
vain kaipuuni rantaa kävelee
muistosi käsi kädessään.
