Silkkaa hulluutta:
Silkkaa hulluutta:
Koska Jussin vietto kutsuu lomalaista jo tänään, täytyy laittaa torstain helmi ilmoille jo tänään. Tässä vedossa on yhä jotakin todella maagista - Afrikassa en ole koskaan käynyt, mutta jos mystinen manner saa jätkät vetämään tällästä settiä, niin kai sinnekin on vielä mentävä.
Kertosäe on silkkaa parhautta.
Paradise City, need I say more?
http://www.youtube.com/watch?v=zc9wIzi96_E
Tämä ei esittelyjä kaipaa. Jos et ole edes säveltä kuullut, niin olet kasvanut tynnyrissä. Ja se tynnyri on sijainnut kolkossa, hylätyssä betonibunkkerissa. Ja bunkkeri on sijainnut Pohjoisnavalla.
Helmi tämä on niin monesta syystä, että en luettele niitä.
Katsokaa video. Saa nauraa - niin ne olisivat nauraneet meillekin 70-luvulla, jos olisivat nähneet tulevaisuuteen.
Bloggaamisen alkuaikoina kirjoittajat tapasivat pitää jonkinlaista viikottaista koukkua blogeissaan. Jotain, mihin mahdolliset lukijat saattoivat tähdätä, jotain, mitä odottaa.
Vaikka tätä blogia nyt tuskin kukaan lukeekaan, niin pidetään perinteitä kunniassa, ja koska olen niin musiikkikeskeinen ihminen, niin tehdään tästä torstaiperinteestä sitten musiikkipoiminta.
Poimin joka torstai jonkun helmen musiikin maailman syvyyksistä. Yritän tähdätä ajassa taaksepäin, sillä sieltä löytyvät ne todelliset loistokappaleet, mutta en kaihda uudempaakaan materiaalia, jos se vain yltää samalle tasolle.
Ensimmäisenä laitetaan sellainen biisi, ettei sellaista enää osaisi kukaan nykyartisti tehdä.
Kyseessä on Gene Pitneyn kappale Somethings Gotten Hold of My Heart. Alkuperäinen versio on toki legenda, mutta Marc Almondin vetäisy on myös todella hieno - ehkä siksi että Marc järjesti homman niin, että ei-enää-niin-nuori-mutta-sitäkin-taitavampi-Gene on mukana laulamassa.